Suomalaisia sketsisarjoja on helppo luetella, mutta satiiria ei tule mieleen kuin Iltalypsy ja Hyvät herrat. Miksi sitä ei tehdä?
Onhan tv:ssä ollut se ohjelmapaikka ennen Uutisvuotoa, jossa on ollut jollain tapaa poliittista satiiria. Presidentin kanslia, Itse valtiaat, YleLeaks, Iltalypsy. Mutta nämä ohjelmat eivät ole kolahtaneet minulle. YleLeaks oli aluksi uudenlaista satiiria siksi, että tyypit esiintyivät siinä omalla nimellään, kunnes pilasivat sen. Henkilöistä tehtiin sketsihahmoja. Ihmisten puolue on kova. Atte Järvistä pitää kehua.
Miten kommentoisit väitettä, jonka mukaan satiiri on voimatonta ja hyödytöntä, koska se ei muuta mitään. Vapauttavan naurun jälkeen kaikki on ennallaan.
Olen täsmälleen samaa mieltä.
Malcolm Gladwell kritisoi podcastissaan, että esimerkiksi Sarah Palinin kannattajat saivat tukea käsityksilleen Palinin hienoudesta, kun he katsoivat Tina Feyn esittämää hahmoa Saturday Night Livessä. Palinin hahmolla pelleily ei osoittanutkaan, että täysin kyvytön ihminen oli nostettu varapresidenttiehdokkaaksi, vaan teki hänestä suositun karikatyyrin.
The Satire Paradox, olen kuunnellut sen. Ongelma on, jos satiiri jää sketsihahmojen rakentamisen tasolle. Sarah Palinin ja ehkä vähän Donald Trumpin kaltaiset hahmot säästyvät, koska heidän pintakerrokseensa on niin herkullista tarttua. Satiiri jää ulkopintaan, eikä päästä ideologiaan, toiminnan taustoihin, päätöksiin tai inkompetenssiin.
Trump on räyhännyt SNL-ohjelmalle hänestä tehdystä hahmosta. Ilmeisesti kukaan ei ole suuttunut NVU:lle?
Minulle ei ole tullut poliitikoilta mitään palautetta. Meidän ohjelmamme on aika hyväntahtoinen. Luulen, että poliitikot ymmärtävät pelin. Että kyse on viihteestä.
Millaisen reaktion haluaisit saada aikaan? Vai onko tavoite olla suututtamatta?
En tee tätä poliitikkoja varten. Tätä tehdään, Studio Julmahuvia lainaten, pätemisen tarpeesta. Että pääsisi telkkariin. Vakavasti puhuen minulle komiikan tekemisen motiivi on pyrkimys kommunikaatioon yleisön kanssa. Nauru vahvistaa sen, että kommunikaatio toimii. Varsinkin lavalla on hienoa, kun yleisö nauraa. Silloin tuntuu, että hetken aikaa ollaan saman ajatuksen äärellä yhdessä. Se on koukuttava fiilis.
Aiheenne tulevat politiikasta. Mitkä vallankäytön alueet jäävät katveeseen?
Mehän olemme täysin riippuvaisia siitä, mitä uutisissa käsitellään. Katveeseen jäävät talouselämän päätökset ja EU-tason päätökset. Mutta kuka jaksaisi sellaista katsoa? Suomessahan EU-politiikan seuranta tiedotusvälineissä on liian pientä. Ihmiset eivät altistu EU-päätöksenteon kiemuroille ja siellä olevalle henkilögallerialle.
Millaisen täydellisen tosipohjaisen vitsin haluaisit kirjoittaa Noin viikon uutisiin?
Se että… Juha Sipilä yrittäisi vaikuttaa Ylen journalismiin. Mutta sehän ei ole totta.
Mitä ja ketä et uskaltaisi pilkata?
Ei ole ketään, jota en uskaltaisi pilkata, mutta esimerkiksi Charlie Hebdo -isku pani ajattelemaan. Suomessa ollaan Putiniltakin aika hyvin turvassa. Mutta median isoimmat pomot, omistajat ja päätoimittajat? Minulla ei ole mitään heihin liittyvää, mistä lähtisin vitsailemaan, mutta jos sieltä paljastuisi jotain, mitä silloin kävisi? Siellä on valtakeskittymä, josta ei puhuta, mielipidevaltaa ja jopa taloudellista valtaa.
Olet koulutukseltasi yhteiskuntatieteiden maisteri valtio-opista, et näyttelijä. Miten tämä on vaikuttanut koomikonuraasi?
Halusin päätyä opiskelemaan teatteria, mutta en päässyt edes Tampereen ylioppilasteatteriin näyttelijäksi. Se olisikin ollut väärä ammatinvalinta. Päädyin opiskelemaan politiikantutkimusta ja lähdin mukaan Snorkkeli-improvisaatioryhmään. Kun menin opiskelijaharjoittelijaksi ulkoministeriöön, tajusin, että minusta ei voi tulla virkamiestä. Otin journalistiikan sivuaineeksi, pääsin harjoitteluun Ylelle ja jäin sille tielle toimittajan hommiin. Helsinkiin muutettuani aloin tehdä stand upia. Silloin tuli Get Up, Stand Up -ohjelma Subtv:stä, ja totesin, että jos nuo tyypit tämän voittavat, niin pärjään, koska olen sata kertaa hauskempi. Kisan voitti Sami Hedberg, kakkoseksi tuli Pirjo Heikkilä.
Millainen on hyvä stand up -numero?
Parhaassa stand upissa ei tulla yläpuolelta osoittamaan yhteisön ja yhteiskunnan ongelmia, vaan näytetään, että minä ja te olemme yhdessä osa sitä ongelmaa. Siinä pitää olla läsnä tietynlainen itsereflektio ja itseironia, ja se pitää saada vielä myytyä yleisölle. Lopulta ei ole muuta kuin nauru, jäädään hämmästyksen tilaan, että aika voimattomia pikku olioita me tässä maailmankaikkeudessa olemme. ■
