Hetki on maaginen. yläpuolellamme ui parvi hopeanhohtoisia nokkakaloja, jotka näyttävät melkein kuin tanssivan. Auringon säteet kimaltavat veden pinnassa ja kalojen kyljissä.

Mutta nyt jos koskaan täytyy silti keskittyä muuhun, sillä olemme kymmenen metrin syvyydessä meren pohjassa. Sukelluskurssin ensimmäisellä varsinaisella käynnillä meressä on tarkoitus harjoitella tekniikkaa ja turva­taitoja, ei vain ihmetellä värikkäitä kaloja.

Olemme Egyptin Hurghadassa. Se on yksi Punaisen­meren rantakohteista, joihin tulee paljon lomailijoita ja joissa voi myös opetella sukeltamaan. Täällä toimii useita sukellus­yrityksiä, ja me olemme IDive-keskuksen peruskurssilla.

Palataan hieman ajassa taaksepäin ja merenpinnan päälle, ensimmäiseen kurssiaamuun. Kun saavumme Hurghadan Makadi Bayssä sukelluskeskuksen toimistolle, olo on jännittyneen innostunut. Sukeltaminen on monelle pitkä­aikainen haave, niin minulle ja suomalaiselle ystävällenikin.

Keskuksen omistaja, meribiologi Carlo Cogliati saa saman tien hermostuksemme lientymään kertomalla tarinoita äskeisestä sukelluksestaan: ”Törmäsin kalan ja käärmeen symbioosiin. En ole nähnyt sellaista aiemmin. Käärme söi kalan jätöksiä, se oli mahtavaa!”

Cogliati on sukeltanut elämässään yli 17 000 kertaa, ja hän kertoo suunnittelevansa matkaa Sri Lankalle tekemään veden­alaisia kuvauksia. Meitä oppilaita ohjaa kurssilla asian­tuntevasti kouluttaja Ahmed Badra.

Koska olemme tulleet tänne tammikuussa 2022, Egyptin matkailussa on matalan sesongin aika, ja myös pandemia näkyy vielä lomailijoiden määrässä. Olemmekin ystäväni kanssa tällä viikolla kurssin ainoat oppilaat. Yleensä sukellus­kursseilla on useita osallistujia.

Hurghadan ja sen lähiseudun hotellit on rakennettu aavikolle meren lähelle. Monet tulevat tänne paketti­matkalle nautiskelemaan all inclusive -hotellien helppoudesta. Egyptin Punaisenmeren kohteissa paistaa aurinko lähes aina.

Hurghada on kasvanut jo vuosikymmeniä sitten kalastaja­kylästä kaupungiksi moskeijoineen, basaareineen ja muine palveluineen. Ranta­elämän lisäksi täällä voi kokea vaikka aavikkoretken katsellen iltayön tähtiä tai mennä Luxoriin ihastelemaan muinaisia temppeleitä ja faaraoiden hautoja. Luxorin lähellä kaivetaan esiin Atenin muinaista kaupunkia, joka tulee aikanaan olemaan merkittävä nähtävyys.

Hurghadan kaupungin ulkopuolella, kuten Makadi Bayn turistialueella, ei ole hotellien lisäksi juuri muita palveluita. Sukeltajille Makadi Bay on kuitenkin hyvä kohde majoittua, sillä täältä löytyy useita hyväkuntoisia koralliriuttoja.

Punainenmeri onkin hyvin usein listattu yhdeksi maailman parhaista sukelluskohteista.

”Täällä on paljon merielämää ja mahdollisuus tehdä eri tyyppisiä sukelluksia. Voit sukeltaa laguunissa, virran mukana tai koralliseinämillä”, kertoo Carlo Cogliati. ”Meillä on täällä runsaasti erilaisia riuttakaloja: siipisimppuja, jätti- ja albiinomureenoja, ja joskus myös haita ja delfiinejä. Minusta kaikkein kiinnostavimpia ovat meren pienenpienet eliöt.”

Punaisenmeren nähtävyyksien ja resorttien palvelujen vuoksi Hurghada ja muut Egyptin rantakohteet sopivat niin aloitteleville sukeltajille kuin konkareille. Lisäksi matka Helsingistä on verrattain nopea: suorilla lennoilla viitisen tuntia.

Aloitamme kurssin pienessä luokkahuoneessa, joka herättää muistoja omista kouluajoista. Opimme videolta sukelluksen perusteita hengityksestä oman ilmanpaineen tasaamiseen. Kurssiin kuuluvia tieto-osuuksia voi yleensä suorittaa joko sukelluskeskuksessa tai ennakkoon verkossa.

Ensimmäinen käytännön tuntimme pidetään viereisen hotellin uima-altaassa. Kiskomme tiukkoja märkäpukuja päälle, ja onneksi Carlo tulee apuun: ”Odottakaa, näytän teille kondomi­kikan. Laittakaa käsi muovipussiin ja työntäkää käsi sitten hihasta sisään.” Temppu toimii.

Ahmed opettaa varusteiden valmistelun. Tarkistetaan painava ilmapullo ja kiinnitetään se tasapainotusliiviin. Kiinnitetään ja tarkistetaan regulaattori eli suukappale, josta hengitetään ilmaa. ­Painovyö päälle, räpylät jalkaan, maski ja snorkkeli naamalle. Sitten isolla askeleella hyppy altaaseen!

Kun on aina tottunut pidättämään henkeä veden alla, on aluksi vaikea luottaa siihen, että regulaattorin kautta todella voi hengittää. Jännitys kuitenkin väistyy, kun ilman tuloon oppii luottamaan. Harjoittelemme sukelluksen perustaitoja altaassa muutaman tunnin ohjaajan opastuksella.

Seuraavana päivänä olemme valmiit aloittamaan tosi­toimet, ja kävelemme varusteet päällä sukelluskeskuksen rannasta mereen. Upottaudumme meren pohjaan, ja suoritamme siellä muutamia harjoituksia. Pinnan alla sukeltajat kommunikoivat pääasiassa tiettyjen käsimerkkien avulla, joista tulee nopeasti tuttuja.

Pian aloitamme ensimmäisen oikean sukelluksemme, jossa katselemme koralliriuttaa 11 metrin syvyyteen asti.

Voisi kuvitella, että aivan rannassa sijaitsevalla koralliriutalla ei näe ihmeellisiä asioita, mutta Punaisella­merellä näkee. Vastaan lipuu värikkäitä papukaija­kaloja ja oranssien viirikoruahventen parvia. On ­kelta-mustaraidallisia viiri­kaloja sekä makrilleja, jotka näyttävät hassuilta uidessaan suut ammollaan. Eniten sielujen sympatiaa herättää valko­kirjava hieta-ahven. Se nököttää yksin korallin nurkassa ja näyttää alas kääntyneine suupielineen kuin murjottavan.

IDive-yritys kutsuu tätä paikkaa kotiriutakseen. Carlo Cogliati kehuu sen kuvauksellisuutta. ”Täällä elää myös harvinainen vapaakiduskotilo, joka näyttää ihan Pokémon-pelin Pikachulta. Kaikki rakastavat sitä, ja olen varma, että laji on toiminut inspiraationa Pokémonin tekijöille.”

Haastavinta ensimmäisellä varsinaisella sukelluksella on löytää neutraali noste. Se on tila, jossa sukeltaja kelluu pinnan alla haluamassaan syvyydessä rauhallisesti. Sitä säädellään tasapainotusliivissä olevan ilman avulla.

Oikean nosteen löytyessä sukellus on vaivatonta. Kokeneet sukeltajat pystyvät säätämään omaa liikkumistaan meressä ja sitä, kuinka syvällä ovat, pelkällä hengityksellään.

Me aloittelijat emme ole kuitenkaan heti tässä pisteessä. Usein liiviin tulee liikaa ilmaa, ja kohoamme hallitsemattomasti kohti pintaa. Kouluttaja Ahmed sitten kärsivällisesti auttaa meidät takaisin syvyyksiin.

Teemme samana päivänä vielä toisen sukelluksen. Ahmed kiinnittää veden alla huomiomme kilistämällä pientä metallista keppiä. Hän osoittaa kepillä korallia, mutta emme huomaa siellä mitään. Äkkiä iso meritursas ampaisee sieltä liikkeelle ja muuttaa väriään kirkkaan tummanpunaiseksi.

Kolmantena ja viimeisenä kurssipäivänä asiat sujuvat meiltä jo tottuneemmin. Lähdemme veneellä merelle kolmen kokeneen sukeltajan kanssa. Kohteena on Gota Abu Makadin riutta, yksi alueen parhaista sukelluspaikoista.

Tuntuu jännittävältä heittäytyä veneestä sukeltajien tapaan selkä edellä mereen. Pieni jännitys lientyy, kun tajuaa, että hengitys kulkee regulaattorin kautta myös silloin.

Laskeudumme syvemmälle kohti meren pohjaa. Ei kulu kauaakaan, kun Ahmed kilistää taas keppiään ja osoittaa ylös. Suuri merikilpikonna ui suoraan yläpuolellamme ja läpyttelee räpylöitään rauhallisesti, kuin hidastetussa filmissä. ­Hurghadan vesillä elää kaksi eri merikilpikonnalajia, liemikilpikonna ja erittäin uhanalainen karettikilpikonna. Niitä voi nähdä melkein joka kerralla pinnan alla.

Tämä tuntuu jo oikealta sukeltamiselta! Neljäs ja kurssin viimeinen sukelluksemme pidetään Gota Abu Makadin itäpuolella. Alamme vähitellen hallita nosteenkin taidon.

Tekniikkaan keskittymisen sijaan pystymme nyt ihailemaan merielämää, jota on uskomattoman runsaasti. Mureena kurkistaa kolostaan. Yhden korkean korallipylvään luona on kuin monien eri kalojen oma suurkaupunki, joka on melkein suoraan Nemoa etsimässä -leffasta.

Suoritettuamme peruskurssin ehdimme lomaviikon aikana vielä sukeltaa muutamalla veneretkellä. Niille kanssamme lähtee englantilainen Sharon Wiltshire, joka on suorittanut oman kurssinsa joitakin päiviä sitten ja innostunut niin, että jatkaa heti edistyneemmän tason opintoja.

Käymme ”kilpikonnaparatiisiksi” nimetyllä riutalla, jossa bongaamme viemäriputken näköisiä koralleja, koristeellisia siipi­simppuja ja kolme kilpikonnaa. Korall­iseinämien muodostamalla Abu Hashishin riutalla innostumme. Meneekö tuolla hai! Myöhemmin selviää, että juhlallisen kokoinen merenelävä olikin tonnikala. Ovatpa ne tosiaan isoja.

Kenties hienoin elämyksemme tällä matkalla on kuitenkin Royal Garden. Se on silmänkantamattomiin levittäytyvä koralliriutta, joka näyttää unenomaiselta puutarhalta.

Tällä sukelluksella alkaa ensimmäistä kertaa löytyä se mahtava leijuvan painottomuuden kokemus, josta monet kokeneet sukelluksen harrastajat puhuvat. On kuin olisi yhtäkkiä päässyt hyppäämään keskelle television upeaa luonto­dokumenttia, aivan toiseen maailmaan.

Olemme saaneet tuleville matkoillemme kokonaisen uuden, huikean ulottuvuuden.

Egyptin Punaisellamerellä on useita erinomaisia kohteita lepolomalle: niin Hurghada, Sharm el-Sheikh kuin Marsa Alam on kaikki tehty matkailua varten.

Erityisen monipuolista egypti­läistä kulttuuria tai suuria nähtävyyksiä niistä ei löydy, mutta Punainenmeri, ympäri vuoden paistava aurinko ja hyvät palvelut ovat vahva yhdistelmä. Sharm el-Sheikhin alueella pysyvä lomailija ei edes tarvitse viisumia.

Valmismatkailijat tapaavat majoittua Egyptin rannikolla resorteissa, joita on rakennettu aavikolle meren lähelle. Hurghadassa ja Sharm el-Sheikhissä voi pistäytyä myös kaupungissa shoppailemassa. Marsa Alamin ostoskeskus on melko pieni.

Punaisenmeren hotelleissa on lähes aina hyvä hinta–­laatu-suhde: ne ovat huolella yllä­pidettyjä ja siistejä. Taso pysyy, koska matkailija­virta antaa palautetta ja Egyptin viranomaisille alueen toimivuus on tärkeää. Näiden resorttien turvallisuutta valvotaan tarkasti, ja henkilökunta on saanut maassa ensimmäisten joukossa kattavat koronarokotukset.

Hotellien ruokatarjonta on sekin yleensä hyvä, vain all inclusive -paketteihin kuuluvat paikalliset viinit saavat monet asiakkaat kurtistamaan kulmiaan.

Jos kaipaa ohjelmaa lomalle, kannattaa satsata vaikkapa snorklausretkiin. Punaisenmeren keskuksista on satojen kilometrien välimatkat Kairoon ja Egyptin suuriin historiallisiin nähtävyyksiin. Hurghadasta voi käydä ihastelemassa Luxorin upeita temppeleitä, mutta usein aamuvarhain lähtevillä retkillä on varauduttava istumaan iso osa päivästä bussissa.

Siinain niemimaalla sijaitsevasta Sharm el-Sheikhistä tehdään päiväretkiä pieneen, kiinnostavaan Pyhän Katariinan ortodoksiluostariin. Sen muurien sisällä on myös kookas pensas, joka on legendan mukaan Raamatun kuvaama palava pensas – se ei tarinan mukaan palanut kokonaan, ja kasvin juuret on suojattu seinämillä. Monet matkailijat myös patikoivat lähivuorilla Mooseksen jäljillä.

Bussimatkan päässä Sharmista on Dahabin pieni lomakeskus. Sen löysivät vuosikymmeniä sitten länsimaiset hippimatkailijat ja surffaajat. Jos ei pidä isoista resorteista, Dahabissa on rento ilmapiiri, majapaikkoja sekä ­joitakin hyviä ravintoloita, jotka tarjoavat myös Lähi-idän ruokia.

Kaikissa näissä rantakohteissa on sukellusfirmoja, ja niistä tehdään retkiä merelle (lisä­­­tiedot alueesta: www.egypt.travel).

Pekka Hiltunen

Sukeltamista helpompi snorklaus on mahdollista lähes kaikille, eikä se vaadi kursseja. Värikkäimmät korallit ja runsaat kalaparvet ovat usein pintavesissä, eli niitä nähdäkseen ei tarvitse sukeltaa.

Snorklaukseen tarvitaan uima­maski hengitysputkineen, ja jos haluaa snorklata usein, kannattaa hankkia juuri itselle sopiva, laadukas maski. Lomakohteiden vuokravarusteet kuluvat nopeasti.

Myös räpylöihin kannattaa satsata, varsinkin lasten kohdalla. Räpylöiden kanssa uiminen on helpompaa ja siihen kuluu huomattavasti vähemmän energiaa.

Kelluke tai uimaliivi voi helpottaa huomattavan paljon etenkin lasten ja ikäihmisten snorklaamista. Muita varusteita snorklaajan kannattaa vuokrata tarpeen mukaan, kuten viileissä vesissä käytännöllisen märkäpuvun. Se itsessään kelluttaa, joten puvun kanssa tasa­painoa ja uimis­asentoa voi helpottaa lisäämällä painovyön. Märkäpuku ja sukellus­tossut myös suojaavat ihoa teräviltä asioilta.

Paras aika snorklata on loppu­keväästä ja syksyllä, kun merivesi on lämmintä mutta ilman lämpötila ei ole liian kuuma. Mukavinta ja helpointa snorklaus on tyynenä päivänä: aallokko keinuttaa ja voi pärskiä vettä hengitysputkeen.

Snorklatessa on tärkeää, ettei koske räpylöillään koralleihin tai muihin eläimiin. Aurinkorasva voi vahingoittaa vesieliöstöä, joten sen sijaan ihon suojaksi on hyvä käyttää märkäpukua tai uima-asua.

Moni Punaisenmeren sukellus­keskus eli dive shop tarjoaa kursseja. Lähes aina kyse on kansainvälisesti suosituimman sukellusorganisaa­tion eli PADI:n hyväksymistä kursseista. Open water diver -peruskurssin käytyään saa sukellus­kortin, jolla voi harrastaa lajia missä vain.

Muutaman päivän kurssien hinnat ovat edullisempia kuin Suomessa: kokonaishinta pyörii 300 euron tuntumassa. Hintaan sisältyvät yleensä varusteet ja joskus lounaat. Myös yksittäiset sukellukset ovat ­Egyptissä vähän edullisempia kuin Euroopassa. Kurssin teoriaosuuden voi yleensä suorittaa joko paikan päällä tai etäopintoina netissä ennen kurssia.

Egyptin CDWS-­viranomainen pitää listaa suositeltavista sukellus­yrityksistä: cdws.travel.

Parhaita sukelluspaikkoja Hurghadassa ovat Makadi Bay, Giftunin saarten kansallis­puisto sekä Gota Abu Ramada.

Marsa Alamin alueen vesissä voi tuurilla nähdä kilpikonnien lisäksi dugongeja. Sharm el-­Sheikhin seudulla sijaitsevat Ras Muhammadin ­kansallispuisto ja yhdeksi maailman parhaista sukellus­kohteista listattu SS Thistle­­gormin hylky. Myös Safagassa on hyviä kohteita.