Lapsena Milana Misicin, 47, elämää varjostivat äidin alkoholismi ja lapsuudenkodin väkivaltaiset olot.

Kahden suositun muusikon tytär muutti isovanhemmilleen asumaan pysyvästi alle kaksivuotiaana. Äidin elämä oli jo Milanan synnyttyä niin alkoholinhuuruista, että vanhemmat erosivat lyhyen romanssinsa päätteeksi eikä laulaja Laila Kinnusesta ollut tyttärensä huoltajaksi.

– Äitini ei ollut paha, mutta tunsin hänestä jo varhaislapsuudessani huolta. Mummolassa asuneet aikuiset enot vaikuttivat arkeeni paljon enemmän. Äidin alkoholismia pahempaa olivat epävakaat kotiolot, Milana kertoo.

Rähisevät, toisilleen väkivaltaiset enot ottivat jatkuvasti yhteen, ja usein apuun tarvittiin poliiseja.

Kroatialaisen isänsä luokse Ruotsiin sukulaiset eivät Milanaa päästäneet.

– Mummi pelkäsi lapsen kaappausta, niitä tapahtui 1970-luvulla. Olin pitkään tosi vihainen mummille, ettei hän päästänyt minua isän ja siskojen luo asumaan. Ruotsissa sain vieraillakin ensimmäisen kerran vasta 15-vuotiaana, Milana muistelee.

Milana Misic sanoo eläneensä koko lapsuutensa jatkuvassa odotuksessa ja ikävässä.

– Saatoin istua koko päivän ikkunalaudalla ulos tuijottaen ihan siltä varalta, että vanhemmistani jompikumpi sattuisi tulemaan.

Muun muassa tästä kertoo 19.4. julkaistava Merja Asikaisen toimittama kirja Milana – Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä (Like 2018)

Milana ryhtyi viime kesänä selvittämään epäselvää huoltajuushistoriaansa kirjaansa varten ja löysi yllättäen Helsingin sosiaaliviraston arkistosta kasan itseään koskevia asiakirjoja.

– Äiti oli naimisissa vielä näyttelijä Ville-Veikko Salmisen kanssa, kun hän tuli raskaaksi. Isäkseni on ensin merkitty Salminen, myöhemmin oikea isäni Milan Mišić tunnustettiin.

Lastensuojeluraporteista kävi ilmi, että Milana itse oli tehnyt kotioloistaan nimettömänä valituksen 13-vuotiaana.

– Kotiolojeni sekasortoinen vaikutelma välittyy asiakirjoista selvästi. Olin niitä lukiessani pöyristynyt: miksei kukaan tajunnut tilannettani selvästi? Miten nämä ihmiset ovat voineet olla näin sekaisin! Mummi oli ainoa, joka yritti pitää lankoja jotenkin käsissään.

Raporttien mukaan Milanan äiti oli yrittänyt välillä pohtia tekojensa seurauksia, toisinaan ei ollenkaan.

– Tähänkään kysymykseen en tule enää saamaan äidiltä vastausta. Sosiaaliviraston raportit selvensivät elämäni aikajanaa, mutta ehkä olen nyt hitusen surullisempi kuin aikaisemmin, Milana sanoo hiljaa.

Lue koko juttu uudesta Avusta 16/2018.