Mediapersoonana tunnettu Anna-Kaisa Hermunen, 65, on kuvaillut itseään sosiaaliseksi erakoksi jo haastattelua sopiessamme. Hermunen kertoo käyvänsä Helsingissä nykyisin vain kerran kuussa, joten tapaaminen sovitaan Laukaaseen, hänen lapsuusmaisemiinsa.

– Täällä aamuni alkavat uinnilla, ja eilen illallakin jäin kuistille tuijottamaan tähtisumua ja Otavaa, Hermunen kertoo.

Vilkkaasti elehtivä nainen esittelee ensimmäiseksi isoisänsä rakennuttaman jykevän kelosaunan, joka valmistui vuonna 1951. Omasta laiturinnokastaan Hermunen näkee niin Kuusaankosken kuohut kuin kanavankin.

Erakkouden hän voi vaihtaa seuraan aina halutessaan. Sata vuotta vanhoista hirsistä rakennetusta kodista tarvitsee vain nousta ylös mäelle, ja hän on melkein lapsuutensa pihapiirissä.

Lapsuudenkoti, Varjolan tila, on nykyisin matkailukäytössä. Matkailutilaa pyörittävät Anna-Kaisa Hermusen sisar ja kummipoika puolisoineen.

– Meillä on täällä vastaavanlainen yhteisö kuin italialaisilla ja ranskalaisilla suvuilla. Aamiaisella on siskoni leipomaa leipää, naapurista haettuja maalaismunia ja veljeni valmistamaa hunajaa. Tunnelma oli samankaltainen jo lapsuudessani, kun myös mummo ja pappa asuivat Varjolassa.

Maataloustutkimuskeskuksen johtaja, maanviljelijä Pentti Hännisen ja emäntä Sylvi Hännisen keskimmäinen lapsi Anna-Kaisa syntyi Varjolan kirjastohuoneessa.

Toisin kuin isosiskonsa ja pikkuveljensä hän oli villi lapsi.

– Jäin luokalleni pari kertaa, kun en jaksanut keskittyä. Muistan myös, kuinka kerrankin hyppäsin bussiin koulukirjat ämpärissä. Kai se jonkinlaista erilaisuuden tavoittelua oli, Hermunen nauraa.

Ammatilliset aikeensa hän tiesi jo varhain.

– Olin 12-vuotias, kun opettaja kysyi, mikä minusta tulee isona. Vastasin haluavani toimittajaksi.

Nykyisin Hermunen on monella tapaa tyytyväinen siihen, että hän kuului MTV3:lta vuonna 2001 irtisanottuun toimittajajoukkoon.

Hermunen oli ehtinyt olla brändi ja luotsata omaa keskusteluohjelmaansa lähes kymmenen vuotta. Televisiossa hän oli esiintynyt Rod Stewart -tyylisessä tukassa ja voimakkaassa meikissä.

Potkuja seurasi onnenpotku oman kasvun tiellä.

– Olin alkanut tuntea itseni jotenkin ulkopuoliseksi viimeisinä Helsingin-aikoinani. Bileissä oli tekohilpeyttä, ja minä, kuten varmaan kaikki julkisuuden henkilöt, piileskelin roolini takana.

Pian potkujen jälkeen hän palasi vasta valmistuneeseen kotiinsa Varjolan kupeeseen, vietti aikaa verkkareissa kirja kädessä ja alkoi juurtua lapsuusmaisemaansa uudelleen.

– Jotkut Helsinkiin uppoutuneet ihmiset kyselevät minulta edelleen, kuinka aikani kuluu maalla. Samoin kuin sitä, koska palaan Helsinkiin.

Helsinkiin Anna-Kaisa Hermunen ei aio todellakaan palata, vaikka käykin kaupungissa mielellään ystäviään tapaamassa.

Vieraat ovat tervetulleita myös Keski-Suomeen. Tänään juhlitaan isolla porukalla Hermusen entisen aviomiehen nykyisen avovaimon syntymäpäiviä.

– Olemme kaikki ystäviä keskenämme.

Hän on asunut rantaan rakennuttamassaan talossa alusta saakka yksin. Illalliskutsuihin vapaa nainen on vastannut välillä myöntävästi.

– Yksin elävänä olen toki tavannut ikäisiäni miehiä. Tapaamiset ovat kuitenkin osoittautuneet ikäviksi. Useimmat ikäiseni miehet ovat tyytymättömiä liittoihinsa ja haluaisivat kakkosvaimon.

– He eivät minua kiinnosta, vaan ovat lähinnä säälittäviä, Hermunen sanoo.

Keskusteluissaan muiden naisten kanssa hän on havainnut, että monella hänen tuttavallaan on vastaavanlaisia kokemuksia viisi–kuusikymppisistä miehistä.

– Yhdessä olemme todenneet, että moni mies haluaa todellakin syödä ja säästää samaan aikaan. Eikö miehille riitä yksi vaimo?

– Naisista osa tyytyy elämään kakkosnaisena, pitkäänkin! Itse koen varattujen miesten ehdotukset lähinnä halventaviksi, Hermunen toteaa.

Jotain hänellä taitaa kuitenkin olla miesrintamalla menossa.

– Hyviä miehiä on harvassa, mutta olen minä yhden täyspäisen tavannut, säteilevä nainen sanoo.

Hirsitalossaan Hermunen näyttää vanhempiensa hääkuvaa.

– Vanhemmillani oli suuri rakkausliitto, ja toivoisin, että minäkin saisin vielä kokea sellaisen.

Takan viereen sijoitetut ikonit ja tuohukset kertovat talon emännän hengellisyydestä.

– Täällä kosken kohinassa olen vihdoin ymmärtänyt, että tuolla yläkerrassa on jotain. En käy kirkoissa, mutta suhteeni yläkerran isäntään on tiivistynyt, Hermunen myöntää.

Keski-Suomeen paluun jälkeen moni muukin asia on loksahtanut paikoilleen.

– Olen muuttunut. Viisitoista vuotta sitten en tiennyt, kuka olen.

Esimerkiksi ikääntyminen tuntuu nykyään luontevalta.

– Ikästressin koin viisikymppisenä, jolloin minun piti muun muassa zoomailla nuoria miehiä. Kerran tuijotin Linnan juhlien tv-lähetystä vieraiden ryppyjä tutkien ja miettien, tuleeko minustakin tuollainen.

Uudessa elämänvaiheessaan Hermunen on luopunut niin tupakoinnista kuin alkoholistakin.

– Nykyisin juon vain vettä, ja tupakanpoltonkin lopetin nelisen vuotta sitten. Tähän ei ollut mitään erityistä syytä, vaan molemmat päätökset syntyivät aika lailla naps.

– Olenhan muutenkin impulsiivinen luonteeltani.

Kun järvenrantatalossa soi Queenin musiikki, Anna-Kaisa Hermunen on uppoutunut kirjoittamiseen. Hän on toiminut Kaleva-lehden kolumnistina jo seitsemän vuotta.

– Kirjoittaminen vaati opettelua televisiotyön jälkeen. Tätä nykyä koen kirjoittamisen älyllisesti upeammaksi kuin tv-työn.

– Televisio ei ole minulle enää mielenkiintoinen vaan liian narsistinen väline. Aikanaan tv-julkisuus vaikutti niin minäkuvaani kuin yksityiselämäänikin.

Halutessaan hän saa toki äänensä kuuluviin valtakunnallisen median kautta. Kun Hermunen viime keväänä laukoi mielipiteitään nykyjuontajien sivistystasosta Arto Nybergin ohjelmassa, kommentit nousivat molempien iltapäivälehtien lööppeihin.

– Kävin hetken aikaa keskustelua myös erään Pressiklubin tiimin jäsenen kanssa. Hän kertoi, että älykkäistä naisista on pulaa, ja tunnusteli kiinnostustani tv-työhön, mutta onneksi se jäi vain keskusteluksi.

Anna-Kaisa Hermunen sanoo pärjäävänsä taloudellisesti eläkkeellään.

– Rahaa pitää olla sen verran, että pystyn kattamaan elinkustannukseni – ja hankkimaan Chanelin yövoidetta, kosmetiikkafriikki ironisoi.

Hermunen seuraa yhä tiiviisti uutisvirtaa ja nauttii, kun voi upota vaikka koko päiväksi uutistulvaan tai muuten vain lukemaan.

Tuoreimmassa Kalevan kolumnissaan Hermunen antoi kyytiä Julkkis Big Brother -ohjelman osallistujille ja vertasi ohjelmaformaattia rottakokeeseen.

– Tämä miljöö takaa sen, että minä itse en tarvitse terapiaa. Koen, että kuistia reunustavat kukatkin hoitavat psyykeäni.

Hermunen elää luontaisen vuorokausirytminsä mukaisesti: kukkuu öisin ja nukkuu pitkään aamuisin. Hirsitalon yläkerrassa, emännän makuuhuoneessa, ei ole yhtään ylimääräistä tavaraa.

Ennen yöpuulle siirtymistään Hermunen ihailee luonnon runsautta, muulloinkin kuin tähtisumun ja pimenevien syysiltojen aikaan.