Julkaistu Image-lehden numerossa 10/2018

Touko Siltala, s. 1957:

Päällimmäinen asia on ilo. Tulen aina valtavan iloiseksi, kun näen, että Saikki soittaa. Keskustelumme ovat suoria, vilpittömiä ja jumalattoman hauskoja. Viimeksi hän oli esimerkiksi ollut Makedoniassa elokuvafestivaalin juryssa. Mutta ei suinkaan tavallisessa juryssa, vaan moraalijuryssa, jonka tehtävä oli valita festivaaleilla esitetyistä elokuvista moraalisin. Jo koko homman lähtöasetelma oli kuin jostain novellista. Sellaisia hetkiä aina odotan.

Tulin kirja-alalle 1980-luvun vaihteessa. Silloin työn eetos oli hyvin selvä: älä mene kirjailijan ja kirjan väliin. Että jos ilmoittautuu sellaiseksi henkilöksi, jota ilman kirjaa ei olisi voinut syntyä, niin se on pois kirjailijan gloriasta.

Toisaalta on hyvä, että nyttemmin on tunnustettu, että tällainen ammatti on olemassa ja että jokaisen ilmestyvän kirjan takana on myös paljon kustantamossa tehtyä työtä.

Varmaan tärkein kustannustoimittajan tehtävä on se, että osaa nähdä alkiosta ja raakileesta, mihin suuntaan kannattaa lähteä. Pitää pystyä kannustamaan sillä tavalla, että kirjailija saa itsestään kaiken irti. Taitava editori voi saada keskinkertaisesta käsikirjoituksesta vähän sileämmän, mutta ei siihen taiteellista tulta ja lentoa saa, vaikka jotkut siitä ehkä haaveilevat. Se on asia, joka kirjailijan täytyy tehdä itse.

Saikin koko elämänasenteeseen liittyy teatteritausta. Sellainen hyvin eteenpäin menevä meininki, että tässä ollaan nyt todella tekemässä jotakin, eikä suunnittelemassa tekemisen aloittamista.

Tietysti hänestä puuttuu myös aloittelevan kirjailijan epävarmuus. Se tekee yhteistyöstämme helpompaa. Minun ei tarvitse varoa sanojani.

Kun Saikki on lähettänyt käsikirjoituksen, hän ei odota monen sivun kirjallista muistiota vaan nopeaa reaktiota. Soitan yleensä hyvin pian. Hän haluaa tietää, olenko innostunut vai varautunut, ja mihin asioihin olen kiinnittänyt huomiota. Hänellä saattaa myös olla kysymyksiä. Puhelun jälkeen tapaamme, ja ennen sitä luen käsiksen vielä uudestaan.

Tapaamisessa käymme käsikirjoitusta läpi, mutta emme silloinkaan mieti sormi poskella neljää tuntia jotain yhtä asiaa. Ei Saikin temperamentti riitä sellaiseen.

Viime aikoina Saikki on joutunut erityisesti somessa ikävän keskustelun kohteeksi. Minä taas harjoitan sellaista jatkettua virkarikosta, että en ole somessa ollenkaan. Siksi en osaa häntä tässä oikein tukea, kun en tarkalleen tiedä, mitä siellä vouhkataan. Välillä saatan sanoa, että pitikö sinne nyt mennä taas. Mutta tiedän, että hänen temperamentillaan ei voi olla menemättä. Kyllä Saikki olisi voinut paljon vähemmällä päästä, jos hänen päivityksensä käsittelisivät vain lapsenlapsia ja purjehdusta. Mutta hän on aina halunnut osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Pirkko Saisio, s. 1949:

Ensitapaamiseni Toukon kanssa 1980-luvun puolivälissä oli kuin agenttitarinasta. Olin kirjoittanut WSOY:lle kirjan salanimellä Jukka Larsson, ja minun piti luovuttaa käsikirjoitus. Olin siihen aikaan Kirjayhtymän kirjailija, enkä halunnut mennä toisen kustantamon tiloihin. Se olisi voinut herättää kysymyksiä. Niinpä kaunokirjallisen osaston johtaja lähetti nuoren kustannusvirkailija Touko Siltalan asialle. Tapasimme Ekbergin kahvilassa. Annoin Toukolle käsikirjoituksen ja juttelimme, kunnes paikalle sattui Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko Pertti Lassila. Hän vaikutti kummeksuvan sitä, että olin tapaamassa toisen kustantamon edustajaa, ja asettui istumaan viereiseen pöytään kuuloetäisyydelle.

Kirjoitin Toukolle lapun, että minulla on auto kulman takana, tavataan kohta siellä. Menin autoon odottamaan, ja pian Touko tuli perässä. Nauroimme etupenkillä, mutta sitten auton ikkunaan ilmestyi Pertti Lassilan naama. Hän oli lähtenyt seuraamaan meitä. Salaisuus ei tästä huolimatta paljastunut pitkään aikaan, vaan tapailimme Toukon kanssa salaperäisissä merkeissä useita kertoja.

Tuon aina käsikirjoituksen Toukolle aika valmiina. Hän sitten korjaa virheitä ja ehdottaa muutoksia. Olen ollut huono ottamaan palautetta vastaan, mutta nykyään olen mukautuvampi kuin nuorena. Usein harkitsen Toukon ehdotuksia ja muutan tekstiä niiden mukaan, mutta en aina. Minulla se tekijänoikeus kuitenkin on. Toukon ja minun välillä ei ole arvovaltakysymyksiä. Hänelle on selvää, että kirjailija vastaa itse omasta tekstistään.

Helmikuussa 2008 minulla oli tulossa näytelmä Lahden kaupunginteatteriin, ja pääosan esittäjä oli sairastunut. Keskellä tätä kriisiä puhelimeni soi. Kari Hotakainen soitti ja sanoi, että Siltalan pojat ovat lähteneet Södikalta, ja että Touko saattaisi ilahtua, jos soittaisit sille. Selitin, että minulla on nyt oma kriisi päällä, ja että soitan myöhemmin.

Kari oli hetken hiljaa ja sanoi, että et nyt ehkä oikein tajua tilannetta. Touko ei voi soitella kirjailijoille, mutta hänelle voi soittaa. Silloin asia valkeni minulle. Soitin Toukolle ja kysyin, että huolitko minut mukaan. Hän vastasi, että totta hemmetissä. Media yritti esittää asian niin, että meillä olisi ollut riitaa Södikalla. Ei ollut, vaan meitä oli kohdeltu hyvin. Me vain seurasimme Toukoa. En hetkeäkään harkinnut kustannustoimittajan vaihtamista. Se suhde on niin tärkeä. Että voi luottaa kaikissa asioissa.

Kirjailijat ovat itsekeskeistä väkeä, varsinkin suhteessa kustannustoimittajiin. Tapaamisissa on usein kyse heidän asioistaan, ja kustannustoimittajat ovat tottuneet kuuntelemaan. Muutaman viime vuoden aikana Toukokin on alkanut puhua minulle omista asioistaan. Arvostan sitä suuresti. Puhumme koko ajan enemmän kaikesta muusta kuin työstä. Siihen vaikuttaa sekin, että pidän kauhean paljon myös hänen vaimostaan. Tapaamme nykyään myös kolmisin.

Pirkko Saision esikoisromaani Elämänmeno ilmestyi vuonna 1975. Punainen erokirja voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2003. Saisiolla on laaja kirjallinen tuotanto, ja romaanien lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia näytelmiä sekä tv- ja elokuvakäsikirjoituksia. Saisio on valmistunut näyttelijäksi Suomen Teatterikoulusta. Näyttelijätyönsä lisäksi Saisio on myös teatteriohjaaja.

Touko Siltala perusti veljensä Aleksi Siltalan kanssa Siltala-kustantamon vuonna 2008 ja toimii sen kustantajana sekä toimitusjohtajana. Sitä ennen Siltala työskenteli pitkään WSOY:llä.

Luottamussuhteita-sarjassa omasta suhteestaan kertovat Pirkko Saisio ja Touko Siltala, Tommi Kinnunen ja Mikko Rouhiainen sekä Laura Lindstedt ja Maarit Halmesarka.