Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, ja mitaleita satelee jopa Suomelle. Muuten Pekingin olympialaisten seuraaminen onkin sitten lähinnä kiusallinen kokemus. Lukuisat urheilijat, joukkueet ja liitot ovat viime vuosina heränneet näyttävästi puolustamaan ihmisoikeuksia. Asia on tunnettu tärkeäksi.

Sitä absurdimmalta tuntuu, että olympialaiset järjestetään vuonna 2022 maassa, jonka hallinto vangitsee, kiduttaa ja laittaa pakkotyöhön maan suurta uiguurivähemmistöä ja muita muslimeja. Ja sortaa vähemmistöjä. Ja toisinajattelevia kiinalaisia.

Jos homma on jo housuissa, voisi ehkä ajatella, että olympialaisten järjestäminen onkin oiva tilaisuus vaikuttaa ja nostaa esiin räikeitä ongelmia. Mutta ei.

Yksittäiseltä urheilijalta vaatii paljon boikotoida kisoja, joihin on harjoitellut koko ikänsä. Isoilta kansainvälisiltä toimijoilta voisi odottaa muuta. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin johtaja kuvaili Helsingin Sanomille, miten kansainvälinen olympiakomitea ei ole onnistunut eikä edes halunnut käyttää vaikutusvaltaansa Kiinan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi.

Kiinan ihmisoikeustilanne heikkeni entisestään vuoden 2008 kesäolympialaisten jälkeen, ja tilanne on vain pahentunut vuodesta 2015, jolloin talviolympialaiset myönnettiin Kiinalle. KOK ei ole halunnut tietää ongelmista, ja kisaisäntää kohtaan on oltu ihan liian kohteliaita. Raha ratkaisee.

Ihmisoikeudet joko ovat tärkeitä tai sitten eivät ole. Mitään välimallia ei pitäisi olla.