Jos ja kun on varmistettu, että kyseessä on punajäkälä, muita keinoja ei taida olla. Ihottumaa todetaan eniten 20–60-vuo­tiailla. Sitä tavataan useaa tyyppiä, joista yleisimmät ovat ­tavallinen, limakalvojen ja krooninen paksukarstainen punajäkälä. Sen syytä ei tunneta. Ilmeisesti ainakin limakalvomuoto kuuluu autoimmuunitauteihin. Tavallinen punajäkälä parantuu omia ­aikojaan noin kahdessa vuodessa, mutta limakalvojen ja paksukarstainen punajäkälä kestävät joskus kymmeniä vuosia.

Tavallisessa tapauksessa iholle ilmestyy sinipunertavia laakeita näppylöitä, jotka saattavat sulautua yhteen. Niiden pinnalla voi nähdä vaaleaa hentojuovaista verkkoa. Tyyppipaikkoja ovat ranteiden sisäsivut, nilkat, ristiselkä ja kainalot. Ihottuma voi ­aiheuttaa kohtalaista kutinaa. Punajäkälä ­ilmaantuu usein ihonaarmuihin. Suun limakalvo-oireita ­ilmenee samanaikaisesti ­kolmella neljästä. Poskissa, ikenissä tai kielessä on vaaleaa kuvioitusta ja matalia haavapintoja. Kymmenesosalla ­potilaista on tulehdus kynsivalleissa.

Diagnoosi selviää yleensä taudinkuvan perusteella katsomalla. Tarvittaessa voidaan ­ottaa koepala. Tavallisen punajäkälän häviämistä voi odotella rauhassa hoidottakin. Kortisonivoide hillitsee kutinaa. Jos tautia on laajalti, lääkäri tarjoaa vahvoja kortisonivoiteita, kuten sinulle. Tällaisessa ­tapauksessa voi kokeilla valohoitoja tai kortisonitabletteja suun kautta.