Suonikohjut ovat alaraajojen laskimolaajentumia. Perimmäistä syytä niiden syntyyn ei tiedetä. Siihen vaikuttavat ainakin sidekudoksen heikkous, perimä, ruumiinrakenne, seisomatyö ja naisilla raskaudet.

Kun pohjelihas supistuu, laskimoveri pumppautuu tavallisesti kohti sydäntä. Jos verta kannattelevat läpät ovat rikki, veri valuu alas. Verisuonen kuuluisi olla suora, siisti putki. Jos veri valuu koko ajan alaspäin ja suoneen syntyy mutkia, käy kuin joessa: mutkiin alkaa kertyä roskaa eli verisuonissa verihiutaleita. Ne voivat takertua toisiinsa ja aiheuttaa pinnallisen tukoksen.

Suonikohjujen oireet ovat moninaisia: painon tunnetta, tylppää jomotusta, turvotusta, pakotusta ja kutinaa. Kun veri valuu alaspäin, ihoon syntyy painetta, ja soluista vapautuu kutinaa voimistavaa histamiinia. Suonenvetokin voi kiusata, mutta aina lihaskrampit eivät johdu suonikohjuista. Joillakin jalat tuntuvat levottomilta illalla, kun asettuu aloilleen. Prosentille suonikohjupotilaista kehittyy säärihaava, mutta vaivan aste vaihtelee. Joillakin näkyy vain luutasuonia eli korostuneita laskimoita. Ne ovat yleensä sinisiä mutta joskus myös punaisia.

Kaikille ei tule suonikohjuista koskaan oireita, mutta joillakin kipu jopa estää työnteon. Jalkojen muuttuminen muhkuraisiksi vie ainakin kymmenen vuotta. Vaikka jaloissa olisi näkyviä muutoksia, potilas lähtee lääkäriin joskus vasta, kun ulkopuolinen siihen kehottaa. Usein miehet tulevat vastaanotolle puolison patistamana.

Reipas ylipaino on merkittävä suonikohjujen riskitekijä, sillä se lisää vatsaontelon sisäistä painetta. Laskimoissa on vain pohjelihaspumppu. Jos vatsaontelon paine on kovin suuri, veri jämähtää jalkoihin ja aiheuttaa turvotusta. Jo pienikin painonpudotus helpottaa laskimoverenkiertoa. Laskimopainetta nostavat myös sydämen ja maksan vajaatoiminta.

Koska tukisukat puristavat laskimoita, ne tehostavat veren virtaamista alaraajoista ja estävät sen valumisen väärään suuntaan. Sukat lievittävät tehokkaasti oireita. Moni ei vain jaksaisi aina pitää niitä, sillä sukat ovat melko paksut ja epämukavat ja etenkin kesäaikaan hiostavat. Yöllä makuuasennossa sukkia ei tarvitse pitää.

Säännöllinen pohjelihaspumpun käyttö eli mikä tahansa pohjelihaksia aktivoiva liikunta saa veren lähtemään liikkeelle. Myös lentokonejumpan idea piilee siinä, että pohjelihas aktivoituu, jolloin veri kiertää paremmin. Pitkään seisomista kannattaa välttää.

Lääketieteellinen hoito on perusteltua, jos suonikohjujen oireet haittaavat elämää ja ultraäänitutkimuksessa havaitaan merkittävä laskimon vajaatoiminta. Lisäksi lääkäri katsoo, miltä jalat päällisin puolin näyttävät.

Nykyisin käytetyin hoitomuoto on paikallispuudutuksessa tehtävä kuumennushoito. Se sopii hyvin laajaan suonikohjutautiin. Hoidossa suoneen pujotetaan ultraääniohjauksessa kuumennuskatetri, jolla suoni ikään kuin hitsataan kiinni. Yhden jalan hoito vie esivalmisteluineen noin tunnin. Jos toimenpide jännittää kovin, potilas voi saada rauhoittavaa lääkettä. Usein jalkaan laitetaan hoidon jälkeen kipua lievittävä tukisukka. Veritulppariskin vuoksi lentokielto on 1–2 viikkoa.

Vaahtohoidossa sairaaseen suoneen ruiskutetaan lääkeainetta, joka kuolettaa suonen. Pitkäaikainen hoitotulos ei ole kuitenkaan yhtä hyvä kuin kuumennushoidossa. Vaahtohoito sopii paremmin pieniin ja kiemuraisiin suoniin ja potilaille, joiden yleiskunto on heikompi. Uusi keino on liimaus, mutta sen käyttöä rajoittaa korkea hinta. Teholtaan se vastaa kuumennusta.

Taipumus suonikohjuihin ei katoa. Jopa puolet hoidetuista potilaista saa viiden vuoden sisällä uuden suonikohjun. Kuumennushoidon jälkeen uusiutuminen on harvinaisempaa vaahtohoidossa.

Suonikohjujen korjautumista tapahtuu vielä pitkään toimenpiteen jälkeen. Muhkuroiden, pahkuroiden ja aristusten katoamiseen kannattaa antaa aikaa.

Asiantuntija: osastonylilääkäri, dosentti, verisuonikirurgi Karoliina Halmesmäki, HUS.