Helsinkiläinen Elina Moskari etsi puolisonsa kanssa sopivaa mökkiä pitkään, ennen kuin lopulta alkutalvesta 2019 tärppäsi. Etelä- Savosta, Savonlinnan läheltä, Suomen suurimman järven Saimaan rannalta oli tullut myyntiin talviasuttava vapaa-ajan asunto.

– Haluttiin paikka, johon saa oman avannon ja johon pääsee talvellakin suoraan pihaan. Kun paikka tuli sattumalta netistä vastaan, lähdimme katsomaan sitä miltei siltä seisomalta, Moskari kertoo.

Perhe oli ajatellut, että sopiva mökkimatka olisi pari tuntia. Yksi tunti lisää ei haitannut, kun kohde oli muuten hyvä.

Kauppaan kuului mökkiä ympäröivä, hyvänkokoinen oma metsä. Savonlinnan ja Sulkavan palveluihin on sekä veneellä että autolla lyhyt matka.

Nyt Elina Moskari perheineen on viettänyt jo neljänä vuotena merkittävän osan ajastaan Etelä-Savossa. Se on mahdollista, koska vanhemmat pystyvät tekemään etätöitä. Kesällä mökillä voidaan viettää monta viikkoa putkeen, mutta Saimaalle lähdetään myös esimerkiksi jouluksi, hiihtolomaksi ja muiksi vapaiksi.

Mökillä ollessaan kahden kouluikäisen lapsen perhe tankkaa, syö ja asioi paikallisissa kohteissa ja osallistuu paikallisiin tapahtumiin.

Helsinkiläisen parin mökkitarina on tyyppi­esimerkki laajemmasta muutoksesta Suomessa. Suomen vapaa-ajan asuntojen omistajiksi on pandemian vauhdittamana tulossa uusi sukupolvi, joka viettää aikaa ja käyttää palveluita mökillä enemmän, eri tavalla ja eri aikaan kuin ennen. Se on valtava mahdollisuus monille seuduille, mutta erityisesti Etelä-Savolle.

Saimaan ympärille kietoutuvassa maakunnassa oma väki vähenee ja vanhenee, mutta vapaa-ajan asukkaita on vakituisiin asukkaisiin verrattuna enemmän kuin missään muualla Suomessa.

Lokakuun lopussa 2022 Etelä-Savossa oli noin 130 000 vakituista asukasta. Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:n projektipäällikkö Tuula Pihkala arvioi vapaa-ajan asukkaiden määräksi noin 250 000. Vapaa-ajan asuntoja on lähes 47 000.

– Etelä-Savon vapaa-ajan asukkaista kaksi kolmesta tulee maakunnan ulkopuolelta, pääasiassa Uudeltamaalta. Sen takia heidän aluetaloudellinen merkityksensä on suurempi kuin esimerkiksi Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla, vaikka niidenkin alueella on paljon mökkejä.

Moskarin perhe ei ollut etukäteen päättänyt, että se haluaa mökin nimenomaan Etelä-Savosta. Ystävien kanssa tehdyillä veneretkillä perhe oli viehättynyt Saimaasta, ja siksi sen rannalta löytynyt sopiva kohde houkutti erityisen paljon. Sekin on tyypillistä: Pihkalan mukaan Etelä-Savon iso vetovoimatekijä on aina ollut puhdas järviluonto. Maakunnassa on yli 4 000 järveä.

Saimaa ja muut järvet eivät ole katoamassa mihinkään, mutta Etelä-Savossa ei luoteta siihen, että järvet ja mökkiperinteet itsessään toisivat uusia vapaa-ajan asukkaita. Pääkaupunkiseudulla asuvat nuoret perheet voivat halutessaan pistää sukumökinkin myyntiin ja viettää vapaa-aikansa toisaalla.

Siksi Etelä-Savossa on tehty poikkeuksellista kehitystyötä, jotta taloudellisten paineiden ja kehnon väestökehityksen kanssa painivat kunnat saisivat pitää vapaa-ajan asukkaansa tulevaisuudessakin.

Maakunnassa esimerkiksi luotiin jo vuonna 2015 oma vapaa-ajan asumisen palveluyhteisö ja brändi Laiturilla. Sen kautta on toteutettu erilaisia vapaa-ajan asumista edistäviä hankkeita, luotu vapaa-ajan asukkaiden omaa yhteisöä ja yhdistetty sitä paikallisiin palveluihin. Kaiken läpäisevä teema on kestävä kehitys, ja yhteys tutkimukseen on tiivis, sillä yksi yhteistyökumppaneista on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti Mikkelissä.

Pihkalan mukaan Laiturilla-kokonaisuus on poikkeuksellinen Suomessa.

– Meidän tietojemme mukaan matkailun brändejä on paljon, mutta Laiturilla on ensimmäinen vapaa-ajan asumisen rekisteröity tuotemerkki Suomessa.

Muun muassa maakuntaliiton ja EU:n tuella tehdyissä Laiturilla-hankkeissa on pyritty edistämään vapaa-ajan asumista hyvin konkreettisesti. Yksi isoimmista ratkaistavista asioista on, miten etenkin muualta tulevat mökkeilijät ja paikalliset palveluntarjoajat löytäisivät toisensa paremmin. Tällä hetkellä liikaa on mökkeilijöiden omien suhteiden varassa.

– Mökkinaapurit ovat ehdottomasti olleet paras kanava tiedon saamiseen, nauraa Elina Moskari.

Perhe on saanut naapureilta arvokkaita vinkkejä esimerkiksi siitä, kuka paikallinen yrittäjä auttaisi piharemontissa kaivinkoneella ja kuka levittäisi soraa kunnostettavalle tielle. Naapurin kautta tuli tieto myös kyläläisestä, joka auraa tarvittaessa mökkiteitä.

Naapuriapu on aina arvokasta, mutta muutakin tarvitaan. Elina Moskari on huomannut, että Laiturilla-palvelun nettisivuille kootut palveluntarjoajat eivät välttämättä sovi kaikille, sillä mökkiläisten tarpeet ovat hyperpaikallisia. Pitkien etäisyyksien ja mökkeilyn luonteen takia yrittäjä tai vaikkapa kiva tapahtuma pitäisi löytää pikemminkin omalta kylältä kuin kunnasta.

– Joskus tuntuu, että tietoa joutuu todella etsimään. Tällainen helsinkiläinen olisi helppo asiakas, kun palveluista vain saisi tietää esimerkiksi kohdennetulla mainonnalla tai vaikkapa sähköpostilla, Moskari ehdottaa.

Pihkala myöntää kohtaanto-ongelman.

– Kaikki palvelu- ja tapahtumatarjonta ei ole vielä esillä sähköisesti. Paljon ihmisiä jää tavoittamatta, jos mainostetaan vain kaupan ilmoitustaululla tai paikallislehdessä.

Toisaalta eteläsavolaisten yritysten ja muiden toimijoiden olisi hyvä pysyä perinteisissäkin kanavissa. Maakunnan mökinomistajien keski-ikä on noin 65 vuotta. Laiturilla-lähettiläänä toiminut Moskari, 38, on tottunut jakamaan ja vastaanottamaan tietoa esimerkiksi Instagramissa, mutta Mikkelin seudun vapaa-ajan asukkaiden puheenjohtajalta Jorma Lehtojuurelta, 80, neuvoja kysellään yhä puhelimitse.

– Netissä tiedot ovat kuin haulikolla ammuttuna, lähes 50 vuotta Puulalla mökkeillyt, Pohjois-Karjalassa asuva Lehtojuuri tiivistää.

Vapaa-ajan asukkaiden ja paikallisten toimijoiden kohtaanto-ongelmassa on kyse myös palveluiden sisällöstä. Nykymökkeilijät ovat tottuneet käyttämään palveluita, ja niitä käytettäisiin mieluusti mökkiseudullakin remonttiavusta kosmetologiin.

Helsingissä Elina Moskari on tottunut esimerkiksi wolttamaan. Mökillä perhe on 20 kilometrin päässä Savonlinnan ydinkeskustasta, mutta valmista ruokaa tai kauppakasseja ei saa tilattua suoraan lapsiperheen mökin kuistille.

– Jouluruuat olemme ostaneet paikalliselta tilalta. Toivoisimme lisää sen kaltaisia palveluita, sillä tällä hetkellä kontrasti Helsingin-kotimme ja mökkiseudun palveluiden välillä on iso, Moskari sanoo.

Perhe toivoisi uusia mahdollisuuksia myös liikkumiseen. Niin heidän kuin muidenkin vapaa-ajan asukkaiden mökkimatka taittuu yleensä henkilöautolla, sillä muut vaihtoehdot ovat usein selvästi hitaampia ja hankalampia, jopa mahdottomia.

Kun mikkeliläinen digiyritys Mindhive selvitti vuosi sitten monipaikkaisesti asuvien toiveita, esiin nousi viisi uutta liiketoiminta-ideaa paikallisille yrityksille. Yksi oli Uber-tyylinen alusta, joka yhdistäisi reittejä ja kuljettaisi tavaroita ja ihmisiä haja-asutusalueilla. Myös lähiruuan tuottajat ja palvelun tarjoajat voisi koota yhteen alustaan, josta tuotteet ja palvelut voisi tilata suoraan mökille. Markkinoinnin kohdentamista auttaisi se, että esimerkiksi teleoperaattoreilta saataisiin tarkempaa tietoa siitä, milloin vapaa-ajan asukkaat ovat alueella.

Etelä-Savossa asioiden edistämisessä motiivi ei ole pelkästään raha.

– On tehtävä töitä, jotta mökkeily olisi sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä ilmiö tulevaisuudessakin, Pihkala korostaa, mutta huomauttaa, että kaikkea ei voi kehittää ja ratkoa paikallisesti. Vapaa-ajan asuminen ei onnistu, jos Suomen tuhansien järvien rannoille ei ole tie- ja tietoliikenneyhtettä.

– Me olemme onnekkaita, koska masto on aivan mökkimme lähellä ja nettiyhteys hyvä etätöiden tekemiseen, Moskari kiittelee.

Pihkala toivoo, että valtakunnallisessa päätöksenteossa huomioitaisiin alueiden todellinen väkimäärä.

– Jos katsoo Etelä-Savon tilastoväkilukua vain vuoden viimeisenä päivänä, saa vääristyneen kuvan siitä, millaisia tarpeita ja mahdollisuuksia täällä on. Oikeasti täällä on koko ajan enemmän ihmisiä.