Tuhansia puheluita hätäkeskukseen. Yli 2 000 pelastustehtävää, joista noin 800 liittyi vahingontorjuntaan. 50 000 kotia ilman sähköä. Eteläistä Suomea pari viikkoa sitten piiskannut Kiira-myrsky oli vahingoiltaan tähän mennessä 2010-luvun pahin. Helsingin Keskuspuistossa Kiira niitti suuria kuusia tieltään kuin viljaa. Helsingin kaupungin metsävastaava Vesa Koskikallio katselee tuhoja lenkkeilymaaston ympäristössä hieman ihmeissään. Kiira oli moniin aiempiin myrskyihin verrattuna poikkeuksellinen. – Se ei myllännyt joka paikassa, vaan iski pistemäisesti varsin pienelle sektorille. Tuhot näyttävät samalta kuin syöksyvirtauksen jäljiltä, koska puita on kaatunut rajatulta linjalta. Koskikallion puhelin soi Kiira-myrskyn jälkeisellä viikolla lähes tauotta, kun kaupunkilaiset ilmoittelivat ahkerasti kaatuneista puista. – Raivausjärjestyksessä ensimmäisenä ovat ihmisten omaisuudelle tai kulkemiselle vaaraa aiheuttavat puut, Koskikallio muistuttaa.
Kiira-myrsky teki tuhojaan ympäri eteläistä Suomea. Myrskyt koettelevat puustoa etenkin kesällä, jolloin routa ei suojaa niiden juuria.
Helsingin kaupungin metsäsuunnittelija Markus Holstein on huolissaan Helsingin puuston rakenteesta. Se on hyvin altista myrskytuhoille. Puut ovat monin paikoin iäkkäitä ja metsät tiheään kasvaneita. – Emme ole päässeet tekemään metsänhoitoa sillä tavalla kuin pitäisi. Vanhaa puustoa pitäisi harventaa, mutta luonnonsuojelutahot ovat sitä vastaan, Holstein huokaa. Hän harmittelee, ettei kaupungin puistoalueiden metsänhoito ole tällä hetkellä riittävän suunnitelmallista. Eritoten kesämyrskyt niittävät puita ankarasti, koska routa ei suojaa juuristoa. Toisaalta puut ovat tähän aikaa vuodesta vielä lehdessä, jolloin ne ovat painavia ja kaatuvat helposti. – Käytännössä tilanne on se, että heikot puut kaatuvat tuulten voimasta sen sijaan, että ne kaadettaisiin ennen myrskytuhojen syntymistä. Tällä tavalla metsiin pääsee myös syntymään aukkokohtia ja taimia kasvaa sinne tänne.
Metsävastaava Vesa Koskikallio sanoo huomanneensa kesämyrskyjen yleistyneen ja voimistuneen viime vuosien aikana. Ilmatieteen laitoksen yksikön päällikkö Hilppa Gregow ei tätä täysin allekirjoita. Gregowin mukaan myrskyjen lisääntymisestä Suomessa ei ole selkeää näyttöä. Toisaalta Kiiran kaltaiset voimakkaat myräkät ovat esimakua siitä, mitä tulevaisuudessa saattaa olla luvassa. – Keski-Euroopassa rajujen myrskyjen voimakkuus on kasvanut, ja myrskyradat siirtyvät yhä pohjoisemmaksi ja idemmäksi eli kohti meitä. Kehitys kulkee rinta rinnan ilmastonmuutoksen etenemisen kanssa, vaikka asioiden yksiselitteistä yhteyttä ei ole voitu osoittaa. Suomea pidetään myrskyjen suhteen lintukotona. Tappavan vaaralliset hirmumyrskyt ovat olleet meille kaukaisten maiden katastrofeja, joita on nähty vain kansainvälisissä uutiskuvissa. Meillä myrskytuulien keskinopeus on jäänyt tähän mennessä äärimmäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta noin 30 metriin sekunnissa, kun hirmumyrskyn eli hurrikaanin rajana pidetään Suomessa 32,7 metriä sekunnissa. Tuulen nopeus lasketaan kymmenen minuutin aikana puhaltaneesta keskituulesta, ei siis puuskista. Hilppa Gregowin mukaan on kuitenkin hyvin mahdollista, että tulevina vuosikymmeninä Suomeenkin saapuu myrskyjä, joissa tuulen nopeus saavuttaa hirmumyrskyn voiman. – Se raja alkaa lähestyä. Tällä hetkellä arvioidaan, että äärituulien keskinopeudet nousevat lähitulevaisuudessa metrin tai puolitoista sekunnissa. Tuulen voimakkuuksissa metri sekunnissa on vaikutukseltaan paljon enemmän kuin yhden asteen muutos lämpötiloissa. Ilmaston äärevöitymiseen skeptisesti suhtautuva huomauttaisi tässä vaiheessa, että Suomea riepotteli hirmumyrsky jo vuonna 1890. Tuolloin tuulen nopeus saattoi yltyä Itämerellä arvioiden mukaan jopa 35 metriin sekunnissa. Asiantuntija ei tästä hätkähdä. – Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Luontaiseen vaihteluun kuuluu, että tällaisia ilmiöitä esiintyy kerran sadassa tai 50 vuodessa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat kuitenkin lisänä näiden luontaisten vaihtelujen päälle, Hilppa Gregow vastaa.
Helsingin kaupungin työntekijät paiskivat pitkää päivää Kiira-myrskyn tuhoja raivatessaan. Antero Suomi (oikealla) sahasi Keskuspuistossa kulkureiteille kaatuneita puita pienemmiksi, jotta Markus Sytelä pystyi siirtämään ne konevoimin sivuun.
Hätäkeskus ja pelastuslaitos ovat jo nyt rajujen myrskyjen iskiessä täysin ylityöllistettyjä. Kiiran raivotessa hätäkeskuksen jono oli pahimmillaan 20 minuuttia. Sisäministeriön pelastusosaston neuvotteleva virkamies Taito Vainio sanoo, että näin on käynyt kaikkien merkittävien myrskyjen aikana. – Tärkeintä olisi, että ihmiset soittaisivat hätäkeskukseen vain silloin, kun jonkun henki, terveys, omaisuus tai ympäristö on välittömässä vaarassa. Sähkökatkoksista tai kaikista kaatuneista puista ei kannata soittaa, mikäli ne eivät aiheuta vaaratilannetta. Parhaillaan valmistelussa olevan uuden hätäkeskustietojärjestelmän avulla keskukset verkotetaan siten, että ruuhkatilanteessa hätäpuhelu siirtyy automaattisesti seuraavaan hätäkeskukseen. Hätäkeskus voi myös kääntää puheluita pelastustoimen tilannekeskuksiin, jolloin linjat pysyvät paremmin auki välittömiä hätätilanteita varten. Vainion mukaan tämä ei ratkaise täydellisesti ongelmaa, mutta tulee omalta osaltaan helpottamaan tilannetta. Vaikka linjoilla on ollut jonoa, pelastuslaitoksilla on Vainion mukaan hyvät valmiudet rajujen myrskyjen varalle. – Myrskyn lähestyessä esimerkiksi sopimuspalokuntia otetaan asemavalmiuteen tavallista enemmän. Näin ollen pelastuslaitoksilla on paremmin resursseja sellaisia tehtäviä varten, joissa on kyse henkeen tai terveyteen kohdistuvasta uhasta, Vainio toteaa.
Sylvi-myrsky iski Etelä- ja Länsi-Suomeen elokuussa 2010 ja keskeytti Sonisphere-festivaalin esitykset Porissa. Syöksyvirtaus näkyy taustalla.
Kiira vei sähköt kymmeniltätuhansilta suomalaisilta. Vuonna 2011 Tapani ja Hannu aiheuttivat Etelä-Suomessa laajoja, paikoitellen useita päiviä kestäneitä sähkökatkoksia. Sähkönsiirron kantaverkkoa hallinnoivan Fingridin voimajärjestelmän käytön johtaja Reima Päivinen sanoo, että kantaverkon suunnittelussa rajujen sääilmiöiden aiheuttamat harmit on otettu huomioon. Kantaverkkoon liittyvät suuret voimalaitokset ja tehtaat sekä alueelliset jakeluverkot. – Kantaverkon voimajohtojen aukeat ovat sen verran leveitä, etteivät puut yllä kaatumaan johtojen päälle. Tärkeä asia on myös se, että kantaverkko on silmukoitu. Se tarkoittaa, että asiakkaille ei aiheudu sähkökatkoksia, vaikka johonkin johtoon tulisi vika. Myös johtojen rakenne on niin vahva, että se kestää normaalit myrskyt, Päivinen luettelee. Toisaalta myös jakeluverkon ongelmia on viime vuosina pyritty yhä enemmän välttämään kaapeloimalla.
Kiira-myrsky ei aiheuttanut Fingridille erityistä harmia. Myrskyt eivät muutenkaan ole yhtiön huolenaiheista suurimpia, sillä ne eivät yksistään kykene aiheuttamaan kantaverkolle koko Suomen pimentävää häiriötä. Tällainen riski on kuitenkin olemassa muusta syystä. Päivisen mukaan mikään yksittäinen vika ei voi aiheuttaa maanlaajuista häiriötä, vaan se edellyttäisi useita samanaikaisia vikoja tai inhimillisiä erehdyksiä. – Sähkönkulutuksen ja -tuotannon pitää olla koko ajan tasapainossa. Sen sähkön määrän, minkä nyt kulutamme, pitäisi olla samalla sekunnilla tuotettuna. Jos tämä herkkä tasapaino menee pahasti pieleen, syntyy hetkessä laaja häiriö eli kantaverkko romahtaa. Pahimmillaan se tarkoittaa, että sähköt häviävät koko Suomesta. Päivisen mukaan poikkeustilanteisiin on varauduttu, sillä häiriö kantaverkossa vaikuttaisi koko yhteiskuntaan. Sähköjen palautus ei onnistuisi nappia painamalla, vaan aikaa kuluisi tunteja, pahimmillaan jopa vuorokausi. Sähkönkulutus on Suomessa huipussaan talvipakkasilla. Pitkä pakkasjakso saattaisi teoriassa johtaa siihen, ettei sähköä riittäisi kaikille suomalaisille. – Mikäli tärkeisiin voimalaitoksiin tai siirtoyhteyksiin tulee vikoja, sähköä ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Niissä tilanteissa on pakko rajoittaa sähkönkäyttöä, koska muuten kulutuksen ja tuotannon tasapaino järkkyisi ja johtaisi laajaan sähkökatkoon. Käytännössä sähkönkäytön rajoittaminen tapahtuisi siten, että Fingrid ohjeistaisi jakeluverkon haltijoita eli paikallisia verkkoyhtiöitä rajoittamaan sähkönkulutusta omilla alueillaan. Yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeät laitokset, kuten sairaalat jäisivät rajoitusten ulkopuolelle. – Tällainen tilanne on toki mahdollinen, mutta ei kovin todennäköinen, Päivinen huomauttaa.
Joulukuussa 2004 talvimyrsky Rafael keinutti veneitä Helsingin Eteläsatamassa. Rafael nostatti merellä yli 10-metrisiä aaltoja.
Ilmatieteen laitoksen yksikön päällikkö Hilppa Gregowin mukaan sään äärikehitys on tällä hetkellä niin nopeaa, ettei muutoksiin osata välttämättä edes kunnolla varautua. Gregow kertoo, että Suomen lämpötiloissa on tapahtunut valtava muutos viimeisen 20 vuoden aikana. – Kevät- ja syyspäivien maksimilämpötilat ovat olleet todella korkeita ja talvet aiempaa leudompia. Äärimmäisen korkeita lämpötiloja mitataan entistä useammin, äärimmäisen matalia taas harvemmin. Meillä mennään kiihtyvää vauhtia kohti lämpimämpää ilmastoa, ja nykyisen kehityksen jatkuessa tilanne uhkaa käydä hallitsemattomaksi, Gregow varoittaa. Ilmaston lämpenemisen arvioidaan johtavan seuraavien 20 vuoden kuluttua yhä useammin säätilojen ääripäihin. Suomessa kausittaisia vitsauksia olisivat tällöin ainakin kuivuus ja rankkasateet. Sadeilmaston raju muuttuminen tietäisi Gregowin mukaan kaupunkitulvia, joiden ehkäiseminen vaatisi muun muassa hulevesijärjestelmien rakentamista uudelleen. – Maaseudun ja tieverkoston uhkana olisivat sortumat, joita voimakkaat sateet ovat jo naapurimaissa aiheuttaneet. Meitä suojaa kuitenkin tasaisempi maa, joten vastaavanlaisia maanvyörymiä ei ehkä tultaisi näkemään. Tiestö pitäisi siitä huolimatta rakentaa nykyistä kantavammaksi. Toisaalta lämpötilojen nouseminen aiheuttaisi kesäkausina kuivuutta, joka vaikuttaisi erityisesti pohjavesiin. Kaivojen kuivuminen voisi johtaa epidemioiden lisääntymiseen. Käytännössä vesihuoltojärjestelmän pitäisi varautua samanaikaisesti sekä äärimmäisiin sateisiin että äärimmäiseen kuivuuteen. Mikäli ilmastonmuutosta ei saada hidastettua, Suomen ilmasto on kesällä 2037 erilainen kuin nyt. Kuivuuden ja lämpötilojen nousun myötä olosuhteet saattavat tuolloin olla otolliset laajoille maastopaloille.
Sisäministeriön pelastusosaston neuvotteleva virkamies Taito Vainio huomauttaa, ettei olosuhteiden muuttuminen välttämättä johtaisi tuhojen lisääntymiseen. Suomessa varautuminen sään ääri-ilmiöihin on eri tasolla kuin monessa muussa maassa. Esimerkiksi laajojen maastopalojen syntyminen olisi Vainion mukaan erittäin epätodennäköistä, koska Suomessa havainnointijärjestelmä on hyvin tehokas ja meillä on runsaasti vesistöjä. – Asumattomilla alueilla tehdään aktiivista lentotähystystoimintaa. Suomessa on maailman ainoa satelliittihälytysjärjestelmä eli järjestelmä hälyttää alle puolessa tunnissa palohavainnosta automaattisesti lähimpään hätäkeskukseen. Etelä-Euroopassa tällainen ei olisi mahdollista, koska siellä maanpinnan lämpö on niin suuri, että vääriä hälytyksiä tulisi jatkuvasti. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit otetaan kuitenkin pelastustoimessa tosissaan. – Totta kai me varaudumme siihen ja ennakoimme, millaisia voimavaroja tulemme tarvitsemaan tulevina vuosikymmeninä. Toimintavalmiutta kehitetään siihen suuntaan, että riskeihin pystytään vastaamaan sekä varautumaan myös epätodennäköisiin uhkiin, Vainio toteaa.
Pienialaiset pyörremyrskyt, trombit, ovat hyvin voimakkaita. Kuulukaisissa Lohjanjärvellä sellainen myllersi 14. elokuuta 2016.
Toistaiseksi Suomessa on vielä varaa nurista koleasta kesästä ja huonoista lomasäistä. Suomen kesästä on tullut viime vuosina yleinen vitsailun aihe. Juhannusta ei monen mielestä erota enää joulusta, sillä sää on molempina juhlapäivinä etenkin etelässä samanlainen. Ilmatieteen laitoksen yksikön päällikkö Hilppa Gregow toppuuttelee sääviisastelijoita. Hän huomauttaa, etteivät vuodenajat ole tilastojen mukaan menneet sekaisin, vaikka siltä saattaa joskus tuntua. – Vuosien välillä on niin paljon vaihtelua, että ihmisten on ehkä vaikea muistaa aiempien kesien tilannetta. Meillä on sekä säätilaltaan ääreviä että keskiarvoa lähellä olevia vuodenaikoja. Äärevien vuodenaikojen rinnalla ne keskiarvoiset saattavat vain tuntua hyvin vaisuilta. Kyllä meillä edelleen on neljä vuodenaikaa. Jos kesä ei ole ollut helppo lomalaisille, ei se ollut sitä myöskään meteorologeille. Gregow huomauttaa, että sääennusteiden tekeminen on tätä nykyä entistä vaikeampaa, sillä tilanteet muuttuvat nopeasti. – Enää ei voida tilastojen valossa sanoa etukäteen vaikkapa sitä, millainen kesä on luvassa. Nyt tarvitaan pitkän ajan ennusteita. Vielä 1990-luvulla saattoi nostaa jalat pöydälle, kun korkeapaine pysyi pitkään Suomen päällä. Gregowin mukaan tästä kesästä kannattaa valittamisen sijaan olla onnellinen. Lämpötilat ovat olleet inhimillisiä eikä kukaan ole kärsinyt kylmyydestä tai helteistä. Ilmastonmuutoksen kehittyessä yhä rajumpaa vauhtia tätäkin kesää saattaa 30 vuoden kuluttua tulla ikävä.
Teksti Jesse Mäntysalo, kuvat Petri Mulari ja Lehtikuva
