Ryhdyin pienentämään hiilijalanjälkeäni vähentämällä ulkomaanmatkojani. Viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana olen käynyt ulkomailla vain kerran, ja silloinkin pysyttelin Euroopassa.

Turistiset tarpeeni olen tyydyttänyt pääasiassa tutkimalla kotimaata – kesät talvet.

Ankeaako?

Päinvastoin. Jos päättää etsiä, havainnoida ja huomata – eli lyhyesti sanottuna ottaa oikean asenteen – Suomessa on tarjolla kaikenlaista mukavaa nähtävää ja koettavaa lähes loputtomasti.

Olen pahoillani niiden puolesta, joiden on kiivettävä Mount Everestille, sukellettava Australiassa tai grillattava itseään Thaimaassa saadakseen riittävän elämyksen.

Samaan aikaan minä kävelen Turussa jokivartta pitkin ja ihmettelen jälleen kerran, miten paljon parin kilometrin matkalle on kasaantunut juuri sitä, mitä ennen jouduin etsimään ulkomailta: kiinnostavia museoita, hyviä ravintoloita, omaperäisiä baareja, loistava kauppahalli, hauskoja tapahtumia, väriä ja kivaa miljöötä.

Turku, Helsinki, Tampere ja monet pienemmätkin kaupungit ovat kiihtyvää vauhtia nousemassa yya-aikojen latteudesta ja harmaudesta sellaisiksi urbaaneiksi ympäristöiksi, joista oma sukupolveni joskus 1980-luvulla vain haaveili – ja joita se edelleen lentää etsimään ulkomailta.