Kätilöiden haastatteleminen ei ole helppoa. He eivät voi noin vain istahtaa haastateltavaksi, sillä maailmaan haluavat uudet pienet ihmiset eivät odota.

– Jos menen kaveriksi tuohon kakkoseen, vilkaisetteko tuota ykköstä, sanoo yksi kätilö toiselle Kuopion Kaarisairaalan tilannehuoneessa.

– Nyt vasta kymmenen jälkeen vein aamupalan, tiedottaa toinen.

– Pitäisikö laittaa pinni, pohtii kolmas.

Pinnillä tarkoitetaan sydänääniä mittaavaa, syntymässä olevan vauvan päähän kiinnitettävää anturia. Juuri sellaisesta kätilöt ovat vastuussa. Vauvojen ja äitien selviämisestä hengissä ja vahingoittumatta tapahtumasta, joka luonnollisuudestaan huolimatta voi yllättäen kääntyä vaaralliseksi.

Laitoshuoltaja Päivi Moilanen on yksi Kuopion yliopistollisen sairaalaan naisten akuuttikeskuksen työntekijöistä. Hän seuraa läheltä kätilöiden työtä ja ehdotti osastoa Apu-tonnin saajaksi.

– Heillä on paljon monenlaista tekemistä ja homma hanskassa. Arvostan esimerkiksi sitä, miten ammattitaitoisesti he osaavat rauhoitella puhelimessa usein hätääntyneitä äitejä.

Kun viettää edes tovin naisten akuuttikeskuksessa, Moilasen arvostuksen ymmärtää hyvin. Tässä paikassa tehdään työtä naisen elämänkaaren usein kaikkein tärkeimpien tapahtumien parissa.

Ensisijaisesti kätilöt yhdistetään synnytysten hoitamiseen. He ja osaston muu henkilökunta vastaavat myös esimerkiksi gynekologista syöpää sairastavista potilaista, keskenmenon kokeneista ja seksuaalisen väkivallan uhreista.

Kuopiossa poikkeuksellista on, että kaikki juuri naisen elämään liittyvät sairaudet ja toimenpiteet hoidetaan samassa paikassa. Ennen esimerkiksi synnytyksiä ja gynekologisia syöpiä hoidettiin eri puolilla isoa sairaalaa. Kohta seitsemän vuotta kaikki naistentauteihin, raskauksiin ja synnytyksiin liittyvä akuutti hoito sekä sektiot ja gynekologiset pienoperaatiot on Kuopiossa keskitetty Kaarisairaalan toiseen kerrokseen.

– Kätilön työn koko laaja kirjo näkyy tässä yksikössä. Täällä kätilöt joutuvat tai pääsevät tekemään kätilön työn kaikkia osaamisalueita, osastonhoitaja Pia Kokkonen sanoo.

Kokeneille kätilöille kyse on nykyään nimenomaan pääsemisestä. Elina Ruotsalainen myöntää, että aina ei ole ollut niin. Kun hän nuorena, synnytyssalissa uransa aloittaneena kätilönä oli yhtäkkiä vastuussa myös esimerkiksi naistentautien osaston potilaista, hän oli hyvin epävarma.

– Silloin jännitin joka vuorossa, osaanko ja pystynkö. Vuosien saatossa siitä, että tällä osastolla jokainen tekee kaikkea, on tullut rikkaus.

Osastolla on töissä yhteensä kuutisenkymmentä ammattilaista. Lähes kaikki ovat kätilöitä, mutta osastolla tarvitaan myös lääkäreitä, osastosihteereitä, välinehuoltajia ja laitoshuoltajia. Jokaisen vuoron alussa vastuukätilö kertoo vuoroon tulijoille, työskenteleekö kätilö sinä päivänä esimerkiksi synnytyssalissa, tarkkailussa vai vuodeosastolla. Joillakuilla kätilöillä on räätälöityjä työnkuvia.

Pitkän uran tehneen kätilön Päivi Mikkosen mielestä järjestely on hyvä niin hoidettaville naisille kuin työntekijöille.

– Ammattiosaamisemme on laajentunut, ja täällä on aina joku, jolta voi kysyä neuvoa. Kahta samanlaista päivää ei ole.

Mikkosen kommenttiin tiivistyy olennaisia asioita kätilön työstä. Yksi niistä on yllätyk­sellisyys.

Osastolla tehdään esimerkiksi raskauden keskeyttämiseen ja sairauksiin liittyviä toimenpiteitä, joihin voi varautua etukäteen ja jotka hyvin todennäköisesti menevät suunnitellusti. Synnytysten kanssa on toisin. Kukaan ei voi tietää, milloin ja miten kenenkin äidin synnytys käynnistyy ja miten se etenee.

Anna-Leena Karvonen pitää siitä, että ammattitaito ei koskaan ole valmis ja että työ opettaa nöyryyttä.

– Voi olla tavallisesti etenevä synnytys, mutta sitten tulee yllättävä vuoto. Ikinä ei voi ajatella ottavansa rennosti, aina voi tulla yllättäviä tilanteita. Totta kai voi olla luottavainen siinä mielessä, että synnytykset menevät yleensä hyvin, mutta työ on opettanut, että aina on oltava valppaana.

Syntymän yllätyksellisyys ei vaadi osaamista ja reagointia vain hoitavalta kätilöltä. Moni tilanne vaatii kätilöiden yhteistyötä. Pienimmillään se tarkoittaa neuvon kysymistä, isoimmillaan koko osaston uudelleenorganisoitumista hetkessä. Jos synnyttäneen äidin istukka on irrotettava, mukaan yksikön omaan leikkaussaliin tarvitaan useita kätilöitä. Silloin toisten on otettava vastuu heidän hoitamistaan äideistä ja potilaista.

Sektioista osa on suunniteltuja, toisiin voidaan ajautua minuuteissa vauvan hengen ollessa vaarassa. Hätätilanteet on hoidettava yhtä sujuvasti ja turvallisesti myös öisin, vaikka silloin paikalla on vähemmän henkilökuntaa.

Synnytysten riskit ovat kasvaneet, sillä myös Pohjois-Savossa synnyttämään tulevat naiset ovat yleisesti ottaen iäkkäämpiä ja painavampia kuin ennen. Ikä ja ylipaino lisäävät synnytyksen kulkuun sekä vauvan ja äidin terveyttä koskevia riskejä.

– On mielenkiintoista, miten paljon synnytyksessä on merkitystä sillä, miten puhut, kosketat ja kannustat. Jos joku on ollut pelokas, ja saat hänet omalla puheellasi ja tekemiselläsi voimautumaan, jää olo, että päivän hyvä työ on tehty, kuvailee Karvonen.

Siinäkin asiassa kätilöt ottavat mallia toisiltaan.

– Kun menee synnytyksen loppuvaiheessa auttamaan toista kätilöä ja kuulee, miten ihania sanoja toinen kätilö käyttää ja huomaa, miten kauniisti hän toimii, totta kai niitä hyviä juttuja ottaa myös itselleen, Ruotsalainen myöntää.

Kätilön työssä ei ole puutetta merkityksellisyydestä eikä kutsumuksesta. Koko yhteiskunnan kannalta merkittävää on esimerkiksi se, millaisessa kunnossa ja millaisin mielin nuori äiti ja vastasyntynyt palaavat kotiin. Se on perhe-elämän alku, ja se voi vaikuttaa paljon esimerkiksi siihen, kuinka monta lasta nainen haluaa.

Yhtä tärkeää yhteiskunnallisesti on se, miten naisten akuuttikeskuksessa onnistutaan ikävien ja surullisten asioiden hoitamisessa. Vauvoja syntyy, mutta heitä myös kuolee.

– Niissä tapauksissa parasta on saada jälkikäteen kuulla, että perhe tunsi tulleensa kohdatuksi hyvin, Mikkonen sanoo.

Erityistä taitoa tarvitaan myös seksuaalisen väkivallan uhrien kohtaamisessa. Jokaisessa vuorossa yksi kätilö on vastuussa seksuaalirikosten SERI-tukikeskuksen puhelimesta. Siihen voi soittaa, jos on kokenut raiskauksen tai muuta seksuaalista kaltoinkohtelua. Hoitaja ja lääkäri arvioivat näytteenoton ja hoidon tarpeen. Jälkihoito jatkuu vuoden.

Elina Ruotsalainen toivoo, että SERI-keskus madaltaa uhrien kynnystä hakeutua avun piiriin.

– Ennen saattoi olla niin, että päivystyksessä raiskauksen uhrilta saattoi ottaa näytteitä mieslääkäri ja -hoitaja. Nyt he kohtaavat täällä koulutetun kätilön. Tässä tilanteessa ajattelen, että sukupuolella on merkitystä, Ruotsalainen toteaa.

Naisten akuuttikeskuksessa kaikki kätilöt ovat naisia. Osastolla työskentelee yksi mies erikoistuvana lääkärinä.

Moni naisista kuvailee paloaan työhön kutsumukseksi.

– Minusta on jo viisi-kuusivuotiaana kuva pesemässä mummoani pesukintaalla hänen sairaalavuoteensa äärellä. Näen omassa tyttäressäni samoja piirteitä, joita itsessäni on ollut lapsena. Joillekuille hoivavietti on sisäsyntyinen, sanoo Anna Mönkkönen.

Kutsumus motivoi työhön, mutta sen voimalla on rajansa. Myös kätilöt tarvitsevat työstään rahaa.

Haastatteluntekohetkellä hoitajat olivat Suomessa lakossa saadakseen parempaa palkkaa. Kuopion naisten akuuttikeskuksen työ ei taukoa koskaan, sillä synnytykset on hoidettava aina. Kätilöt ovat silti hengessä mukana. Myös täällä on mietitty alanvaihtoa, jos palkkaus ei parane.

– Jos palkkaus olisi kunnossa, jäisin, yksi kätilöistä sanoo.