Epäilen, että olen päässyt jäljille. Kylässäni toimii koiramafia. Asiantuntijat sanovat, että koirat viestittävät toisilleen kakkaamalla ja pissaamalla. Aivan! Ne jättävät toisilleen viestejä, joita luetaan minun kokemukseni mukaan hyvinkin tarkkaan. Ja koska viestit on kryptattu pelkiksi hajuiksi, me ihmiset emme tiedä lainkaan mistä on kyse. Niin, mitähän siellä viestitellään?

Kulmakuntani koiraväestössä on hyvin eri-ikäisiä tassueläimiä. Veikkaan, että viesteissä välitetään tietoa sukupolvelta toiselle. Jo kunnolliseen ikään ehtineet koirat kertovat auliisti nuorille, miten kotia voi sisustaa ihmisten poissa ollessa. Tai miten herkullisia ovat lukulasit. Tai miten tyynyn sisällä on nöyhtää, jota on vekkulia heitellä pitkin. Kannattaa myös kokeilla mitä sohvan sisällä on. Siellä voi olla jotain tai sitten ei.

Deitti-ilmoituksia tien poskessa on tietysti. Juoksuaikaiset naaraat jättävät hävyttömiä viestejä nuorille pojille, ja pojat menevät ihan raiteiltaan, vaikka eivät varsinaisesti edes tiedä vielä miksi. Muunsukupuoliset jättävät viestejä, joiden sisältö saa monen kysymysmerkiksi. Myös lähimetsiin menehtyneiden villieläinten raadoista jaetaan tietoa. Miten ne muuten osaisivat hakeutua raatoon piehtaroimaan?

Pihamme välittömästä läheisyydestä löytyi edesmenneen bambin pää. Viisikuinen koirani suunnisti sinne välittömästi nuuhkittuaan ensin jonkun viestin. Ahaa! Eivät mitään valeuutisia ole nämä.

Täyttä, kovaa faktaa!

Meneeköhän viestiketju näin:

”Moi! Näin eilen kauriin kropan tien poskessa. Sillä ei ollut päätä. Tietääx joku missä se pää on?”

”Moi! Joo, se on tossa tieltä vähän puskaan päin, ennen tiilitaloa. Söin siltä eilen nenän. Haha!”

”OMG! Onkse oikee? Haluun maistaa! En oo ikinä syöny bambii!”

”Mul on juoksuaika. Haluuks joku?”

”Tä? Missä asut?”

”Tuu koirapuistoon!”

”Mul on vatsa löysällä.”

”Söitsä sitä bambii? Siinä voi olla rutto ehkä. Mikä rutto muuten on? Mä oon koira.”

Olen kuullut ihmisten haaveilevan siitä, että koirat osaisivat puhua meidän kieltämme. Herran tähden, sehän olisi kauheaa. Eikö se riitä, että me annamme kaikkemme näille hyväkkäille? Haluaisimmeko me todella kuulla mitä mieltä lemmikit ovat meistä?

Pääsääntöisesti rakkaus on varmasti päällimmäinen meitä kohtaan tunnettu tunne, mutta esimerkiksi eroahdistuksesta kärsivän koiran suusta saattaisi tulla ikävääkin tekstiä. Tai koiran, jonka tekee mieli paloittelusurmata kaikki vastaantulevat koirat. Tai koiran, joka vihaa vain tiettyjä rotuja.

Vihapuheeksihan se menisi, helposti.

Olen ratkaissut koiramafia-asian maksamalla päivittäin suojelurahamakupaloja koiralleni. Uskon, että se sokeuttaa koirani todellisuudentajun ja saa sen näkemään minut toisenlaisena kuin olen.

Värityn makupaloilla upeaksi ihmiseksi, jonka kotia ei kannata tuhota. Lisäksi toki lausun säännöl­lisesti iltarukouksen ja pyydän myös seurakunnalta esirukousta.

Tsemppiä muillekin pentukoirien omistajille!