”Olen päätynyt tähän ammattiin erilaisista lähtökohdista kuin moni muu.
En ole osallistunut kykykilpailuihin tai tuntenut ketään musiikkialalta Helsingistä. Tulin käytännössä pystymetsästä Oulusta ja onnistuin ihmeen kaupalla saamaan levytyssopimuksen englanninkielisellä coverbiisillä.
Silti en ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi muuttaa itseäni joksikin muuksi pärjätäkseni tällä alalla. Tärkeintä on lopulta miellyttää itseään. Se on kaiken luovan tekemisen ydin.
Konserttikiertue Kaijan, Jennin ja Paulan kanssa tuli ensimmäistä kertaa puheeksi jo vuonna 2019, kun sain levy-yhtiöstä soiton. Vaikka ajatus ensin pelotti, intuitio kertoi heti, että tähän ehdotukseen pitää sanoa kyllä.
Vaistoon olen luottanut kymmenvuotisen urani aikana ennenkin ja se on kannattanut.
"Ehkä suurin muutos on tekijöiden monimuotoisuuden ja yhteisöllisyyden lisääntyminen"
Viime vuosina on tuntunut siltä, että naiset dominoivat musiikkialaa, vaikka tilastoissa totuus on käsittääkseni vielä toisenlainen.
Ehkä suurin muutos on tapahtunut nimenomaan tekijöiden monimuotoisuuden ja yhteisöllisyyden lisääntymisenä: nykyään musiikkibisneksessä on enemmän tilaa erilaisille persoonille. Jos teet hyviä biisejä, sukupuolella ei ole lopulta mitään merkitystä.
Minua ei ole esimerkiksi koskaan yritetty ulkoisesti muuttaa joksikin toiseksi, vaan olen pukeutunut niin kuin haluan. Visuaalinen tarinankerronta onkin kiehtova osa artistiutta.
Vaikka en ole luonteeltani mikään prinsessatyyppi, tykkään sekoittaa pakkaa ja pukeutua keikoilla tyllihameisiin. Ajattelen, että on suurinta rohkeutta olla oma itsensä, ja pyrin siihen somessakin.
Voin postata itsestäni meikittömiä kuvia lomamatkoilta tai avata myös niitä huonompia hetkiä.
"Arvostan vahvoja tekijöitä, joissa on muutakin kuin pinta"
Arvostan vahvoja tekijöitä, joissa on muutakin kuin pinta. Tykkään äänistä, jotka resonoivat ja lävistävät. Olen kuunnellut koko ikäni Amy Winehousen, Aretha Franklinin, Adelen ja Duffyn kaltaisia laulajia, mutta myös kotimaista rockia.
Itsekin olen musiikintekijänä ääripäiden tyyppi. Minussa on kunnianhimoinen puoli, joka tietää tarkalleen, mitä haluaa, mutta toisaalta myös se herkästi ahdistuva ihminen, joka sortuu välillä ylianalyyttisyyteen.
Olen huomannut, että se on monelle artistille tyypillinen piirre: kannamme maailmaa harteillamme eri tavalla ja olemme alttiimpia erityiskokemuksille, jotka voivat olla usein kipeitä.
Kirjoittaminen on itselleni ilmaisun muodoista se tärkein: se on tapa olla olemassa, purkaa kaikkea koettua ja ottaa kantaa. Usein tekijänkin suhde lauluihin muuttuu elämänkokemusten myötä: olen laulanut Elefantin painoa monesta eri perspektiivistä.
"On hienoa, että artistitkin kiinnittävät huomiota jaksamiseen ja itsensä huoltamiseen"
Seuraava levyni on konseptialbumi nimeltä Retro, jolla kuullaan kaikuja vanhasta musiikista, soulista, hiphopista ja brittipopista. Tämäkin on yksi popmusiikin hienoutta: meidän ei tarvitse pysytellä vain yhdessä lokerossa ja suoltaa levyä per vuosi, vaan tyylilajeja on lupa sekoitella ja työstään voi muutenkin tehdä irtiottoja.
On hienoa, että artistitkin ovat alkaneet nykyään kiinnittää huomiota jaksamiseen ja itsensä huoltamiseen.
Moni on sanonut, että elämä helpottuu kolmenkympin jälkeen. Odotukseni ovat korkealla: vielä pitää malttaa muutama vuosi. Toisaalta olen naiivi villi lapsi mieluummin kuin kyyninen aikuinen.”
