Käsikirjoittaja Raisa Omaheimo ja ohjaaja Elina Kilkku jatkavat yhteiskunnallisten ja poliittistenkin aiheiden parissa. Heidän edellinen teoksensa Läski nosti keskusteluun lihavuuden, nyt Häiriö jatkaa mielenterveyden häiriöiden parissa.

Teatteri Jurkan Häiriö pohjautuu oikeisiin tarinoihin ja kokemuksiin. Vuosi sitten tekijät työryhmineen pyysivät ja saivat kertomuksia kymmeniltä ihmisiltä, jotka ovat kokeneet mielen häiriöitä. Omakohtaiset tarinat tekevät mielen järkkymisestä kertomisesta erilaista ja vahvemmin ihon alle menevää. Sen voi päätellä myös katsomosta kantautuvasta itkusta - osa näyttämöllä jaetuista kokemuksista paitsi koskettavat, myös ovat tuttuja muillekin.

Häiriö on hämmentävän hyvä. Hämmentävän siksi, että aihe on rankka ja puitteet kevyet - lavalla nähdään vain Omaheimo ja esityksen tuottaja Kati Palokangas ja minimaaliset lavastukset ja rekvisiitat. Ja siksi, että esitys pohjautuu mielenterveysongelmista kärsivien omakohtaisiin tarinoihin, tilastoihin, tutkimustietoon ja journalismiin.

Tästä kaikesta on saatu dynaaminen esitys, joka käy välillä syvällä, mutta saa toisessa hetkessä nauramaan, ja taas seuraavassa hetkessä suuttumaan, kun kylmät faktat alleviivaavat, miten mielenterveyden hoito on Suomessa ajettu alas. Yhteiskunnan heikoimpiin kuuluvat ihmiset joutuu taistelemaan saadakseen hoitoa, ja koska hoidon tarkoitus on paluu työelämään, esimerkiksi eläkeläiset ovat heikoilla. Uusi lonkka järjestyy eläkeläisellekin, terapiaa välttämättä ei. Jos avohoito kehitettiin aikoinaan potilaan parhaaksi, nykyään se on vain keino säästää.

Jurkan pieni tila tekee esityksestä erityisen intiimin, ja Omaheimo ja Palokangas käyttävät rekvisiittaa kekseliäästi.

Häiriö Teatteri Jurkassa 8.3. asti.