Kaarle XVI Kustaa menetti isänsä, perintöprinssi Kustaa Aadolfin (1906–1947), jo vauvaikäisenä. Isä kuoli traagisessa lento-onnettomuudessa.

Nuoren Kaarlen sanotaan löytäneen yhden miehen mallin Suomen karismaattisesta presidentistä, Urho Kekkosesta (1900–1986). Vuosi sitten Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n suomenkieliselle toimitukselle antamassaan harvinaisessa haastattelussa Kaarle Kustaa muisteli lämmintä suhdettaan Kekkoseen. Kuningas sanoi Suomen kahdeksannen presidentin ”säteilleen turvallisuudentunnetta” ja opettaneen hänelle paljon.

– Hän kävi täällä Ruotsissa usein eri yhteyksissä, myös perheemme erilaisissa tilaisuuksissa, iloisissa ja surullisissa. Hänestä tuli myönteisessä mielessä hahmo, ja me kutsuimme häntä perheessämme Kekkos-sedäksi. Kylään ei tullut presidentti, vaan ”Farbror Kekki”, kuningas kertoi haastattelussa.

Kaikkia nuoren suojattinsa onnenhetkiä presidentti ei kuitenkaan voinut jakaa. Päiväkirjamerkintöjensä mukaan Kekkosen vatsatauti esti juhlimisen, kun Kaarle Kustaa ja Silvia vihittiin kesällä 1976, ja presidentti joutui palamaan heikkokuntoisena kotiin heti seuraavana päivänä.

Kaarle Kustaa ehti tavata Kekkosta tämän 25-vuotisen presidenttikauden aikana useasti, ensin kruununprinssinä, sitten hallitsevana kuninkaana.

Kekkonen tutustutti nuorta ruotsalaisprinssiä ahkerasti muun muassa eräelämään, ja esimerkiksi vuonna 1970 Kaarle Kustaa, silloin 24-vuotias, saapui Lappiin pilkkimään 70-vuotiaan valtionpäämiehemme seuraksi. Valokuvien mukaan kruununprinssillä oli käsi kipsissä ja liian ohuet vaatteet päällään, mutta pilkkiretken jälkeen kaksikko kuvattiin leppoisasti paistamassa lettuja rakovalkealla.

Neljä vuotta myöhemmin Kaarle Kustaa matkusti Suomeen ensimmäiselle valtiovierailulleen kuninkaana sen jälkeen kun hän oli perinyt kruunun edellisenä vuonna isoisänsä Kustaa VI Aadolfin kuoltua. Vastassa oli jälleen tuttu, lämminhenkinen setä Kekki, jonka Venäjän-suhteet tekivät nuoreen kruunupäähän lähtemättömän vaikutuksen kylmän sodan sävyttämässä maailmanpoliittisessa tilanteessa.

– Hänellä oli uskomattoman hyvät suhteet naapureihinne, hyvät kontaktit Kremliin. Hän kykeni niiden avulla välittämään kontakteja, me täällä Ruotsissakin hyödyimme niistä. Se oli keskinäistä poliittista vaihtokauppaa, hyvin jännittävää, Kaarle Kustaa muisteli SVT:lle.

Pitkään Ruotsin hovin tapahtumia seurannut MTV:n uutisten kirjeenvaihtaja Kari Lumikero on arvioinut, että Kekkosen ja Kaarle Kustaan lämmin suhde säteili myönteisesti myös valtiosuhteisiin.

– Sen lisäksi, että kuningas piti hyvin paljon Kekkosesta, hän omaksui kaksikon yhteisillä metsästys- ja kalastusretkillä Suomeen tietynlaisen kummiroolin. Se on säilynyt kaikki nämä vuodet.

Kuningas itse sanoi SVT:lle tehneensä valtiovierailuja Suomeen viiden presidenttimme aikana.

– Ne ovat aina mielenkiintoisia ja sisältävät iloista jälleennäkemistä. On vanhoja tuttuja ja ystäviä, joita on pitkältä ajalta oppinut tuntemaan Suomessa.

Kouluaikoinaan Kekkonen ei juuri harrastanut vieraita kieliä, ja ylioppilastodistuksessa hänellä oli huonot arvosanat ruotsissa, saksassa, venäjässä ja latinassa. Venäjän suuriruhtinaskunnassa syntynyt nuorukainen vastusti ”pakkovenäjää” ilmeisesti ajalle tyypillisistä poliittisista syistä. Aitosuomalaisuuden kannattajaa ei kiinnostanut ruotsin kielikään.

Myöhemmin Kekkosen aitosuomalaisuus karisi. Hän joutui uraa luodessaan käyttämään ruotsin kieltä, ja hän oli halukas parantamaan kielitaitoaan. Presidentin väitetään saaneen yksityisopetusta 1950- ja 1960-luvulla ruotsinkieliseltä toimittajalta Anne-Marie Snellmanilta. Kekkonen yhdistettiin Snellmaniin myös romanttisessa mielessä.

Ruotsia Kekkonen on varmasti puhunut Kaarle Kustaankin kanssa. Jo 1960-luvulla presidentti vaikutti kannanotoillaan siihen, että ruotsin kieli tuli Suomessa kaikille pakolliseksi peruskoulun oppiaineeksi.

Juttu on julkaistu Avun Kuninkaalliset-erikoislehdessä 27/2018.