Talo ei pistä mitenkään Naantalin Luostarinkatua kulkevien ihmisten silmiin. Punaisen lauta-aidan ja sinisen portin taakse jäävä rapattu kaksikerroksinen rakennus on huomaamaton ja karu. Sen harmaanruskeassa seinässä on vain muutama pienenpieni ikkuna, ne ovat pikemminkin kuin kurkistusaukkoja.

Koko talo näyttää olevan tontilla väärinpäin. Sen julkisivu löytyy takapihan eli puutarhan puolelta. Sieltä näkyy paremmin myös sivuseinustalla oleva italialaistyylinen pilariparveke. Pohjoismaista 20-luvun klassismia edustava rakennus on saanut muutenkin vaikutteita Välimeren suunnalta, kutsumanimeään myöten.

Casa Haartman oli taidemaalari Axel August Haartmanin ja hänen vaimonsa Hedvigin koti yli neljänkymmenen vuoden ajan. Vasta kolme vuotta sitten se avasi ovensa kaikille kiinnostuneille. Moni ei edes tiedä, millaisen yllätyksen talo tarjoaa, ja mitä kulttuurihistoriallisia aarteita se pitää sisällään.

Casa Haartman on uniikki erikoisuus suomalaisten taiteilijakotien joukossa.

Se ei ole mahtipontinen ateljeelinna, vaan kahden koko sydämestään taidetta rakastaneen ja sille elämänsä pyhittäneen ihmisen koti. Ovesta sisään astuva vierailija tempautuu hetkessä aivan toiseen maailmaan, oikeastaan useampiinkin maailmoihin.

Axel Haartmanin nimi ei ole suomalaisille kovinkaan tuttu, mutta hänen merkityksensä erityisesti Varsinais- Suomen kulttuurielämälle on ollut suuri sekä modernistista tyylisuuntaa edustavana taiteilijana että muun muassa Turun taidemuseon intendenttinä toimineena vaikuttajana.

Hän oli myös toimittaja, taidearvostelija, taidekauppias, kirjailija ja mainoskuvittaja.

Axel syntyi Turussa tammikuussa 1877 ja vietti lapsuutensa Turun seudun herraskartanoissa. Hänellä oli aateliset sukujuuret, ja hänen enonsa Casper Wrede oli taidemaalari, joka myös opasti sisarenpoikaansa taideopintojen pariin.

Axel pääsi 12-vuotiaana Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun Turussa ja jatkoi myöhemmin opiskelua Helsingissä, Pariisissa, Kööpenhaminassa ja Münchenissä, jossa häntä opetti venäläinen, aikakautensa merkittävä ekspressionisti Wassily Kandinsky. Myöhemmin Axel toimi itsekin opettajana Turussa.

Axel maalasi ahkerasti koko ikänsä niin öljyväri kuin pastelliteoksiakin sekä muun muassa yli 150 muotokuvaa. Hän järjesti töistään useita näyttelyitä, ja hänen tunnetuin teoksensa on Ylimarkun kirkon alttaritaulu vuodelta 1933.

Nykyisten sukupolvien näkökulmasta Axel Haartmanin merkittävin saavutus lienee kuitenkin hänen kotinsa Casa Haartman.

Rakennus ei ole tietenkään yksittäinen teos, vaan monipuolinen kokonaisuus ja tarkasti valikoitu kokoelma niin Axelin omaa kuin hänen keräämäänsä taidetta, antiikkia ja muuta esineistöä.

Axel ja Hedvig Haartman muuttivat Helsingistä Naantaliin vuonna 1923, jolloin Axel aloitti työnsä Turun taidemuseon intendenttinä.

Pariskunta halusi kotinsa mieluummin idylliseen pikkukaupunkiin kuin Turun vilinään. Naantalin vanhan kaupungin liepeillä Kristiinankadun ja Luostarinkadun kulmassa sijainnut tontti oli rauhallisella paikalla, mutta silti lähellä kaupungin keskustaa.

Vaati suurta mielikuvitusta, jotta tontille pystyi kuvittelemaan tulevan taiteilijakodin.

Maapläntti ei ollut erityisen viehättävä – käytännössä pelkkää peltoa, jossa ei kasvanut yhtäkään puuta tai pensasta.

Axel ja Hedvig kuitenkin tiesivät, mitä halusivat. He katselivat tonttia aikansa ja tekivät sitten päätöksensä.

Axel otti yhteyttä entiseen oppilaaseensa, arkkitehti Erik Bryggmaniin, kun tämä oli juuri muuttanut Turkuun ja perustanut sinne oman toimistonsa.

Bryggman teki tilauksesta piirustukset erillistalolle, joka rakennettiin vuosina 1925–1926.

Casa Haartmanista tuli ensimmäinen Bryggmanin Turun seudulle suunnittelemista kahdeksasta huvilasta, joskin sana huvila ei Haartmania erityisen hyvin kuvaakaan.

Museovirasto on inventoinut Erik Bryggmanin huvilat valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi.

Bryggman suunnitteli myös Casa Haartmanin puutarhan. Axel ja Hedvig istuttivat tontilleen ruusuja, liljoja ja kurjenmiekkoja sekä omena-, luumu-, kirsikka- ja päärynäpuita ja tammia, jotka lähes sadassa vuodessa ovat tietysti kohonneet korkeuksiin.

Myöhemmin Casa Haartmanin ympärille on noussut myös suuria kerrostaloja. Mutta edes ne eivät onnistu rikkomaan paikan rauhaa. Päinvastoin, talo sijaitsee suurempien katveessa, suojassa tuulelta ja melulta.

Suurempi ongelma on savimaa, jolle talo aikoinaan rakennettiin. Casa Haartmanin seiniin alkoi aikojen saatossa tulla murtumia, mutta nyt rakennuksen ulko- ja sisäseinät on tuettu ja paalutettu. Vajoaminen on toivottavasti pysähtynyt.

Katsotaan vihdoin rakennuksen sisäpuolelle. Vaikka vierailija ei oikein mitään osaa odottaakaan, jo eteinen saa hämmentymään. Se ei hengi 1900-lukua, vaan keskiaikaa.

Inspiraatio on otettu 1400-luvulla perustetusta Naantalin kuuluisasta birgittalaisluostarista, mikä näkyy muuallakin talossa.

Yläkerrasta löytyvät pienoisveistokset Pyhästä Henrikistä ja Pyhästä Birgitasta.

Luostariteema yhdistyy hienosti koko Casa Haartmanin arkkitehtuuriin – oviaukot ovat kaarevia ja katot holvattuja. Eteisen kiviseiniä koristavat Axelin tekemät maalaukset.

Myös lautakatto on värikäs ja se on koristeltu keskiaikaisilla kuvioilla sekä kahden luostarin pohjapiirustuksilla.

Eteisen vieressä sijaitsevaa vierashuonetta kutsutaan munkinkammioksi. Askeettisessa kamarissakin on nähtävää: sen seinät on päällystetty Axelin suunnittelemilla tapeteilla ja esillä ovat muun muassa Viktor Malmbergin ja Walter Runebergin veistokset.

Alakerran salissa aikakausi vaihtuu kustavilaiseksi eli 1700-luvun lopun henkiseksi. Juuri kuningas Kustaa III:n hovissa Axel Haartmanin äidin äidin äidin isä, kenraali Gustaf Mauritz Armfelt toimi monissa eri tehtävissä.

Axel Haartman korosti usein kustavilaista aikaa kohtaan tuntemaansa ihailua. Hän kertoi kirjoittaneensa usein erehdyksessä syntymävuotensa sata vuotta aikaisemmaksi.

Viimeisinä vuosikymmeninään hän tuntuikin edustavan mennyttä aikakautta, muistutti taidehistorioitsija Aimo Reitala Axel Haartmanin elämäkerrassa.

Tauluissa komeilevatkin niin Armfelt kuin muutkin Axelin merkittävät sukulaiset. Seinälle on ripustettu muotokuvat Axelin Hedvig-vaimosta, Hedvig-äidistä ja äidin äidistä Hedvigistä. Sekaannuksen vaara on ilmeinen.

Salin seinät ovat Axelin koristelemia. Kukkaköynnöksen malli on saatu 1700-lukulaisesta viuhkasta. Katto on kalkkimaalattua kangasta – Axel suunnitteli siihenkin maalauksia, mutta ne jäivät toteuttamatta.

Oviaukkojen yllä olevat kuvat kertovat, minne ovet johtavat: puutarhaa markkeeraavat kukat ja harava, ruokasalia rypälekulho.

Miestään kolme vuotta vanhempi Hedvig Haartman oli myös taitava käsistään: Casa Haartmanin tekstiileistä monet ovat hänen ompelemiaan tai kutomiaan. Hedvig teki metallipakotustöitä, joista osa on yhä tallessa. Hän oli muotokuvamaalauksissa Axelin lempimalli.

Pariskunnalle ei syntynyt lapsia, mutta koirat olivat heille kuin perheenjäseniä.

Axel ja Hedvig osallistuivat aktiivisesti seuraelämään, mutta tavallisesti he istuivat arki-iltaisin kotonaan lukemassa tai kuuntelemassa radiota.

Axel poltti ahkerasti piippua – ja kertoi junamatkan Naantalista työpaikalle Turkuun kestävän juuri sopivasti piipullisen verran. Parhaiten säilynyt piippu onkin salissa edelleen paikoillaan.

– Haartmaneilla heräsi jo 1940-luvulla ajatus talon säästämisestä jälkipolville. Sen vuoksi Axel dokumentoi kaikki esineet ja teokset tarkasti, mikä on helpottanut tutkijoiden työtä ja myöhempää museotoimintaa, oppaanamme toimiva Casa Haartmanin museoamanuenssi Maria Jansén kertoo.

Talon irtaimistossa riittääkin ihmeteltävää. Suuri osa huonekaluista perintöä sukulaisilta, osan Axel hankki huutokaupoista ja antiikkiliikkeestä vuosikymmenten varrella.

Esi-isä Armfeltin omistama lipasto on salissa kunniapaikalla, ruokasalissa huomiota herättää 1800-luvulta peräisin oleva taffelipiano sekä seinille ripustetut Rörstrandin posliinilautaset.

Erikoisuus on myös Axelin itsensä rakentama erikoinen kotelo lämpöpatterille, sellaista tuskin löytyy mistään muualta.

Ruokasalin pöydän alla matossa on kummallinen kupru. Siellä on salainen nappi, jota Hedvig Haartman saattoi vaivihkaa painaa jalallaan ja kutsua keittiössä työskentelevän apulaisensa paikalle.

Axelin aatelisesta sukutaustasta huolimatta Haartmanit eivät olleet erityisen varakkaita, vaikka omaisuus hiljalleen karttuikin uutterasti töitä tekemällä. Talossa olevien taideteosten arvo on luonnollisesti noussut vuosisadassa pilviin.

Casa Haartmanissa lähes jokainen neliösentti kattoa myöten on pyhitetty jollakin tavoin taiteelle. Maria Jansénin opastuksella pienimmätkin merkkiteokset tulevat huomatuiksi.

– Tässä on Hugo Simbergin maalaama muotokuva opiskelutoveristaan Axelista. Ja tässä Ferdinand von Wrightin maalaama Pulmuset, jonka Axelin äiti voitti Suomen taideyhdistyksen arpajaisissa.

Esillä on myös muutamia Helene Schjerfbeckin töitä, kuten maisemamaalaus Italian Fiesolesta ja litografia tunnetusta Toipilas-maalauksesta.

Ja kultakauden taiteilijoiden vyöry jatkuu.

Esillä on Wäinö Aaltosen veistos Aleksis Kivestä, Maria Wiikin maalaus Talo Ranskassa, yksi piirustus myös Albert Edelfeltiltä sekä monien muiden taiteilijoiden teoksia.

Piirustukset on koottu suurelta osin yläkertaan johtavaan portaikkoon, mutta muuten talon kokoelmalla ei ole mitään erityistä järjestystä.

Mielenkiintoisia yksityiskohtia löytyy, minne vain silmät osuvatkaan. Esimerkiksi pellistä taiteiltuun lampunvarjostimeen, jossa näyttäisi olevan kuvattuna muurauslasta.

Kyllä, Axel oli vapaamuurari.

Alakerran salit toimivat enimmäkseen edustustiloina, yläkerrassa sijaitsi pariskunnan yksityisemmät huoneet. Niistä yksi oli Axelin ateljee.

Paleteissa värit ovat jähmettyneet niille sijoilleen, joille taidemaalari ne ennen kuolemaansa jätti.

Yläkerrassa on myös kirjasto, ja siellä on paikallisen puu- sepän taidonnäyte, jyhkeä kirjahylly. Sen kaappiin on kuvattu Jöns Budde, munkki, jota pidetään Suomen ensimmäisenä kirjailijana.

Vähiten taidetta on Axelin ja Hedvigin melko pelkistetyssä makuuhuoneessa, mikä muistuttaakin, että Casa Haartman oli myös yksityiskoti.

Hedvigin työtila ja kampauspöytä ovat yhä paikoillaan.

– Kaakeliuunin Axel pelasti turkulaisen purkutalon pihamaalta, jossa se oli jo palasina. Hän oli kulttuurimiljöiden puolestapuhuja ja protestoi äänekkäästi muun muassa Luostarinmäen purkamista vastaan, Maria Jansén kertoo.

Axelin kannanotot sekä maalaukset Luostarinmäen maisemista saattoivat osaltaan vaikuttaa alueen säästämiseen ja museoimiseen 1930-luvulla.

Yläkerran kirjaston kattoon Axel maalasi jo 1920-luvulla vaakunat kaikista kaupungeista, joissa hän oli elämänsä aikana asunut: Firenzessä 1898–1899, Roomassa 1899–1900, Pariisissa 1904–1907, Turussa 1907–1910, Helsingissä 1914–1923 ja lopulta Naantalissa.

Viimeksi mainitun kaupungin vaakunan perään Axel ei jättänyt enää varoiksi tyhjää tilaa uudelle vaakunalle. Axelin ja Hedvigin ei nimittäin enää koskaan ollut tarkoitus lähteä Naantalista eikä Casa Haartmanista minnekään.

Pariskunta sai elää pitkän ja onnellisen elämän.

Hedvig kuoli vasta vuonna 1967 ja Axel kaksi vuotta hänen jälkeensä, 92-vuotiaana. Heidät molemmat haudattiin Kemiöön, sillä siellä oli Haartmanien kesäpaikka Rönnudd.

Hautakivi oli luonnollisesti Axel Haartmanin itsensä suunnittelema.

Omistajiensa kuoleman jälkeen Casa Haartman siirtyi Hedvigs Minne -yhdistyksen omistukseen. Hedvigs Minne vaali Haartmanien esittämää toivetta rakennuksen ja sen irtaimiston säilyttämisestä alkuperäisessä asussaan heidän kuolemansa jälkeenkin.

Haartmanien taloudenhoitaja jäi asumaan taloon 1980-luvulle asti, ja senkin jälkeen siinä majaili vielä talonmiehiä.

Aivan koskemattomana talo ei säilynyt. Yhdistys teki Axelin ateljeehuoneesta tutkija-asunnon. Samassa yhteydessä huoneen vinttikomerot muutettiin pieneksi keittiöksi ja kylpyhuoneeksi, jotta huoneesta olisi tullut asumiskelpoinen.

Kun Casa Haartmanin esineistöä inventoitiin, tutkijat löysivät muun muassa toistakymmentä Axelin tekemää, aikaisemmin tuntematonta muotokuvaa, noin 70 luonnoskirjaa, kadonneita mainospiirroksia sekä paljon muuta aineistoa.

Paikkaa esiteltiin ryhmille vain tilauksesta aina vuoteen 2017 asti. Tuolloin Hedvigs Minne lahjoitti rakennuksen sekä yhteensä noin 500 Axelin maalausta sekä muiden taiteilijoiden teoksia Åbo Akademin säätiölle.

Seuraavana vuonna Casa Haartmanissa pääsivät vierailemaan kaikki taiteesta ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneet museon aukioloaikoina.

Kun siis satut jonakin kesäisenä päivänä sopivaan aikaan kulkemaan Naantalissa pitkin Luostarinkatua, tartu rohkeasti sinisen portin kahvaan. Axel ja Hedvig toivottavat sinut tervetulleeksi aikojen taakse.

Lähteitä: Axel Haartman ja Edwin Lydén – Naantalin merkittävät taiteilijat itsenäisyyden ajan alussa (Naantalin Taideyhdistys 2021).