Ikäisesi naisen tulisi käydä säännöllisesti mammografioissa ja papakokeessa. Viimeinen lakisääteinen kohdunsuupoikkeavuuksien seulontakutsu tulee juuri 60-vuotiaana, ja rintasyövän mammografiaseulonta loppuu 69-vuotiaana. Papakokeita kannattaa ottaa vielä myöhemminkin, jos elämän aikana on todettu kohdunkaulan syövän esiasteita.

Nykyisin monessa kunnassa papakoe on korvattu korkean riskin HPV-testillä (englanniksi human papilloma virus) kohdunsuumuutosten seulontakokeena.

Gynekologilla käynti ei ole tarpeellista, jos oireita ei ole. Varsinkaan se ei ole tarpeen, jos omassa elämänhistoriassa ei ole erityisesti ollut gynekologisia ongelmia ja jos papaseulonnoissa ei ole todettu mitään poikkeavaa.

Jos elämän varrella on ollut gynekologista syöpää tai kohdunkaulan syövän esiasteita, voivat säännölliset gynekologiset tarkastukset olla tarpeen läpi elämän. Nykyisin näistä yleensä saa kyllä suosituksen myös sairautta hoitaneesta sairaalasta.

Samoin jos suvussa on paljon rinta-, munasarja- tai suolistosyöpää, voi olla hyvä käydä gynekologin vastaanotolla.

Joskus suvun syöpätapaukset johdattavat harvinaisen perinnöllisen alttiuden jatkoselvityksiin ja neuvontaan. Näissä tapauksissa on erityiset suositukset seurannasta ja tarvittavista toimenpiteistä. Tällöin gynekologi lähettää potilaansa perinnöllisyyslääkärin vastaanotolle.

Monet naiset käyvät gynekologisissa tarkastuksissa säännöllisesti samoin kuin käydään hammas- tai silmälääkärillä. Naiset haluavat varmistua, että virtsa- ja sukuelinten terveys on normaali.

Monelle ikääntyvälle naiselle oma gynekologi on muutakin kuin sukupuolielinten terveyden tarkastaja. Esimerkiksi kun työterveyshuolto päättyy, gynekologista voi tulla kokonaisvaltaisesti naisen terveydestä huolehtiva luottolääkäri. Potilas-lääkärisuhde voi joskus kestää suuren osan naisen elinkaaresta siihen asti, kun oma gynekologi jää eläkkeelle.

Tarkastuksen sisältö ei sinällään muutu, vaan pikemminkin kuhunkin ikävaiheeseen liittyy sille tyypilliset ongelmat ja oireet. Ikääntyvillä naisilla yleistyvät esimerkiksi virtsankarkailu, laskeumat, virtsatieinfektiot ja limakalvojen haurastumisesta johtuvat ongelmat.

Ultraäänitutkimus gynekologin vastaanoton yhteydessä pitäisi tehdä vain, jos potilas on oireinen tai gynekologisessa kliinisessä tutkimuksessa (kohdun ja sivuelinten tunnustelu käsin) tuntuu jotain poikkeavaa tai tunnustelu on kivuliasta.

Vielä vastaus viimeiseen kysymykseesi: satavuotiaaksi asti ei tarvitse gynekologilla käydä, jos mitään vaivaa ei ole. Yli 90-vuotias potilas ei sen sijaan ole mikään harvinaisuus.

Hyväkuntoisia 90-vuotiaita on leikattukin, jos jokin gynekologinen vaiva on ollut elämänlaatua haittaava. Enemmän kuin ikä asiaan vaikuttavat potilaan kunto ja toiveet. Vanhin potilaani on ollut melkein satavuotias.

Gynekologina koen olevani etuoikeutettu, kun voin kohdata erilaisia elämäntarinoita, lyhyitä välähdyksiä naisen elinkaaren varrelta, ja olla mukana jakamassa arvokkaita hetkiä, kuten lapsen syntymän.

Voin useimmiten olla avuksi näissä tilanteissa mutta samalla saan valtavasti oppia ja erilaisia näkökulmia elämään, sellaisia, joita ei voi oppikirjoista saada.