Pitkäniemen alue Nokialla on ollut viime vuosina kuuma peruna, sillä sairaalan rakennukset halutaan muuttaa asuinkäyttöön. Pitkäniemen hoitajat ja potilaat siirtyvät Tampereen yliopistollisen sairaalan Kaupin kampukselle. Uudisrakennus valmistuu seuraavien kahden vuoden aikana.

Mielenterveyshoitaja Eveliina Kivitela, 51, on työskennellyt Pitkäniemen oikeuspsykiatrian osastolla vuodesta 2003. Kyseisellä osastolla hoidetaan muun muassa ­tehostettua psykiatrista hoitoa vaativia potilaita.

Oikeuspsykiatriset potilaat ovat rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä, joita ei ole tuomittu rangaistukseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on määrännyt heidät tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon. Sitä on edeltänyt ­tuomioistuimen määräys mielentila­tutkimuksesta, joka toteutetaan yleensä sairaalassa. Tutkimus kestää kuudesta kahdeksaan viikkoa.

Kivitela hoitaa pääsääntöisesti potilaita, joille mielentilatutkimus on tehty valtion sairaaloissa, joko Niuvanniemen sairaalassa Kuopiossa tai Vanhan Vaasan sairaalassa. Niistä potilaat ohjataan Pitkäniemeen jatkokuntoutukseen.

– Jatkokuntoutus on tehostettua psykoosihoitoa. Potilaat saavat diagnoosinsa mukaista kuntouttavaa hoitoa. Jokaisella potilaalla on yksilöllinen hoitosuunnitelma, Kivitela kertoo.

Hoitoon kuuluu psyykkisen sairauden oireita ­lieventävää lääkehoitoa, toiminnallista terapiaa, niin sanottua keskusteluhoitoa sekä ryhmä­terapioita.

Potilaita hoitaa moniammatillinen ryhmä, johon kuuluu hoitajien lisäksi sosiaalityöntekijä, lääkäri, psykologi ja muuta hoitohenkilökuntaa.

– Tämä on vaativaa työtä. Hoitajien on seurattava aikaansa. Koulutuksia järjestetään säännöllisesti, Kivitela sanoo.

Psykiatrisen hoidon käytännöt seuraavat aikaansa ja uudistuvat jatkuvasti. Hoitajien on tunnettava tarkasti ­mielenterveyslaki, ja he saavat täydennyskoulutusta oikeuspsykiatrisesta hoidosta ja erilaisista terapioista.

Teoreettisen osaamisen lisäksi mielenterveyshoitajan ammatti vaatii taitoja, joita ei opi kirjoja lukemalla.

– Tämä työ vaatii rehtiä auttamisen halua ja taitoa ­kohdata potilas ihmisenä, Kivitela kertoo.

Potilaiden rikostausta näkyy konkreettisimmin siinä, että oikeuspsykiatrinen osasto on suljettu. Vahva lääkehoito ­vaikuttaa monen potilaan arkeen.

Kivitelan mukaan hoitajat ovat monelle potilaalle lähes omaisen asemassa, sillä rikolliset teot ovat saattaneet rikkoa suhteet omiin läheisiin.

– Osalla potilaista on aika vähän ­sosiaalisia kontakteja sairaalan ulkopuolella. Siksi heidän lähimpiä kontaktejaan ovat hoitajat ja viranomaiset.

Pitkäniemen sairaala-alue on idyllisen puistomainen. Pihalla on runsaasti tilaa ulkoiluun, ja lyhyen matkan päässä järven rannalla sairaalan käytössä on oma sauna. Aidatulla sisäpihalla jokainen ­potilas pääsee ulkoilemaan joko yksin tai hoitajan kanssa.

Vaikka kyseessä on suljettu osasto, se ei tarkoita, ettei potilas pääsisi sairaalan ulkopuolelle.

– Potilas voi lomailla omaistensa luona, käydä kaupungilla hoitajan kanssa ja mahdollisesti yksinkin jossakin vaiheessa hoitoa. Toiminta on kuntouttavaa, eli sen tavoitteena ei ole pitää ihmisiä täällä neljän seinän sisällä, Kivitela sanoo.

Pitkäniemen oikeuspsykiatrisella osastolla on kaikkiaan 18 potilaspaikkaa. Miehiä on pääsääntöisesti enemmän kuin naisia, ja potilaiden keski-ikä on tällä hetkellä noin 45 vuotta. Hoitopaikat ovat jatkuvasti täynnä. Potilas viipyy Pitkäniemessä tavallisesti useita vuosia.

Siirtyminen pois osastolta ei ole yksinkertaista. Ensin tarvitaan jatkokuntoutuspaikka, jossa henkilö suorittaa asumisharjoittelun. Jos harjoittelu menee hyvin, hänelle anotaan THL:sta valvonta-­aikaa, jolloin potilas asuu kuntoutuspaikassa. Hänellä on silloinkin oltava tiivis kontakti oikeuspsykiatrian poli­klinikalle.

Valvonta-aika voi kestää useita vuosia.

– Ihan omilleen pääseminen kestää. Se ei toteudu aivan vuodessa eikä välttämättä kahdessakaan, Kivitela sanoo.

Jos potilaalla on pitkä laitoshistoria, hän tarvitsee vuosien ajan kuntouttavaa psykiatrista osastohoitoa. Muussa tapauksessa henkilö ei välttämättä pärjää omillaan, omassa asunnossa tai kuntoutushoitolassa.

– Avohoito ei pysty vastaamaan sellaisen potilaan ­tarpeisiin, Kivitela jatkaa.

Sari Nousiainen, 58, on Kivitelan hoitajakollega. Hän on työskennellyt koko työuransa ajan Pitkäniemessä ja pitkään kuntouttavalla oikeuspsykiatrisella osastolla. Nousiainen valmistui alalle vuonna 1984.

– Arki on muuttunut sinä aikana paljon. Etenkin lääkehoito on mennyt hurjasti eteenpäin. Potilaan kohtaaminen on silti pysynyt aina samanlaisena, hän kertoo.

Lääkehoidon kehittyminen näkyy etenkin potilaiden voinnin ja toimintakyvyn parantumisessa. Samalla hoitoajat ovat lyhentyneet.

Nousiainen vastaa osaston kuntouttavasta ryhmätoiminnasta, jolla on iso merkitys potilaiden arjen taitojen ylläpitämisessä.

Päivittäin potilaille järjestetään ­kolmesta neljään erilaista ryhmää, ­joihin he osallistuvat oman hoito­suunnitelmansa mukaisesti. Valinta tehdään sen mukaan, mikä tukee parhaiten kunkin henkilön kuntoutumista.

Valinnanvaraa on laidasta laitaan. Sairaalalla on esi­merkiksi oma kasvihuoneella varustettu puutarha, jossa potilaat käyvät puutarharyhmissä.

Muuhun ryhmätoimintaan sisältyy kädentaitojen ryhmiä sekä erilaisia liikunta-, taide- ja musiikkiterapiaryhmiä. Myös fysioterapeutin vetämät psykofyysiset ryhmät ­kuuluvat ohjelmaan.

Ryhmätoiminnan tavoitteena on tukea potilaan selviytymistä omillaan. Hoitajat harjoittelevat potilaiden kanssa lisäksi kaupassa käyntiä ja julkisissa liikennevälineissä matkustamista. Niinkin ­yksinkertainen asia voi olla osalle potilaista hankalaa.

Harjoittelua vaatii usein myös viranomaisten palveluiden käyttäminen, esimerkiksi henkilökortin tai passin ­uusiminen.

Valtaosalla oikeuspsykiatrisen osaston potilaista on ­skitsofreniadiagnoosi. Osalla on lisäksi persoonallisuuden häiriöitä ja päihderiippuvuutta.

– Skitsofreniapotilaille ryhmätoiminnot ovat tärkeitä, koska heillä on usein vaikeuksia sosiaalisessa vuoro­vaikutuksessa, tarkkaavaisuuden säätelyssä, toiminnan­ohjauksessa sekä muistissa.

Osastolla potilaat ovat pääsääntöisesti omissa oloissaan. Vaikka he viettävät aikaa myös yhdessä, harvojen välille syntyy ystävyyssuhteita.

– Päivisin potilaat oleilevat osastolla, tekevät arkisia ­puuhia, katsovat televisiota tai lukevat lehtiä. Joskus ­potilaat saattavat pelata jotakin keskenään. Skitsofrenia­potilaat ovat aika syrjäänvetäytyviä ihmisiä. Yhdessä ­tekeminen keskittyy pääasiassa ryhmiin, joissa hoitaja on mukana, Eveliina Kivitela kertoo.

Omasta jaksamisestaan Kivitela ja Nousiainen huolehtivat pyrkimällä pitämään työn ja vapaa-ajan erillään. Aina se ei onnistu.

– Jos joku niin sanoo, hän valehtelee varmasti. Jos on ollut jostakin syystä kiivasta töissä tai siellä tapahtuu jotakin erityistä, asiat mietityttävät vielä kotonakin. ­Tärkeintä on pitää huolta omasta jaksamisesta ja omista vuorokausirytmeistä, Kivitela painottaa.

Tarvittaessa keskustelu omien työkavereiden kanssa tukee jaksamista.

– Työryhmässä jokainen antaa toisille keskusteluapua. Kukaan ei jää yksin potilaiden hoidossa.

Viime aikoina paljon keskustelua herättänyt työvoimapula ajaa ajoittain hoitajat koville myös Pitkäniemessä. Viimeksi kuluneen vuoden ajan sairaalassa on ollut kova pula sijaisista.

– Moni hoitaja venyy tekemään pidempiä työpäiviä – tai sitten töitä tehdään vajaalla henkilökunnalla. Sen huomaa, että ihmiset ovat vähän väsyneempiä, mutta yllättävän hyvin on pärjätty.