Pakkanen on huurruttanut maiseman runoksi, ja runoja on talokin täynnä. Sanoja, kuiskauksia, korvissa humisevaa hirsitalon hiljaisuutta ja ääniä ja elämää tässä hetkessä. Istutaan ruokapöydän ääreen, annetaan katseen viivähtää kaukana kimmeltävälle jäälakeudelle, Pyhäjärvelle. Katse viipyisi siellä pidempäänkin, mutta talon tarina vetää puoleensa.

Muusikko, lauluntekijä, Miljoonasade-bändistä monille tuttu Heikki Salo on kotona yksin. Puoliso, näytelmäkirjailija, ohjaaja Sirkku Peltola on työhuoneellaan Tampereen Työväen Teatterilla. He asuvat talossa kahden.

– Lapsemme Pilke ja Valentin ovat kasvaneet aikuiseksi kuten lapsilla on tapana kasvaa, Heikki Salo sanoo.

Talo täyttyy silti vilkkaasta elämästä, kun lapsenlapset Lennart ja Minne tulevat yökylään. Ja usein tulevatkin.

Puuseppä Tom Härkönen on tehnyt järeän pöydän, jonka ääressä istutaan. Linnoitustyöt ennen ensimmäistä maailmansotaa ulottuivat myös Tampereelle, ja tuhatmäärin kiinalaisia raijattiin rakentamaan bunkkereita ympäri eteläistä Suomea.

– Pöydän lankut ovat bunkkerin seinistä. Bunkkeri oli purettu jo 1920-luvulla, ja siitä rakennettiin seinä, joka purettiin taloremontin yhteydessä.

Pöydän rautarunkokin on bunkkerista. Pöytä kestää painavampaakin keskustelua, ja paljon sen ääressä on maailmanmenoa pohdittu.

Vuosina 1918–1924 valmistunut talo oli suojeltu, mutta se oli purkukunnossa Heikki Salon löydettyä sen. Se oli runoilija Lauri Viidan varhainen koti, ja ahtaimmillaan talossa on ollut kuusi eri taloutta. Työläisiä, Finlaysonin tehtaan pumpulityttöjä, perheellisiä ja yksinäisiä, jotka monet asuivat yhden huoneen kopperossa.

– Talo tuli myyntiin vuonna 2007. Toin Sirkun pihaan ja sanoin, että eikö tämä ole kuin runo. Sitä se on meille kotina ollut. Täällä syntyy tarinoita ja lauluja.

Heikki Salo pyysi Pispalassa asuvaa kaveriaan Olli Nieppolaa mukaan katsastamaan taloa kauppoja miettiessään. Tämä tutki purkukunnossa olevan rakennuksen vintiltä kellariin ja lausui: – Älä osta!

– Teimme kaupat kaksi viikkoa sen jälkeen. Olin kyllä aika sinisilmäinen, voimia vaativa remontti kesti kaksi vuotta. Ollin remonttikaverina oli Pertti Pulkki ja parhaimmillaan täällä oli töissä seitsemäntoista miestä.

Heikki Salo osallistui itse purkutöihin ja kuskasi yhdessä puolisonsa Sirkun kanssa purkujätettä kaatopaikalle.

– Teimme neljäkymmentä kaatopaikkakeikkaa, ja ne olivat hauskoja reissuja! Niiltä tarttui mukaan myös uusia tarvikkeita.

Remontin edetessä Sirkku Peltola päätti brittivalmisteisten tapettien värit ja kuviot, ja sisustuksen visuaalisen ilmeen luomisessa hänellä oli tukenaan tuttu lavastaja Hannu Lindholm.

Aikoinaan kuuden huushollin talosta tuli remontin jälkeen kolmikerroksinen talo, joka lämpiää kahden pönttöuunin, kolmen kaakeliuunin ja poistoilmalämpöpumpun voimalla. Rakennuksen katolla on aurinkopaneelit.

– Kesän 2018 helteillä hankimme monen muun suomalaisen tavoin kaksi ilmalämpöpumppua.

Talon yläkerrassa ovat makuuhuoneet, keskikerroksessa avokeittiö, ruokailutila ja kaksi olohuonetta, kellarissa kodinhuoltotilat ja Heikki Salon työhuone. Hän on aina työskennellyt kotona, Sirkku Peltola mieluiten teatterilla.

Talon nimi on Tornikuusi. Se löytyi itsestään selvästi Lauri Viidan (1916-1965) tuotannosta. Hän kirjoitti runoelmansa Kukunor esikoisteoksensa Betonimyllärin jälkeen. Viita kuvaili sitä saduksi ihmislapsille. Siinä ”kuudenvanha peikkopari” Kukonor ja Kalahari matkaavat unissaan maailmalla.

– Peikot asustavat Tornikuusessa. Niinpä talomme nimi on Tornikuusi, Heikki Salo sanoo.

Kuusisymboliikkaa on myös kaakeliuunien luukuissa ja puuseppä Tom Härkösen tekemissä keittiön kaapinovissa. Vanha ornamentti on nimeltään Lapinkuusi. Pihalle on istutettu kuusi, surukuusi. Se on kapealatvainen metsäkuusi, jolla on vielä vuosia aikaa kasvaa täyteen solakkaan mittaansa. Piha on nyt lumen peittämä, mutta kevään tullen sieltä paljastuvat ruukuissa kasvavat vihannekset ja perunat.

Koti on remontoitu ja entisöity vanhaa kunnioittaen. Vanhaa sieltä myös löytyi, kuten ruosteisia avaimia ja jopa yksi luoti, joka oli nykyisen pöydän kansihirressä.

– Tässä pyöri pitkään yksi vanha kirjekuori ja kun vihdoin aloin tutkia sen sisältöä, siellä oli talon aikoinaan ostaneen Kalle Kivelän kirjalappusia vankileiriltä. Kirjeet alkoivat lauseella ”terveisiä täältä ikävyyrestä”, ja hän valitti nälkää ja pyysi perhettä lähettämään ruokaa leirille.

Talo siirtyi Heikki Salon ja Sirkku Peltolan omistukseen Kalle Kivelän jälkeläisiltä. He eivät olleet itse enää asuneet talossa, vaan se oli heillä vain kesäkäytössä.

Vuokralaisia Pispalassa oli paljon vielä 1990-luvulla, jonka jälkeen alkoi alueen suuri muutos. Talomaisema alkoi muuttua uusien talojen myötä, ja hintataso nousi. Kauas oli tultu alueen perustamisen ajoista 1800-luvulta, jolloin hankalaan, jyrkkään maastoon rakennettiin köyhien työläisten asuintaloja. Sinne piiloutui myös epämääräistä irtolaissakkia, kulkijoita ja taivaanrannan maalareita.

– Vielä ennen meitä vuokralaisilla oli talossa käytössään vain kaksi kylmävesikraanaa ja ulkovessa. Itse asiassa se oli pelastus, sillä talo olisi saatettu pilata 1970-luvun remonttityylillä. Vasta remontissa tänne tehtiin kunnallistekniikka.

Ulkovessa sijaitsi pihalla olevan saunarakennuksen kupeessa. Saunan seinät ovat alkuperäiset, mutta sisältä sekin remontoitiin. Saunan koko katto on lasia, ja lauteilla istuessa avautuu laaja näkymä Pyhäjärvelle.

Pyhäjärven eri vuorokaudenaikoina, vuodenaikoina ja säissä vaihtuvat värit, valot ja tunnelma ovat inspiroineet Heikki Saloa ottamaan järjestelmäkamerallaan 6 000 kuvaa.

– Kun koossa on 10 000 kuvaa, on joukossa pakko olla viisitoista hyvää.

Niistä Heikki Salo aikoo tulevaisuudessa järjestää näyttelyn.

Kodin seiniltä löytyy muun muassa Outi Heiskasen, Riitta Uusitalon ja virolaisen Priit Pärnin grafiikkaa. Pärnin työt Heikki Salo salakuljetti Miljoonasade-bändin keikalta Virosta. Elettiin vielä maan neuvostoaikaa ja vuosi oli 1986, eikä taidetta saanut kuljettaa Suomenlahden yli.

Elina Heinosen isokokoinen öljyvärimaalaus on näkymä Kreikasta. Maalauksen värit hehkuvat Kreikan valoa, ja vuorten ja oliivipuiden utuisissa muodoissa on jotain hyvin lumoavaa.

– Tämän vihreän keittiön seinällä olevan taulun löysin talosta remontin aikana. Eikös sekin sovi hyvin yhteen tapetin kanssa, Heikki Salo sanoo.

Olohuoneen nurkasta kävijää katsoo jotenkin tutun näköinen puuveistos. Sehän on melkein näköispatsas näyttelijä Aimo ”Ami” Räsäsestä. Kuvanveistäjä Ilkka Virtanen innostui veistämään sen nähtyään Sirkku Peltolan Pieni raha -näytelmän Tampereen Työväen Teatterissa.

Katse kiinnittyy myös runonlaulajan näköiseen patsaaseen, päähän, joka kuvaa paanajärveläistä Larissaa. Hänen luonaan Sirkku Peltola majoittui Vienan Karjalan -reissullaan.

Ruokailutilan seinältä löytyy vanha hääkuva. Se on Sirkku Peltolan ja hänen veljensä, näyttelijä Sulevi Peltolan vanhempien Toinin ja Antin kuva.

Kellarissa, Heikki Salon työhuoneen ovenkarmissa on painava intiaanikirves.

– Toin sen Miljoonasateen keikalta vuonna 1991 Kanadasta, jossa olimme esiintymässä kanadansuomalaisille. Kirves on varren toisessa päässä, rauhanpiippu toisessa, Heikki Salo esittelee esinettä.

Kellarin kunnostaminen oli yksi remontin vaativimmista vaiheista. Maata piti kaivaa puolitoista metriä, ja perustukset valaa sitten alaspäin.

– Porasin 30 millin kiviporalla kallioon reikiä. Yhden reiän poraamiseen meni aina puoli tuntia. Täytyin reiät etanadynamiitilla, joka hitaasti laajentaa tehtyä reikää. Se siis puristaa kiven sisältä hajalle.

Työhuoneen materiaalipaljoudesta hän sanoo, että Sirkku pyytää säännöllisesti häntä siivoamaan huonettaan. Ja hänhän siivoaa, mutta materiaalia riittää!

– Nyt rakennan tänne pienen studion, sillä alan lukea äänikirjaksi juuri ilmestynyttä Mikko Lundellin kirjoittamaa Miljoonasateen tarinaa. Eihän tätä bändiä saa hengiltä millään, ja minun piti kääntää takkini, kun lähdin innolla mukaan jatkamaan bändin taivalta. Meidän piti lopettaa, jotta saatoimme aloittaa uudestaan.

Miljoonasade-kirjan (Like) kertomus kulkee läpi bändin 40-vuotisen historian. Hiljaisten vuosien jälkeen bändi on jälleen liikkeellä ja äänessä, sillä uusi levy Karkumorsian ilmestyi helmikuun alussa.

Yläkertaan noustessa huomio kiinnittyy portaikon monimuotoiseen arkkitehtoniseen ilmeeseen. Se on arkkitehti Matti Lindbergin kädenjälkeä ja taitoa, jota tarvittiin kylmän vinttikerroksen muuttuessa makuuhuonetiloiksi. Hirsitalon hiljaisuus korostuu täällä, ja hiljaisuudessa on hyvä hengitellä menemään maailman turha hälinä.

– Kahden makuuhuoneen välissä oleva tila on Sirkun joogahuone. Tuolla toisessa makuuhuoneessa nukun, jos satun kuorsaamaan liikaa.

Heikki Salo katselee ympärilleen ja sanoo, että Tornikuusi on heille rakas koti.

– Ei me täältä mihinkään lähdetä, Heikki Salo sanoo, hakee puita ulkoportaiden alla olevasta puuvarastosta ja sytyttää tulet hyvää lämpöä antavaan olohuoneen pönttöuuniin.