Siitä piti tulla suuri kaksintaistelu kahden veteraanimuusikon välillä. Asetelma Syksyn sävel -laulukilpailussa lokakuussa 1981 oli sama kuin edellisenä vuonna: Mikko Alatalo vastaan Katri Helena. Suuren urheilu­juhlan tuntu puuttui silti ainakin kisastudiosta, ­kertoi Apu-lehden toimittaja Paula Harkki lokakuun puolivälissä 1981 ilmestyneessä numerossa.

Mainostelevision kahviossa aika matelee eteenpäin, katsotaan maalin kuivumista seinällä.

Vain Kirka istuu nauraa hohottamassa tuttujen kanssa. Edellisenä iltana Kirka oli laulanut Joensuussa Karelia-ravintolassa yli puolen yön, noussut aamulla ennen kuutta lentääkseen Helsinkiin. Illalla taas takaisin Joensuuhun.

Kirka myöntää melko suoraan, että kisassa mukana olo on arvokasta, sillä se ”varmasti antaa vauhtia uuden levyn myynnille”. Toimittaja Harkki toteaa, että Syksyn sävel on siitä kummallinen kilpailu, ettei kukaan myönnä tulleensa sinne voittamaan. ”Tuote-esittelyksi” sitä kutsuu Juha ”Junnu” Vainiokin.

Kirka osallistui nyt toista kertaa Syksyn säveleen, mutta kisakappale Amenista ei tullut hittiä kuten ei vuoden 1975 Mirellastakaan. Jättipotti kansan rakastamalle raspikurkulle tuli vasta seitsemän vuotta myöhemmin, kun hän voitti kisan ylivoimaisesti kappaleella Surun pyyhit silmistäni. Siitä kasvoi sittemmin suuri suomalainen ikivihreä, ja samannimistä albumia myytiin lopulta viisinkertaisesti platinalevyyn oikeuttava määrä. Se oli Suomen kaikkien aikojen myydyin albumi, kunnes tangokuningas Jari Sillanpää rikkoi Kirkan ennätyksen levyllään Jari Sillanpää vuonna 1996.

– Suomessa on aina ollut se tilanne, ettei kukaan muka halua julkisesti voittaa kisoja, vaan osallistuu niihin pelkän ilmaisen televi­siojulkisuuden vuoksi. Viihdemusiikkibisneksessä on oltava vaatimaton julkikuva, iskelmäasiantuntija Tony Latva kertoo.

Latva on kirjoittanut toimittaja Petri Tuunaisen kanssa hakuteoksen nimeltä Iskelmän tähtitaivas (WSOY 2004).

Kunnon kisatunnelman puuttumisen lisäksi Syksyn sävel -kisaa vaivaa lokakuussa 1981 Avun toimittajan mukaan toinenkin ongelma: kilpalaulajaiset ovat todelliset ”veteraanien” kisat, kun esiintymässä on Katri Helenan, Mikko Alatalon, Junnu Vainion ja Kirkan kaltaisia kiintotähtiä. 

Mukavaa, mutta niin tuttua kuultavaa. Piristystä oli mukana vain Beatin ja Aki Q:n verran.

Piristykseksi Harkin mainitsemat yhtyeet ­jäävätkin.

Beat koostuu alaikäisistä, suomenruotsa­laisista turkulaisnuorista Tina Pettersonista, Tina Krausesta, Jan Engblomista ja hänen isoveljestään Kim Engblomista. Yhtyeen kappale Tulevaisuuden lapset puhkuu kirkasotsaista maailmanparannushenkeä myöhemmän Ultra Bra -yhtyeen tapaan ja sijoittuu kisassa peräti toiseksi.

– Beat osallistui yhdeksän vuotta myöhemmin Suomen edustajana Euroviisuihin ruotsinkielisellä Fri?-kappaleella, joka jäi kisassa Norjan kanssa jaetulle viimeiselle sijalle. Kim Engblom taisi tulla musiikkia enemmän tunnetuksi kansanedustaja Janina Anderssonin puolisona. Tina Petterson teki pari pikkuhittiä 1990-luvulla, Tony Latva kommentoi.

Espoolainen Aki Q -kvartetti jäi vielä ­tuntemattomammaksi. Sen jazzahtava kappale Oskari oli kunnianosoitus kanadalaiselle­ ­jazzpianisti Oscar Petersonille, ja se jäi kisassa ­viimeiseksi. Kappaleesta ei tehty edes single­julkaisua kuten monista muista Syksyn sävel -finaalikappaleista.  Yhtyeen jäsenistä Aino-Maija ja Aki von Konow, Klaus Hildén sekä Vesa Watanen katosivat musiikkihistorian hämärään, mutta orkesterinjohtaja Arto ­Joutsinmäestä tuli ammattimainen kuoron­johtaja.

Äänitimme Oskarin Paroni Paakkunaisen ja Juha Kotilaisen studiosssa Vaakalinnuntiellä Käpylässä. Isäni sponsoroi meitä ja maksoi muistaakseni tuon 500 mk:n studiomaksun. Loppukilpailuun pääsy oli melkoinen yllätys, kuoronjohtaja Joutsinmäki muisteli vuonna 2013 toimittaja Petri Tuunaisen ja Kristian Kuisman Vinyylin rahinaa -blogissa.

Iskelmäasiantuntija Tony Latva muistuttaa, että Suomessa on paljon hyviä, ammattitaitoisia muusikoita, jotka saattavat tehdä koko uransa soittajina ja taustalaulajina.

– Aika harva siitä muusikkoarmeijasta saa lopulta soolouran.

Syksyn sävel -kisan 1981 osallistujalista näyttää nykysilmin legendaariselta. Finaalikymmeniköstä kuusi on merkittäviä artisteja, ja heistä musiikkiuraa tekevät nyt 40 vuotta myöhemmin yhä Mikko Alatalo, Katri Helena sekä Markku Aro.                         

Suomen “sinivalkoinen ääni” Katri Helena oli vuonna 1981 valmistautumassa 20-vuotistaiteilijajuhlaansa.                         

Kohta joku tulee sanomaan minulle ”Äitinikin tykkäsi sinusta silloin kun hän oli nuori”, Katri Helena nauraa Apu-lehden jutussa. Nykyään kyseessä olisi jo vähintään äidinäiti.                         

Katri Helena myöntää, että häntä jäi edellisenä vuonna harmittamaan, kun hän ei voittanut. Vuonna 1980 mittelöt voitti jälleen kerran Mikko Alatalo, sillä kertaa kappaleellaan Rikoo on riskillä ruma, ja Katrin esittämä, Junnu Vainion sanoittama iki-ihana Mun sydämeni tänne jää tuli toiseksi.

Katri Helena osallistui Syksyn sävel -kisaan lopulta viidesti, mutta ei voittanut kertaakaan.

Mikko Alatalo sen sijaan pitää yhä hallussaan ennätystä, yhteensä neljä voittoa: vuoden 1981 Moukarinheiton lisäksi Vicky Lee (1978), Rikoo on ­riskillä ruma (1980) ja Minna (1986).

Kaksinkamppailun makua on tässäkin Syksyn Sävelessä. Mikolla on aina se esitys niin hauska, mutta tällä kertaa on minullakin mukana pikkuinen juju. Ihan viime hetkessä keksitty, Katri kertoo Avulle ennen finaalia.

Vanhoista televisiotaltioinneista käy ilmi, että Katri Helenan juju Kotimaa-biisin esityksessä on karhuksi pukeutunut Mauri Junnonen, tanssija-näyttelijä, jonka kanssa Katri tanssii esityksen loppuosan.

Sekään ei riitä: Mikko Alatalon Mummoni ja moukarinheitto esitetään pikkusolisti Pekka Luoman, hänen hanuristiveljensä Matti ”Masi” Luoman ja moukaria heiluttavan, mummoksi pukeutuneen Arskan voimin, ja se voittaa kisan. Vuonna 2002 Mikko Alatalo levyttää Harri Rinteen säveltämän kappaleen uudelleen albumilleen Moukarirallit.

Katrin Kotimaa sijoittuu kisassa neljänneksi.

Apu-lehdelle Katri Helena kertoo haaveilleensa jo pitkään tyylin muuttamisesta, mutta sitä ei Kotimaa-kappale ole. Tarvitsen lisää ohjelmistooni laulelmatyyppisiä kappaleita. Pelkkä tanssimusiikki ei minulle enää riitä.

– Katri Helenan Kotimaa-levykin on aika ­vaatimaton, vaikka se oli iskelmän kulta-aikaa, ja kaikilta artisteilta julkaistiin albumi vuodessa. Kahdeksankymmentäluku oli hänelle jonkinlaista lama-aikaa artistina, ja valitettavasti hänen miehensä Timo Kalaoja kuoli vuonna 1988. ­Seuraava Katri Helenan suuri hitti oli vasta Anna mulle tähtitaivas vuonna 1992, Tony Latva pohtii.

Kotimaa on Roni Kamraksen säveltämä ja Raul Reimanin sanoittama. Myös Kirkan humoristinen, naimisiinmenosta kertonut Amen sekä Markku Aron herkkä Aamulla vuoden 1981 kisassa ovat Reimanin sanoittamia.

– Raul Reiman oli todella merkittävä suomalainen iskelmämusiikin sanoittaja ja vähän säveltäjäkin. Hänen tekstejään on levytetty yli 900 kappaletta, niihin kuuluvat sellaiset hitit kuin Kari Tapion Olen suomalainen, Paula Koivuniemen Sata kesää tuhat yötä, Jonna Tervomaan Minttu sekä Ville sekä melkein koko Kake Randelinin tuotanto. Hän teki valitettavasti itsemurhan jo 36-vuotiaana, Tony Latva kertoo.

Syksyn sävelen voittoputki alkoi vuonna 1981 rasittaa jo voittoisaa tamperelaistakin. Kun Mikko Alatalo ei voittanut, hän sai lohdutukseksi lehdistön ­palkinnon.

Kyllä tässä tosiaan alkaa olla vaara saada Muhammad Ali -kompleksi. Ensin ajattelin, etten tänä vuonna osallistu ollenkaan, mutta kun kappale oli valmiina lastenlevyäni varten, lähetettiin se sittenkin, Mikko Alatalo kertoo Avulle.

Tuleva kansanedustaja tuskailee vuonna 1981 sitäkin, että Syksyn sävel -osallistumiset ovat leimanneet hänet lapsille tai lapsenmielisille tehtyjen laulujen tekijäksi – ja se ei ole hyvä asia.

Päätyönsä hän uskoo tehneensä muunlaisen musiikin parissa, Apu kirjoittaa.

Iskelmäasiantuntija Latva ihmettelee Alatalon huolta: itsehän hän lapsenmieliset laulunsa ­kilpailuun lähetti. 

– Hänhän on edelleen lapsenmielisten laulujen tekijä. Vuoden 1988 Syksyn sävelen Alatalo olisi omasta mielestään voittanut ylivoimaisesti huumorikappaleellaan Minen mene uimaan, mutta se diskattiin kisasta, koska Alatalo oli ­rikkonut osallistumissääntöjä esittämällä ­kappaleen julkisesti jo ennen kilpailua.

Vuonna 1982 Alatalo räväyttikin Syksyn ­sävelessä rauhanlaululla Taisteilija. Se pärjäsi kisassa huonosti, mutta laulaja Mika Sundqvist tarttui tilaisuuteen ja sonnustautui polvi­housuihin esittäessään alatalomaisen pirteän kappaleen Hormoonihiiret. Sillä irtosi voitto. Saman kisan finaaliin ei, outoa kyllä, mahtunut Junnu Vainion Vanhoja poikia viiksekkäitä, mutta kappaleesta tuli siitä huolimatta ­klassikko.

Jostakin syystä huumorilaulajat vetosivat ­suomalaisiin 1970- ja 1980-luvuilla, Tony Latva ihmettelee.

Syksyn sävelen voittivat keveillä ralleillaan Alatalon lisäksi ainakin Irwin Goodman, Sammy Babitzin, Jussi & The Boys, Erkki ­Liikanen sekä Jonna Tervomaa. 

– Meillä on tällainen rillumarei-perinne jo säveltäjä-sanoittaja Reino Helismaan ajoilta. Onneksi tämä huumoripoppi ei puske enää niin pahasti läpi. Suomessa artistin pitää olla vähän persoonallinen, hänellä pitää olla tunnistettava tyyli, imago ja soundi. Täällä ei riitä se, että on pelkästään hyvä laulaja, Latva sanoo.

Lokakuussa 1981 lauluntekijämestari Junnu Vainiokin oli iskussa. Hän oli ­toipumassa vaikeasta sairaudesta, munuaistuberkuloosista ja esitteli kisa­studiossa vaalean kihlattunsakin, Pirkko ­Heikkalan. Legendaarinen lauluntekijä äityy kehumaan kotimaataan.

Jossain  muussa maassa olisin saanut kuolla rauhassa, mutta täällä on tämän minun sairauteni kallis hoito ilmaista.

Yleisöllä on aavistus siitä, mitä pornokappaleidenkin tekijältä voi odottaa.

Varmasti tulee jotain rivoa, kuiskattiin yleisön joukosta, kun Juha Vainion laulu oli esitelty.

Televisionauhoituksen jälkeen Junnulta ­tiukattiin, miksi laulu liikkui navan alapuolella. Matkalla pohjoiseen -kappaleen sanoitusta ­tietynikäisestä miehestä, jolla ei ”pelaa enää mikään” voi tietysti pitää rivona, mutta tänä ­päivänä hänet palkattaisiin oitis Viagra-potenssi­lääkkeen tai eturauhassyöpäehkäisyn mannekiiniksi.

Kilpailussa potenssilaulu kiri lopulta kolmanneksi, ja sanoista jäi elämään kansan suuhun muun muassa riimittely ”sen näkee naamasta / kun lakkaa saamasta”. Laulussa mainitulle ­lappalaiselle potenssilääkkeen kaupustelijallekin löytyi oikea esikuva.

Vaikka sairaus ehkä onkin tuonut Juhan mieleen ehtoota elävän miehen tunnelmia, on hänen laulunsa kiitos oikealle ja elävälle Nuorgamin Jounille, joka Lapissa lahjoitti Juhalle puukon. Juha oli jäänyt norjalaisten auton alle ja lahjan hän sai Jounilta, jotta pohjoisesta jäisi edes joku hyvä muisto.

Mainostelevision esityksessä Matkalla pohjoiseen -kappaleen näyttävintä antia oli nykykatsojallekin tuttu kehorakennuksen Euroopan mestari ja kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa. Apu-lehdelle Junnu Vainio vihjasi ihan suoraan Kiken tulevaisuudesta.

Pirkon jälkeen on Kike Elomaa paras tyttö. Ja jos ohjelman valmisteluun olisi jäänyt enemmän aikaa olisimme nähneet ja kuulleet myös Kiken laulavan.

Kaksikko julkaisi singlen Nouseeko jo sullakin / Pokkana ja paikallaan vielä samana vuonna, ja Kiken laulu-ura lähti lentoon. Hän julkaisi lopulta kahdeksan levyä, viimeksi vuonna 2008. Samanlaiseen pikkutuhmaan sanailuun ryhtyivät myös Kikka ja nyttemmin Dannyn entisenä tyttöystävänä tunnettu Erika Vikman.

Juha Vainio vihittiin joulukuussa 1981 Pirkon kanssa, ja heille ehti syntyä kaksi vuotta myöhemmin Suvi-tytär. Lokakuussa 1990 viihdemusiikin monitoimimies kuoli vaimonsa käsivarsille Sveitsin-kodissaan vain 52-vuotiaana.

Iskelmäasiantuntija Tony Latvan mielestä Syksyn sävel -kisalla on ollut suuri merkitys suomalaiselle musiikkielämälle. Se nosti monia uusia tähtiä kertaheitolla suosioon, ja artisteilla oli matalampi kynnys osallistua kotimaiseen laulukisaan kuin suuriin kansainvälisiin mittelöihin.                         

– Euroviisukarsintoja oli jo 1960-luvulta ­lähtien, mutta artistit eivät halunneet voittaa niitä, etteivät vain joutuisi kansainvälisille kentille häviämään. Syksyn sävel oli paljon turvallisempi, ei ollut vaarallista, jos sitä ei voittanut.

Latvan mukaan 1970-luku oli kilpailun ­kulta-aikaa, ja kärkikolmikkoon sijoittuneista kappaleista tuli lähes poikkeuksetta hittejä.

– Kun 1980-luku oli iskelmän lama-aikaa, niin 1990-luvulla nousi taas ihan tuntemattomia artisteja valokeilaan kuten Marita Taavitsainen, Kari Vepsä ja Rainer Friman. Ei silloin ollut oikein muita kanavia päästä esille, ja ohjelmaa katsoi kaksi miljoonaa suomalaista.

Kuka on kaikkien aikojen Syksyn sävel ­-voittaja?

– Anja Niskanen, hän voitti kisan 16-vuotiaana vuonna 1984 kappaleellaan Ollaan hiljaa vain. Se toi suomalaiseen musiikkielämään uuden, pirteän poptähden, jollaista ei aikaisemmin ollut. Häntä on kutsuttu Suomen Carola Häggvistiksi, ja syntetisaattorilla säestetty ­diskoiskelmä sopi aikaan. Kuuntelen sitä yhä.

Tämän vuoden lokakuussa, tasan 40 vuotta Mikko Alatalon ja Katri Helenan kaksintaistelun jälkeen, katsojat voivat arvioida, päihittääkö 56-vuotias Anja Niskanen tällä kertaa veteraanilaulaja Alatalon. Televisiokanava AlfaTV on nimittäin herättänyt Syksyn sävel -kisan henkiin, ja ­kilpailun finaaliin pyritään kahden semifinaalin kautta.

Tähtisäihkettä on tiedossa: semifinaaleihin ovat ilmoittautuneet muun muassa tangokuningattaret Saija Tuupanen ja Johanna Pakonen, tangokuninkaat Kyösti Mäkimattila sekä Teemu Roivainen, paluun tekevä Joel Hallikainen ja hänen poikansa Eeli, iskelmätähti Eini, legendaarisen Laila Kinnusen laulajatytär Milana Misic, juuri leskeksi jäänyt Anja ­Niskanen  – ja tietenkin Mikko Alatalo.

Saa nähdä, pistääkö Pekkaniskan pojat -niminen yhtye Mikolle jauhot suuhun, sillä heidän kappaleensa on lupaavan humoristinen Köyhän miehen Danny.

Ilmeisesti kansa ei tällä kertaa pääse valitsemaan voittajaa, sillä AlfaTV on ilmoittanut tuomarien nimet – ja tuskin Suomen Posti mitään postikortteja osaisi enää kuljettaakaan. Ehkä silti pääsemme lokakuussa taas sanomaan: Veteraanien tuote-esittely on nyt nähty.