Se on kyllä jännä, tiedättekö, miten pimeä puoli kiinnostaa. Kautta ajanlaskumme, ja veikkaan, että pitkään ennen sitäkin, on ihminen ollut kiinnostunut tuhmuuksista.

Tutkimusten mukaan kiinnostus esimerkiksi valehtelua kohtaan herää jo varsin pienenä.

Vuonna 2013 julkaistussa kanadalaistutkimuksessa testattiin 2–3-vuotiaita. Lapsia pyydettiin olemaan kurkistamatta huoneessa olevaa lelua sillä aikaa, kun ohjaaja oli poissa. Noin 80 prosenttia lapsista kurkisti lelua salaa ja väitti kivenkovaa, että niin ei tapahtunut.

Ole siinä sitten valoisa ja tulevaisuuteen uskova vanhempi.

Samaisen tutkimuksen mukaan mitä isommaksi lapset kasvoivat sitä ketterämmin heiltä sujui jymäyttely. Erään arvion mukaan teinit ovat jo mestareita siinä lajissa.

Totta, muistanet nuoruutesi. Miksi olla rehellinen, jos valehtelemalla pääsee pälkähästä?

Lajin helppous viehättää. Jos ei jää kiinni, pääsee helpommalla. Siihen perustuu myös rikollinen mieli. Tee mitä teet, kunhan et jää kiinni.

FBI:n teettämän tutkimuksen mukaan 40 prosenttia henkirikoksista jää selvittämättä. Voin vain aavistella, moniko omaisuusrikos kylmenee ajan mittaan selvittämättömänä. Ei ihme, että rikos inspiroi.

Toki rikollinen mieli tarvitsee keskimääräistä enemmän kiihoketta toimiakseen. Tavallinen elämä ei kerta kaikkiaan tunnu miltään ilman täpäriä tilanteita.

Yhteisen hyvän vuoksi kannustaisin ennemmin tutustumaan vaikkapa kalliokiipeilyyn tai laskuvarjohyppyyn, mutta en usko, että tämä kannustus johtaa mihinkään. Edellä mainitut kun ovat sallittuja.

Juttelin kerran Asunnottomien yössä, 17.10. YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä, erään asunnottoman päihteidenkäyttäjän kanssa. Kyselin häneltä, kiinnostaako tavallinen elämä ylipäänsä häntä lainkaan. Hän vastasi, että jos huumeet olisivat laillisia, tuskin ne kiinnostaisivat.

Päälle sain tiukan puhuttelun alkoholin vaaroista. Varastelu ja huumeiden käyttäminen olivat kyseisen asunnottoman paihteidenkäyttäjän mielestä pientä alkoholin haittoihin verrattuna.

Entäpä sitten ihmisen hinku sotia toisia ihmisiä vastaan? Siis tappaa! Se se vasta hämärää hommaa on.

Paljaalla järjellä kuvittelisi, että ihminen saa paljon suuremman tyydytyksen muiden auttamisesta. Itse asiassa tutkimus vahvistaa tuon ajatuksen.

Miksi ihmeessä sitten sotiminen, rikollisuus ja vehkeily ovat kiinnostavia, mutta sairaanhoito ei? Miksi sairaanhoitajat eivät saa kosintakirjeitä niin kuin vangit? Vai saavatko? Miksi ainoa sairaanhoitaja, jonka kaikki tuntevat nimeltä, on Florence Nightingale? Osaan luetella huomattavasti isomman määrän erityyppisiä rikollisia.

Kirjoittaisin mielelläni vielä lisää tästä aiheesta, mutta aikani ei riitä. Pitää ehtiä kirjoittaa rakkauskirjeitä sairaanhoitajille. Uskon, että posti jaksaa vielä kantaa, jos sinäkin kirjoitat.