Jutun kohteita on valittu matkailun normaaliaikana, ja koronapandemia on voinut tuoda muutoksia tai rajoituksia joidenkin paikkojen toimintaan.

Ulkona on jono, vaikka ravintola ei aukea vielä puoleen tuntiin. Niin suosittu on Bouillon Pigalle (22 boulevard de Clichy) kivenheiton päässä Moulin Rougesta, Montmartren kukkulan alla. Se ei ota varauksia ja tarjoilee aamusta iltaan edullista ranskalaista perinne­ruokaa pari sataa vuotta vanhalla kanttiinikonseptilla. Bouillon tarkoittaa lientä, koska aikoinaan sen nimisissä pikaruokaloissa tarjottiin lähinnä liemessä lilluvaa lihaa lisukkeilla. Bouillon Pigallen listalla on sitä mutta muutakin: pihvi ranskalaisilla, turskaperunapaistos, verimakkara muusilla tai sipulikeitto. Pääruuat maksavat noin kympin, alkupalat ja jälkiruuat muutaman euron. On majoneesi­munia, etikka­­purjoa ja endiivejä sinihome­juustolla tai suklainen profiterolles, éclair-leivos ja ilmava île flottante. Viinikään ei maksa monta euroa. Palvelu on ensiluokkaista, tyylikästä ja nopeaa.

Kanttiiniruokia saa myös historiallisista bouilloneista, tosin kalliimmalla. 1800–1900-lukujen vaihteessa bouilloneita oli Pariisissa noin 250, ja niiltä ajoilta ovat säilyneet jugend-tyyliset Chartier (7 rue du Faubourg Montmartre), Julien (16 rue du Faubourg Saint-Denis) ja Racine (3 rue Racine). Bouillon Pigallen jättimäisen sisarravintolan tuloa Républiquen aukion kulmaan pariisilaiset ovat jopa odottaneet.

Monella Pariisin korkeakulttuuri-­instituutiolla on myös modernit kasvot. Miltä kuulostaisi klubbailla elektromusiikin tahdissa aamukuuteen vuonna 1862 rakennetussa Théâtre du Châtelet’ssa? Klassikkoteatteriin on perustettu noin 800 ihmistä vetävä Club Joséphine (1 place du Châtelet).

Pidä silmällä myös klassisen musii­­kin mekan Salle Pleyelin (252 rue du Faubourg Saint-Honoré) ohjelmistoa. Champs-Élysées’n hienostokorttelissa toimivassa paikassa voi nähdä vaikkapa Patti Smithin, Madnessin, Interpolin tai Devendra Banhartin erikoiskeikan. Sama pätee Philharmonie de Paris’n (221 avenue Jean Jaurès) konserttisaleihin, joissa kuulee klassisen lisäksi jazzia, elektroa ja kokeellisen musiikin keikkoja.

Pariisissa on aina tehty taidetta, ja siksi siellä on monta hyvin säily­nyttä ateljeemuseota. Yksi inspiroivimmista on ilmainen L’Atélier Brancusi (Place Georges Pompidou) Centre Pompidoun kyljessä. Siellä voi lepuuttaa aivojaan ja jalkojaan ihailemalla Constantin Brancusin veistoksia keskellä hektisintä kaupunkia.

Yhtä rauhallinen fiilis tulee Musée Bourdellessa (18 rue Antoine Bourdelle). Ranskalaista Antoine Bourdellea ei ole pakko tuntea, jotta voisi nauttia hänen upeasta kodistaan ja sen veistoksista, puistosta, ateljeesta ja vaihtuvasta näyttelystä kävelymatkan päässä Luxembourgin puistosta.

Samoilta kulmilta löytyy venäläisen Ossip Zadkinen entinen koti ja nykyinen Musée Zadkine (100bis rue d’Assas), jossa on kaunis puutarha, 500 veistosta ja 500 muuta teosta.

Vai huvittaisiko piipahtaa sym­bolistisen taidemaalarin entisellä työhuoneella? Musée Gustave Moreau’ssa (14 rue de la Rochefoucauld) on taiteilijan akvarelleja, maalauksia ja piirroksia pittoreskeissä saleissa kolmessa kerroksessa.

Hotel Hoxtonin (30-32 rue du Sentier) kuppila on täynnä, mutta asiakkaat eivät suinkaan ole hotellissa yöpyviä matkailijoita. Trendikkäät pariisilaiset tulevat tänne päivisin työskentelemään läppäriensä kera tai tapaamaan ystäviään. Aperitiiville siirrytään yläkerran marokkolaishenkiseen Jacques-baariin.

Hotelleissa hengailu on Pariisis­sa niin suosittua, että legendaa­riset hotellitkin päivittävät nyt baariravintoloitaan. Yksi niistä on viiden tähden Lutetia (45 boulevard Raspail), joka avasi vuosi sitten Joséphine-baarin. Cock­tailit ovat kalliita mutta tunnelma ylellinen, ja viikonloppuiltaisin nautitaan live-jazzista. Jos kaipaa historian havinaa, kannattaa pistäytyä Ritz-luksus­hotellin (15 place Vendôme) Bar Heming­wayssä, jossa kirjailija itsekin v­ietti aikoinaan paljon aikaa.

Hauskin hotellibaariyllätys löytyy kuitenkin Marais’sta. Pitää kävellä 1K-hotellin (13 boulevard du Temple) perälle, jotta löytää oven salakapakka La Mezcaleriaan. Sitten voikin kuvitella olevansa hetken Meksikossa. Katossa välkkyy iso risti, tunnelma on rento ja laseihin kaadetaan mezcalista pyöräytettyjä cocktaileja.

Pariisilaiset viettävät mielellään aikaa Seinen varrella. Taannoin siitä tuli entistä helpompaa, kun Les Berges de Seine -jokivarresta tehtiin virallisesti kävelykatu. Se toi näille Unescon suojelemille joenvarsille lisää tilaa, ja siksi siellä tapahtuu kesäisin. On terassibaareja, ravintoloita ja hengähdyspaikkoja. Parhaiten tästä Pariisin uusimmasta ”puistosta” nauttii flaneeraten eli päämäärättömästi joenvarsilla haahuillen. Pysähdys Maison Maison -ravintolassa (16 quai du Louvre) kannattaa maisemien ja ruuan vuoksi. Rosa Bonheur sur Seine -baarilaivasta (Port des Invalides) taas saa tapaksia, pizzaa ja näkymät Grand Palais’lle.