Minuun jäi pysyvät jäljet, kun olin peruskoulussa usean vuoden ajan koulukiusaamisen uhri. Kummallista on se, että jotenkin tämä kiusaamisen uhriksi joutuminen jo lapsuudessa on jatkunut tai uusinut elämäni aikana uudelleen. Olen ymmärtänyt myöhemmin, että olen ollut aivan liian kiltti ja hyväksynyt asioita, joten ihmiset ovat käyttäneet minua niin sanotusti hyväkseen ja nähneet mahdollisuuksia parantaa omaa tilannettaan avullani. Tänä päivänä asia ei enää näin ole, vaikka yhä olenkin haavoittuvainen ja välitän liikaa. Tämän tiedostaessani pystyn kuitenkin vaikuttamaan omiin päätöksiini, joten en enää halua tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka säteilevät negatiivista energiaa. Elämä on liian lyhyt.

Vihaan sydämeni pohjasta egoistisia ihmisiä ja omaan napaansa tuijottajia.

Sukurasitteeni on se, ettei minulla ole ollut mahdollisuutta pitää parempaa huolta suhteistani sukuun, sillä olen yli puolen elämästäni asunut muualla kuin Suomessa. Näen sukuani ani harvoin.

Ystäväni ihmettelevät minun työmatkojen rankkuutta sekä sitä kuinka onnistun painamaan oven kiinni takanani ja jättämään perheeni viikoiksi.

Juuri nyt ottaa päähän, että aika ei olevinaan riitä mihinkään. Itseäni voin syyttää siitä, että olen ottanut sievoisen määrän töitä, jotka olisi saatava tehdyksi aikataulun mukaan.

Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla, niin olisi se oma tyttäreni.

Hermoni menevät, kun on SE aika kuukaudesta, jolloin naisen kroppa sanoo: “nyt on aika levon”, mutta pää menee täysillä kierroksilla eteenpäin. En millään malttaisi jäädä sängyn omaksi.

Nykyajan parhaita puolia on se, että etsiessäsi informaatiota ei tarvitse lähteä kirjastoon tai ei ole pakko kilauttaa kaverille, vaan internet on apunamme. Tosin siihenkin tarvitaan taitoa.

Ennen oli paremmin ainakin se, että ihmiset kuuntelivat musiikkia kunnon musavehkeistä eivätkä pelkästään puhelimen kautta.

Lapsuuteni sitkein haave oli päästä matkustamaan ja esiintymään. Tiedän olevani etuoikeutetussa asemassa, kun saan tehdä työtä jota rakastan. Musiikki pitää nöyränä, sillä koskaan et voi oppia musiikista kaikkea etkä voi olla siinä paras, voit vain yrittää parhaasi. Vuosi vuodelta tunne siitä, että valitsin oikein jo lapsuudessa, vain vahvistuu. Toukokuussa konsertoin Suomessa Kaunotar & Kulkuri -kiertueella yhdessä Pentti Hietasen kanssa.

Teini-iässä ihailin erityisesti Whitney Houstonin upeaa ääntä. Lauloin hänen kappaleitaan miltei päivittäin ja esitinkin niitä paikallisissa “kissanristiäisissä” useasti, mutta koskaan ei oma ääneni riittänyt Whitneyn kappaleisiin. Hänen äänensä oli jotain taivaallista ja olin todella surullinen kuullessaan hänen poismenostaan. Hän oli niin nuori, kun suuri yleisö jo odotti häneltä ihmeitä. Julkinen paine on varmasti ollut valtava ja ihminen joka on herkempi, on myös rikkoontuvaisempi.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut olemaan stressaamatta tulevasta tai olla välinpitämättömämpi mitä tulee kanssaihmisiin. Joskus välitän liikaa ja se kuormittaa helposti.

Annoin viimeksi lahjan ystävälleni, joka on aina ollut lähelläni, kun olen häntä tarvinnut henkisesti.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, niin kertoisin hänelle, että olen jo usean vuoden ajan vaihtoehtohoitoja käyttänyt, joten asia ei olisi minulle lainkaan vieras ja ottaisin ehdotuksen suosiolla vastaan.

Aion vielä opetella japanin kielen alkeet joku päivä. Olen aina ollut vaikuttunut Japanin kulttuurista ja luonnosta. Töiden puolesta olen maassa vieraillut, mutta toivoisin joskus aikaa olevan enemmän, jotta pääsisin reissaamaan siellä ihan turistinakin. Myös tyttäreni pitää Japanista ja käy judossa pari kertaa viikossa. Naomi on sanonut, että aloitetaan japanin kielen opinnot vaikka yhdessä!