Työterveyden 50-vuotistarkastus tuotti yllätyksen Vesalle, nyt 54, sillä verenpainemittari pysähtyi 160/110 elohopeamillimetriin. Kun kohonnut paine ei kääntynyt laskuun, lääkäri ehdotti pian lääkitystä. Vesa aloitti hoidon pitkin hampain.

– Tuntuu tyhmältä syödä lääkkeitä, koska olen vakuuttunut, että korkea paine johtuu huonoista elintavoista ja kunnosta. Tilanteen saisi niitä korjaamalla kuntoon, mutta koska tämä ei ottanut onnistuakseen, ajattelin, että pilleri hikoiluttaa vähemmän, ja aloitin lääkityksen.

Näin Vesa liittyi siihen puolen miljoonan suomalaisen joukkoon, joka käyttää verenpainelääkkeitä. Mistä verenpaineessa oikeastaan on kyse?

Verenpaine on elintärkeää – sydämen syke ja verenpaine pitävät veren virtaamassa niin, että kudokset saavat happea ja ravintoa. Kun sydän supistuu, veren paine valtimoseinämiä vasten nousee huippuunsa. Tätä kutsutaan systoliseksi paineeksi tai yläpaineeksi. Matalin verenpaine on, kun sydän lepää ennen sykäystä. Tämä on alapaine eli diastolinen paine. Ihanteellinen systolinen verenpaine on alle 120 ja diastolinen paine alle 80 elohopeamillimetriä. Tämä lyhennetään 120/80 mmHg:ksi.

Verenpaine vaihtelee. Kun pinnistelee, jännittää tai innostuu, syke ja verenpaine nousevat. Kun tilanne rauhoittuu, paine palautuu entiselleen. Terveet valtimot joustavat ja mukautuvat tähän. Arviolta 1,5 miljoonalla suomalaisella verenpaineen säätely on kuitenkin häiriintynyt ja verenpaine on haitallisesti koholla.

Moni ei jaksa välittää eikä selvitä paineitaan. Tai vaikka tietäisi paineen kohonneen, miettii, mitä väliä sillä on – olohan on hyvä. Elintapamuutokset jäävät puheiksi lääkärin vastaanotolla tai lääkkeet kaappiin. ”Suojalääkitystä”, ajatteli Vesakin, mutta otti pillerinsä.

Vesa on oikeassa: kyse on suojalääkityksestä. Se on kuitenkin tarpeellinen, sillä korkea verenpaine on salakavala. Se voi tehdä elimistössä tuhoja pitkään oireettomana, kunnes pahimmallaan tapahtuu paljon. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan kohonnut verenpaine on tärkein kuoleman vaaratekijöistä. Se siis tappaa eniten ihmisiä maailmassa. Aivohalvaus on monen ensioire.

Liika verenpaine vaikuttaa laajalti, koska suonet hapettavat kehon joka kolkkaa. Kun paine alkaa kasvaa, se kasvaa herkästi entisestään. Pitkään jatkuva korkea verenpaine nimittäin paksuntaa ja jäykistää verisuonten seinämiä, jolloin ne eivät laajene normaalisti. Liika kolesteroli lisää painetta, kun se ahtauttaa valtimoita. Sydän- ja aivoveritukoksen vaara kasvaa, ja myös aivoverenvuodon riski lisääntyy.

Sydän uurastaa kohonneessa verenpaineessa rankasti. Tämä paksuntaa ja kasvattaa ajan kuluessa vasemman kammion seinämää. Lopulta sydän uupuu. Se pumppaa vajaateholla, ja elinten hapensaanti vaikeutuu. Kun verisuonetkaan eivät toimi hyvin, munuaiset ja myös näkö voivat vaurioitua. Dementiavaara kasvaa.

Munuaistautiopin erikoislääkäri, dosentti Ilkka Tikkanen toivoo, että ihmiset tiedostaisivat, miten vakava terveysriski kohonnut verenpaine on.

– Mitä iäkkäämpi ihminen on ja mitä enemmän hänellä on sairauksien vaaratekijöitä, kuten rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä ja ylipainoa, sitä enemmän korkea verenpaine lisää sairastumisriskiä. Tilanteeseen pitäisi puuttua, ennen kuin mitään tapahtuu.

Monet tekijät vaikuttavat

Verenpaineen kohoamiseen vaikuttavat monet tekijät. Vajaalla kymmenyksellä painetta nostaa jokin toinen sairaus, kuten uniapnea, kilpirauhasen toimintahäiriö tai munuaistauti. Näiden hoito voi parantaa paineet. Vesalla on uniapnean yleinen oire: hän kuorsaa, ja välillä vaimo kuulee, että hengitys katkeilee. Uniapneaa ei silti ole tutkittu.

Joillakin verenpainetta nostavat lääkkeet. Esimerkiksi tulehduskipulääkkeet heikentävät säännöllisessä käytössä munuaisten kykyä erittää suolaa. Ne voivat myös heikentää verenpainelääkkeiden tehoa. Myös e-pillerit ja kortisonilääkkeet voivat kohottaa paineita.

Useimmilla verenpaineen nousuun ei löydy yhtä erityistä syytä. Verisuonet jäykistyvät ikääntyessä, minkä vuoksi verenpaine nousee liki kaikilla. Perimäkin voi vaikuttaa alttiuteen saada verenpainetauti. Taustalla on yleensä useita geenejä, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi suolan eritykseen ja verisuonten joustavuuteen.

Elintavat – etenkin runsas suolan käyttö – vaikuttavat paljon. Munuaiset poistavat suolaa ja tehostavat tätä verenpaineen noustessa. Tästä huolimatta useimmilla kertyy kehoon liikasuolaa, joka sitoo vettä ja tuvottaa. Veren tilavuus ja verenkierron vastus kasvavat, jolloin verenpaine nousee.

Taipumus kerätä suolaa eli niin sanottu suolaherkkyys vaihtelee, mutta kasvaa iän myötä. Nykyisellä suolankäytöllä verenpaine kohoaa neljällä viidestä suomalaisesta – nopeimmin suolaherkimmillä. Ylipaino, heikentynyt sokerinsieto ja tyypin 2 diabetes lisäävät suolaherkkyyttä.

Suomalaisten suolansaanti väheni pitkään, mutta Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan se lisääntyy taas. Samalla diastolisen paineen eli alapaineen keskiarvo on kääntynyt nousuun.

Elintavoilla on merkitystä

Vesaa huolettaa se, ettei hän saa itse tehdyksi mitään.

– Todennäköisesti paine putoaisi, jos alkaisin liikkua. Myös alkoholinkäyttöä saattaisi olla syytä vähentää, röökin poltto lopettaa ja painoa pudottaa.

Hyvät elintavat todella ehkäisevät ja hoitavat verenpaineen kohoamista. Suolan käytön vähennys voi alentaa verenpainetta yhtä hyvin kuin lääke. Hedelmiä, kasviksia ja täysjyvää sekä vähärasvaisia ja rasvattomia maitovalmisteita kannattaa suosia. Niiden kalium ja kalsium alentavat verenpainetta, kuten myös kala-aterioiden omega-3-rasvahapot.

Jos käyttää alkoholia, kohtuus on hyväksi. Jatkuva runsas alkoholinkäyttö nostaa verenpainetta. Lakritsi- ja salmiakkiherkkujen glykyrritsiinihappokin voi joillakin sinkauttaa paineen pilviin.

Runsas liikunta tekee paineille hyvää. Reipas kävely on paineen kannalta yhtä mainio valinta kuin lihastreeni kuntosalilla. Myös liikakilojen laihdutus tepsii.

Vesa on huomannut, että verenpaine reagoi myös kireään pinnaan. Ilkka Tikkasen mukaan stressin vaikutuksesta verenpaineeseen tarvittaisiin lisää tutkimusnäyttöä.

– Monesti vaikkapa eläkkeelle lähtö voi rauhoittaa hankalahoitoisen verenpaineen. Stressin vaikutus verenpaineeseen näyttää korostuvan silloin, kun elintavat ovat huonot, esimerkiksi jos ei liiku.

Stressiä kannattaa siis hoitaa. Liekö lemmikkieläimen hankkiminenkin stressinhoitoa, koska myös se voi alentaa verenpainetta?

Oikea lääkitys seurannalla

Verenpaineen voi mittauttaa helposti terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa ja myös monissa apteekeissa. Elintapoja on parasta tarkastaa jo, kun paine on tyydyttävä eli lähestyy lukemia 140/90 elohopeamillimetriä. Verenpaine ei nimittäin useinkaan jää tälle tasolle.

Jos taso on 140/90 elohopeamillimetriä tai yli, tarkista viikon tai viimeistään parin kuukauden kuluttua, miten elintapamuutokset tepsivät. Mitä korkeampi paine on, sitä pikemmin tilanne kannattaa tarkastaa. Jos verenpaine ei laske alle 140/90:n, avuksi kannattaa ottaa lääke ja 160 elohopeamillimetrin arvolla useampi. Jos yläpaine huitelee 200 elohopeamillimetrissä, lääkitys olisi hyvä aloittaa heti.

Hoitopäätös tehdään yleensä koti- tai pitkäaikaismittauksen perusteella, koska lääkärin tai hoitajan tekemä mittaus vastaanotolla voi jännittää ja kohottaa joidenkin painetta niin sanottuna valkotakkiverenpaineena.

Valtimotaudin vaara vaikuttaa siihen, miten nopeasti lääkitys aloitetaan. Riski lasketaan niin sanotulla Score-mittarilla, joka huomioi verenpaineen ohella iän, kolesterolitason ja tupakoinnin. Diabeetikoilla, munuaistautia sairastavilla ja muilla korkean riskin potilailla tavoite on tiukempi kuin muilla: alle 130/80.

Oma mittari on usein hyvä ostos.

– Kun verenpaine on koholla, sitä on yhtä tärkeää seurata kuin diabeteksessa verensokeria. Mittaus myös motivoi hoitoon, Ilkka Tikkanen kertoo.

Hoidossa on varaa parantaa, sillä verenpaine laskee tarpeeksi vain reilulla neljänneksellä lääkettä käyttävistä. Usein syynä on se, että elintavat eivät muutu, mutta myös lääkityksessä voi olla vikaa.

– Jos yksi lääke ei tepsi, lääkkeitä pitäisi lisätä melko nopeasti. Useimmat potilaat tarvitsevat 2–3 lääkettä.

Verenpainelääkkeet vaikuttavat eri mekanismeihin: ACE-estäjät ja angiotensiini II -reseptorin salpaajat eli ATR-salpaajat vaikuttavat munuaisten kautta verenpainetta sääteleviin järjestelmiin ja vähentävät verisuonten supistumista. Diureetit vaikuttavat suola- ja nestetasapainoon ja kalsiumkanavanestäjät verisuonten rentouteen. Beetasalpaajat rauhoittavat sympaattista hermostoa.

Keskimäärin eri lääkkeiden teho on sama, mutta vaikutus on yksilöllinen. Jos tehoa tarvitaan lisää, käytetään pienin annoksin eri mekanismeihin vaikuttavia lääkkeitä. Yhdistelmävalmisteet vähentävät pillerimäärää.

Vesa käyttää ATR-lääke losartaania puolet lääkärin määräämästä annoksesta, koska täysi annos huimasi.

– Kun verenpainemittari näyttää tällä lääkemäärällä alle 140/90 – paitsi stressiaikoina – tyydyin siihen. Lääkärissä kävin kaksi vuotta sitten, koska reseptin saa muutoinkin uusittua. Välillä mietin, missä on se raja, jossa terveydellä ei enää leikitä, vaan on todella pakko tehdä jotain.

Ilkka Tikkanen kehottaa Vesaa ottamaan elintapamuutokset ja hoidon vakavasti. Seuranta on tärkeää.

– Nykyään on vaihtoehtoja, ja useimmille löydetään tehokas ja sopiva lääkitys. Ison annoksen voi jakaa aamuun ja iltaan, niin haitat vähenevät. Mahdollinen uniapnea olisi myös syytä tutkia.

Asiantuntija: munuaistautiopin erikoislääkäri, dosentti Ilkka Tikkanen, HYKS.

Teksti Virpi Peura

Juttu on ilmestynyt Apu Terveys -lehden numerossa 1/2013.