Olet yksi vuonna 2012 toimintansa aloittaneen Climate Leadership Coalitionin, suomalaisen elinkeinoelämän johdosta koostuvan ilmastobisnesverkoston perustajista. Mukana ovat Koneen lisäksi esimerkiksi Finnair, Stora Enso ja Fortum. Milloin havahduit ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeyteen liike-elämän kannalta?

Muistan puhuneeni asiasta naudanlihatuottajille ensimmäistä kertaa 1990-luvun puolivälissä. Simppeli lähtökohta on, että jos tätä kehitystä ei rajoiteta, elinolosuhteet menevät niin huonoiksi, että on ihan turha yrittää pitää mitään bisnestä pystyssä. Olemme myös käytännössä huomanneet Koneella, että kun 90-luvulla meille tuli uudet tuotteet, markkinoiden ylivoimaisesti energiatehokkaimmat hissit, se oli loistava myyntivaltti ja varmaan yksi syy siihen, että kasvoimme esimerkiksi Kiinan suurimmaksi hissinvalmistajaksi. Nykyään Hyvinkään-tehtaallamme mitään ei mene kaatopaikalle. Se, mitä ei käytetä, menee kierrätykseen. Ei mielestäni tarvitse olla suuri ajattelija huomatakseen, että raaka-aineen hyötykäyttö on fiksumpaa kuin kaatopaikalle vieminen.

Tänä päivänä hiilijalanjäljen pienentäminen ja energiatehokkuuden lisääminen on Koneen strateginen tavoite. Mitä yhtiön muuttaminen käytännössä vaati?

Tuotekehityksessä etsittiin tilankäytön tehokkuutta, ja se onnistuikin. Sivutuotteena saimme huomattavan kilpailuedun energiatehokkuudessa ja ymmärsimme pian sen merkityksen. Nykyään kestävä kehitys kuuluu perusarvoihimme ja meillä on oikeat ihmiset toteuttamassa näitä arvoja.

On tapana kertoa, että taloudellinen menestys ja ympäristönäkökulma ovat ainakin jossain määrin ristiriidassa keskenään ja että myös yrityksissä talousnäkökohta tulee ympäristöä ennen. Sinulla on siis erityyppinen näkemys?

Talouselämän aktiiviset johtajat suhtautuvat vakavasti tähän asiaan. Mutta kun ristiriitaa toistetaan joka paikassa, luullaan, että se on niin. Jos kuuntelee Pekka Lundmarkia tai EK:n esitystä siitä, millainen ambitiotason pitäisi olla, niin ei tässä talouselämää voi ollenkaan moittia.

CLC vaati syyskuussa EU:lta nykyistä kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa ja muun muassa selkeämpiä pitkän aikavälin vähennystavoitteita. Näetkö, että yritykset ovat poliitikkoja parempia vaatimaan tiukkoja toimenpiteitä?

Siltä vaikuttaa. Parhaat päivät bisnekselle ovat silloin, kun tapahtuu muutosta. Esimerkiksi Trump tekee suurta hallaa USA:n teollisuudelle, kun hän pitää löysiä ympäristöarvoja autoille ja muuta vastaavaa. Kun muu maailma kehittää valtavaa vauhtia ympäristölle vähemmän haitallista teknologiaa, amerikkalaiset firmat ovat riskissä jäädä takamatkalle, kun kotimarkkinat eivät vaadi tehokkuutta.

Entä Suomessa? Ovatko poliitikot vaisuja?

Tuntuu, että yksi draiveri viime vaaleissa oli perussuomalaisten pelko. Ei uskallettu ottaa vahvasti kantaa. Se on lyhytnäköistä ja perustuu pelkoon kannatuksen menetyksestä. Toinen on varmasti ymmärtämättömyys. Luullaan, että ilmastonmuutos tarkoittaa vähemmän työpaikkoja ja että mitä suurempia ambitioita ilmastoasioissa, sitä huonompi elinkeinoelämälle. Kaiken kaikkiaan toivoisin ripeyttä hallitusohjelmassa mainittujen hyvien asioiden täytäntöönpanossa.

Mitä CLC on konkreettisesti saanut aikaan ilmastonmuutoksen torjunnan saralla?

Samoihin aikoihin, kun CLC perustettiin, silloinen ympäristöministeri Ville Niinistö kertoi EK:n kokouksessa, kuinka hienosti suomalainen cleantech toimii. Olin pari päivää aikaisemmin kuullut, kuinka vaikeaa esimerkiksi Fortumilla ja Neste Oililla on tehdä Helsingin kanssa yhteistyötä. On myös ristiriitaista näyttää hiilikasoja ulkomaisille vieraille ja samalla kertoa cleantechistä. Jussi Pajusen kanssa ruvettiin keskustelemaan tästä asiasta: mitä jos Helsinki olisi maailman ykköskaupunkien kanssa samassa rivissä eikä nykyistä b-luokkaa. Perustimme Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisen kanssa myös pienen yhdistyksen, Smart & Cleanin, joka keskittyy näiden asioiden miettimiseen, ja kaupunkiin saatiin uusi energiastrategia. Tässä yksi esimerkki.

Suomelle merkityksellistä metsäteol­lisuutta on pidetty usein jarruna paremmille ratkaisuille. Miten näet tämän?

Ymmärrän tietysti metsäteollisuutta, koska emmehän me myöskään voi lopettaa kaikkea toimintaa. Kyse on yhtä paljon siitä, miten ison osan ongelmistamme metsä­teollisuus voi ratkaista esimerkiksi muovia korvaavilla tuotteilla samaan aikaan, kun metsäluonto toimii hiilinieluna.

Kumman merkityksen ajattelet painavammaksi ilmastonmuutoksen torjunnassa, yksilön vai yhteisön?

Ei voi olla yhtä ilman toista, mutta olemme laumaeläimiä, ja luulen, että jos saa yhteisön toimimaan tiettyyn suuntaan, se on tehokas tapa. Yksilöt menevät siihen mukaan, eikä se olekaan niin tyhmää.

Mitä yrityselämässä voitaisiin mielestäsi konkreettisesti tehdä, jotta ympäristön kannalta parempia toimintamalleja saataisiin käyttöön nykyistä nopeammin?

Varmaan paljonkin. Juttelin esimerkiksi kavereiden kanssa Alexander Corporate Financessa. He suunnittelevat erilaisia johdon palkkiojärjestelmiä. Keskustelimme hiilijalanjälki- tai ilmastovaikutuspohjaisesta kannustinjärjestelmästä firmojen johdolle. Myöhemmin he totesivat, että siitä saattaa tulla lähivuosina heidän ykköstuotteensa.

Kiire on kova ja päästöt ja sitä myötä pessimismi kasvavat. Onko ilmastokriisin taltuttaminen realistinen tavoite?

Yhdysvaltain teollisuus muuttui hetkessä Pearl Harborin jälkeen rauhan ajan teollisuudesta sotateollisuudeksi. Ihminen pystyy valtaviin juttuihin, kunhan saadaan vauhti päälle. Meillä ei ole vaihtoehtoja, on pakko yrittää.