Dingo-hysteria: Neumann taipui paperinukeksi – ”Näen itseni kuin aikakapselissa”
Puheenaiheet
Dingo-hysteria: Neumann taipui paperinukeksi – ”Näen itseni kuin aikakapselissa”
Dingo-yhtyeen keulakuvan, laulaja Neumannin tyyliä jäljiteltiin hiuksia myöten, ja sifonkihuivit loppuivat kaupoista. Neumann sanoo paperinuken peilaavan ajankuvaa ja ilmiötä.
10.1.2020
 |
Apu

Vuosina 1984–1986 Suomi tai ainakin suomalaiset teinitytöt tulivat hulluiksi.

Dingo-hysteria levisi etelästä pohjoiseen, ja yhtyeen fanit jäljittelivät ennen kaikkea Dingon keulakuvan, laulaja Neumannin eli Pertti Niemisen tyyliä.

Keikoilla heiluteltiin pinkkejä sifonkihuiveja, ja moni poikakin värjäsi tukkansa Neumannin kullankeltaisen töyhdön kaltaiseksi.

Alkuhetkistä lähtien yhtyeen keulakuva on ollut laulaja-lauluntekijä Neumann.

Dingon tunnetuimpia hittejä ovat muun muassa Autiotalo, Kirjoitan, Levoton Tuhkimo, Sinä ja minä ja Nahkatakkinen tyttö.

Yhtye on myynyt Suomessa uransa aikana yhteensä yli 500 000 levyä.

Neumann miettii, että oli suuri kunnia päästä mukaan ison aikakauslehden, Avun paperinukkesarjaan.

– Kuulin siitä monelta taholta. Asiasta vitsailtiin hyväntahtoisesti, ja suurin osa kommenteista oli kunnioittavia. Eli homma noteerattiin laajalti, Neumann muistelee.

Paperinukke kuvasi Neumannia niin osuvasti, että kun hänestä tehtiin Neumann – Dingokipparin lokikirja -nimistä kirjaa pari vuotta sitten, kuva päätyi kirjan kansien väliin.

– Jos joku peilaa ajankuvaa ja ilmiötä, niin Rauni Palosen paperinukke peilasi. Kuva on jämpti kroppaani myöten, ja kaikki detaljit, värit ja vaatteet osuvat oikeaan.

On jännittävää ajatella, että Avun lukijat leikkasivat nukkeni ja pukivat sen päälle nuo vaatteet. Kuva muuttuu pukiessa eläväksi.

Katsellessaan nyt kuvaa Neumann näkee ajan kulun ja muutoksen myös itsessään.

– Näen itseni kuin aikatunnelissa, aikakapselissa.

Neumannista ajatus paperinukkeperinteen elvyttämisestä on mielenkiintoinen.

– Se olisi tämän hektisen netti- ja somemaailman vastakohta. Vähän vanhanaikainen ja kliseinenkin, mutta mielikuvitusta herättelevä.

Sitä miettiessä Neumannilla syttyy lamppu päässä.

– Olisihan se sellainen ahaa-elämys, että hei, duunaa itse paperinukke.

Enpä olisi ihmeissäni, jos paperinuket tekisivät comebackin. Nehän voisivat olla osa ihmisten kollektiivista muistia.

Muista paperinukeista Neumann muistaa erityisesti Armi Aavikon.

Muita en kyllä muista, mutta kuin ulkoavaruudesta tuli mieleeni paperinukkegalleriasta juuri Armi Aavikko.

Paperinukke Neumannista ilmestyi alun perin Avun numerossa 18 vuonna 1985.

Kommentoi »