Syyskuun 18. päivän aamun trooppinen myrsky sai nimekseen Wilfred.
Portugalin lähistöllä myöhemmin samana päivänä muodostunut myrsky nimettiin kreikkalaisten aakkosten mukaan Alfaksi, kun taas iltapäivällä Meksikon lahden ylle vyörynyt myrsky sai nimekseen Beta.
Kreikkalaisiin aakkosiin on tätä ennen jouduttu turvautumaan vain vuonna 2005, kertoo National Geographic -lehti.
Kuinka hirmumyrskyt nimetään
Atlantin hurrikaanikausi kestää kesäkuusta marraskuuhun. Aluksi hurrikaanit saivat nimensä katolisesta pyhimyskalenterista.
Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain laivaston ja ilmavoimien meteorologit alkoivat nimetä trooppisia myrskyjä vaimojensa ja tyttöystäviensä mukaan.
Vuonna 1979 otettiin feministien painostuksesta käyttöön myös miesten nimet. Nykyisin joka toinen trooppinen myrsky saa nimensä naiselta ja joka toinen mieheltä.
Myrskyille annetaan ihmisten etunimiä viestinnän helpottamiseksi. Tuttu nimi on helppo käsittää ja muistaa. Kun myrsky aiheuttaa poikkeuksellisen suuria tuhoja, nimi jää käytöstä. Näin kävi esimerkiksi Katrinalle vuonna 2005 ja Sandylle 2012. Tilalle tulivat Katia ja Sara.
Nimilista käyttöön kuuden vuoden välein
Trooppisten hirmumyrskyjen nimilistoja ylläpitää Maailman ilmatieteen järjestön hurrikaanikomitea.
Nimeämistä varten maapallo on jaettu kymmeneen alueeseen, jotta nimet ovat kunkin alueen ihmisille tuttuja ja helppoja lausua. Kullakin alueella on kuusi nimilistaa, jotka tulevat käyttöön kuuden vuoden välein.
Suomessa eivät jyllää hurrikaanit, mutta meillä on myrskymme. Niissä kymmenen minuutin keskituulen nopeus ylittää 21 metriä sekunnissa.
Ilmatieteen laitoksen meteorologit nimeävät myrskyt yliopiston almanakan nimipäiväkalenterin mukaan. Kukapa ei muistaisi Tapani-, Eino- ja Aila-myrskyjä? ●
