Ruoka tai ruokalan henkilökunta tulee harvalle mieleen kouluaikoja muistellessa. Helsinkiläinen Kallion lukio tekee tässä poikkeuksen. Jo vuosien ajan uusille oppilaille on heti lukukauden alussa kerrottu Super-Marjosta. Lukion keittiössä vuodesta 2009 alkaen viihtynyt Marjo ”The Queen” Niskanen on vastuussa paitsi ruokalan toiminnasta myös sen poikkeuksellisesta tunnelmasta.

− Suhtautuminen kouluruokaa kohtaan on muuttunut lukion aikana paljon positiivisemmaksi. Aiemmassa koulussa mentiin ruokalaan ainoastaan, koska niin kuului tehdä ja päivän aikana oli pakko syödä. Nyt oikein odotan, että pääsee syömään. Ruokailu on tervetullut hengähdystauko rankan päivän aikana ja tärkeä osa lukioaikaa, nelosluokkalainen Taru Bergman kertoo.

Ensimmäistä lukiovuottaan päättävällä Edit Hustadilla on samankaltaisia kokemuksia. Hänen entisen koulunsa ruokalassa oli ahdasta, eivätkä kaikki aina ehtineet syömään.

− Moni kokikin ruokalakäynnin turhana, täällä on paljon positiivisempi fiilis. Aiemmin ruokaa ei välttämättä edes riittänyt kaikille halukkaille. Silloin henkilökunta saattoi kehottaa ottamaan näkkileipää. Marjo ei ikinä sanoisi niin, vaan taikoisi jostain kunnon ruokaa.

Keittäjän iloisen ja huolehtivaisen asenteen lisäksi viihtyisyyteen vaikuttaa kaksikon mukaan myös se, että Niskanen on muokannut tilaa mahdollisuuksien mukaan viihtyisämmäksi. Viimeisellä viikolla ennen kesälomia suurin osa koristeista on jo pakattu, sillä edessä on muutto Ruskeasuon väistötilasta takaisin Kallioon Porthaninkadulle.

− Marjo huomioi kaikki ja muillekin välittyy, että hän aidosti tykkää työstään. Tuntuu, että ruoka on rakkaudella tehtyä, vaikka se tulee keskuskeittiöstä. The Queen on vakiinnuttanut paikkansa huolehtivaisuudellaan, Hustad ja Bergman kehuvat.

Niskanen tykkää järjestää etenkin jouluisin pientä ohjelmaa. Ruokalan seinälle ripustetaan joulukalenteri, jonka luukun saa avata kunakin päivänä ensimmäisenä ruokalaan ehtinyt. Viime syksynä koulu alkoi tarjota aamuisin halukkaille puuroa, jolloin heti aamusta syömään tulleet huomasivat tilaisuutensa koittaneen.

− Järjestän joulun alla viimeisenä koulupäivänä arvonnan, jossa kolme ruokailijaa voittaa. Palkintoina voi olla esimerkiksi piparkakkutalo tai kilo karkkia. Voittajat selviävät tarjottimen alta löytyvien tarrojen avulla. On ihanaa huomata miten tällainen ohjelma tuo esille lapsenomaisen innostuksen, vaikka opiskelijat ovat jo muuten aikuisia, Niskanen iloitsee.

Syksyllä ruokalaa tulevat jälleen koristamaan muun muassa aiempien vuosikurssien opiskelijoiden itselleen huumorimielessä tekemät diplomit. ”Vuoden kasvissyöjä” on poika, jonka kanssa Niskanen aikoinaan löi leikkimielisen vedon saadakseen hänet syömään kasviksia.

Jos opiskelija olisi saanut syötyä hänelle kootun kasvisannoksen, olisi Niskanen tehnyt opiskelijalle seuraavana päivänä pihviä ja ranskalaisia. Kahden yrityksen jälkeen poika luovutti, mutta teki itselleen diplomin.

− Koulu loppui ja hän meni armeijaan. Kerran lomilla poika tuli käymään kaverinsa kanssa ja tarjosin heille ruokaa. Aiemmin kasviksia kammonnut poika otti salaattia ja molempia lämpimiä ruokia eli myös kasvisvaihtoehtoa. Hän tuli naureskellen kertomaan, että oli armeijassa vihdoin oppinut syömään kasviksia, Niskanen muistelee.

Kyseessä ei ollut ainutlaatuinen tilanne, sillä monet Kallion lukion entisistä opiskelijoista piipahtaa välillä moikkaamassa Niskasta tai laittaa hänelle viestiä. Kesälomalla on tiedossa tapaaminen neljä vuotta sitten opintonsa päättäneen kaksikon kanssa, kun he tulevat käymään Suomessa.

− Touhusimme heidän lukioaikanaan paljon kaikenlaista yhdessä. Pidimme muun muassa Supervälipalamyyntiä Porthaninkadulla ja pidimme aamunavauksen. Lisäksi esiinnyimme kolmistaan myös kyseisen vuosiluokan abivideolla parodioimalla Mitä tänään syötäisiin? -ohjelmaa.

Niskanen saa vuosittain useita kutsuja ylioppilasjuhliin. Niin myös tänä keväänä. Juhlat hän on joutunut kuitenkin jättämään väliin, sillä ei ehtisi joka paikkaan. Eikä Niskanen halua, että kenellekään tulee olo, että hän suosisi jotain muuta.

− Lakitusta olen toisinaan käynyt katsomassa. On kyllä huikeaa, että olen koulusta se henkilö, jonka nämä opiskelijat haluavat juhliinsa. Tuntuuhan se hienolta. He ovat minun asiakkaitani ja heidän takiaan minä tätä työtä teen.

Haastatteluhetkellä ruokala on jo hiljentynyt. Linjasto on tyhjennetty, tuolit nostettu paikoilleen, lattiat ja pöydät pyyhitty. Koeviikko näkyy ruokailijoiden pienempänä määränä, mutta normaalina päivänä tilassa ruokitaan nelisen sataa nälkäistä opiskelijaa. Aikaa on tunti, joten kaiken pitää sujua saumattomasti.

Työntekijöitä on Niskasen lisäksi yksi, kiireisimpinä jaksoina avuksi tulee muutamaksi tunniksi tiskari. Kaksi lämmintä vaihtoehtoa ja salaattipöydän sisältävän lounaan lisäksi kaksikko hoitaa aamupuuron, kahvilan ja välipalatarjoilun.

Tästä huolimatta ruokapalveluvastaajana toimiva Niskanen ehtii jutella oppilaiden kanssa ja vaihtaa kuulumisia. On niitäkin, joille hän on se aikuinen, jolle uskaltaa kertoa huolistaan. Koulupäivän uuvuttamia tai tulevaisuuden suunnitelmiaan pähkäileviäkin Niskanen muistaa kannustaa.

Hänellä on aina aikaa auttaa myös niitä, joilla on erilaisia ruoka-aineallergioita tai haasteita syömisen kanssa.

− Monesti allergikot kokevat olevansa taakka keittiöhenkilökunnalle. Itse pyrin toimimaan niin, että allergiset ja syömishäiriöiset tuntevat olevansa VIP-asiakkaita. Moni on jälkikäteen vielä kiittänyt tästä. Heille on ollut iso juttu, että ovat voineet ruokailla turvallisin mielin.

Bergman seurasi ensimmäisenä lukiovuotenaan vierestä ylemmällä vuosiluokalla olevan ystävänsä kamppailua syömishäiriötä vastaan. Niskanen kokosi terveydenhoitajan ohjeen mukaisesti hänelle päivittäin valmiin annoksen ja rauhoitti ruokailutilannetta.

− Teki kyllä vaikutuksen, kuinka lempeästi Marjo hoiti tilanteen ja kuinka paljon hän huolehtii muista. Syömistilanne oli ystävälleni hankala. Hän kuitenkin mieluummin söi annoksensa kuin olisi katsonut, että se olisi heitetty pois. Noista hetkistä jäi lämmin muisto.

Vuonna 2019 Niskanen oli lähes koko syyslukukauden pois selän takia. Vaikka keittiötyö on fyysisesti rankkaa ja käy sekä selälle että jalkoihin, johtui massiivinen välilevynpullistuma kotipihalla testatusta vauhdittomasta pituushypystä.

Poissaolon aikana opiskelijat laittoivat Niskaselle viestiä Facebookin Messengerin kautta, kyselivät vointia ja laittoivat selfieitä ruokalajonosta. Toiset taas viestittelivät tohkeissaan, kun toimintoihin tuli sairausloman aikana muutamia muutoksia. Esimerkiksi tarjottimet jätettiin pois energian ja veden säästämiseksi.

− Opiskelijat huomaavat nopeasti, jos olen muutamankin päivän pois. Erään poissaolon aikana ihmiset keskustelivat mobiiliviestintäsovellus Jodelissa, että missä olen ja enhän vain ole lopettanut.

Jos oli opiskelijoilla tuona syksynä ikävä Niskasta, oli hänelläkin ikävä sekä työtään että asiakkaitaan. Niskanen kertoo pyöritelleensä aiemmin ajatusta sapattivapaasta, mutta pitkä sairausloma todisti, ettei idea ehkä sittenkään ole hyvä.

− Se oli pitkä puolivuotinen. Minulla oli töihin niin järkyttävä ikävä, että itkin. Tykkään niin paljon siitä, että saan työskennellä näiden opiskelijoiden kanssa. Kallion lukiossa on hieno ilmapiiri ja tuntuu, että sovin porukkaan. Tuntuisi hassulta, jos pitäisi joskus tehdä jotain toista työtä, hän kertoo.