Kysymys:
Olen 80-vuotias aivoverenvuodon kokenut naisihminen. Paranin vuodosta hyvin, mutta sen seurauksena sain epileptisen kohtauksen. Sain lääkityksen loppuiäkseni. Nyt en löydä suuntaa elämälleni. Lääke väsyttää, enkä aina jaksa selviytyä kotitöistä. Mutta aina pitäisi olla ruoka valmiina ajallaan ja jääkaappi täynnä, pyykit pesty ja silitetty. En saa käyttää yhteiskunnan apupalveluja. Olen saanut hyvän hoidon, mutta pelkään koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten tulisin pärjäämään.
Vastaus:
Älä hyvä ihminen heitä vielä kirvestä kaivoon. Ensimmäiseksi on syytä onnitella vakavasta sairaudesta toipumisesta. Varmasti lääkärit ovat tehneet kaiken mahdollisen vuodon uusimisen ehkäisemiseksi alkaen verenpaineen säällisenä pitämisestä.
Aivojen vaurioitumiseen liittyy aina sen sähköisen toiminnan häiriintymisen vaara siinä määrin, että ilmaantuu epilepsia, kuten sinulle on käynyt. Näin tapahtuu silloin tällöin tavanomaisissa aivodegeneraatioissakin kuten Alzheimerin taudissa.
Tapauksessasi on arvioitu, että elämänmittainen lääkitys on aiheellinen. Välttämättä sitä ei aloiteta vielä yhden kohtauksen perusteella, mutta siihen on sinulla varmasti syynsä.
Diagnoosi edellyttää tarkkaan ottaen aivosähköfilmin (EEG) ottamista, mutta joskus etenkin vanhemmalla iällä kohtauksen laatu käy edeltävän aivosairauden ja silminnäkijöiden kertomuksen perusteella niin ilmeiseksi, ettei tuohon tutkimukseen ihan aina lähdetä.
Siihen vaikuttaa luonnollisesti potilaan yleinen toimintakyky. Vaikkapa liikkumiskyvyttömän pitkälle edennyttä muistisairautta potevan hoivakotiasukkaan tapauksessa pidättäydytään sellaisista tutkimuksista ja hoidoista, joilla ei voida potilaan ennustetta ja elämisen laatua parantaa. Tällöin lääkitys käynnistetään tarvittaessa todennäköisyyden perusteella.
Sinä olet tomera 80-vuotias, jonka syntymävuotta talvisota varjosti. Vastustat tuota tomeraa minääsi, sillä sinua väsyttää, ja kuljet käsijarru tai rajoitin päällä kuin Räikkönen varikkosuoralla.
Aivoverenvuoto todentuu pahimmillaan todella vakavaksi sairaudeksi ja aina vaaralliseksi. Luonnollisesti itse perussairaus ei voi olla vaikuttamatta ainakin jonkin verran henkilökohtaiseen vireystilaan.
Älähän hättäile, sanoisi savolainen. Uskon sinua. Pyrin olemaan kanssasi samaa mieltä: paljon todennäköisempää on se, että käyttämäsi epileptisiä kohtauksia ehkäisevä lääke aiheuttaa tuntemuksesi.
Epilepsialääkkeet ovat onneksi kehittyneet melkoisesti urani aikana. Enää ei tarvitse turvautua yhteen tai kahteen valmisteeseen. Käytettävissä on pussillinen uusia. Pyrkimyksenä on kehittää sellaisia lääkeaineita, joiden haitat ovat aikaisempia vähäisemmät.
Läheskään aina kaikkia kohtauksia ei ole mahdollista lääkkeillä kokonaan poistaa. Vaikeissa epilepsian muodoissa tarvitaan useimmiten monien lääkkeitten yhdistelmiä, jolloin haittojen kanssa joutuu painimiaan kylkimyyryä yrityksen ja erehdyksen estradilla.
Sinun ei pidä tyytyä tilanteeseesi. Marssit oman lääkärisi tai neurologin pakeille. Pyydän selvittämään, onko lääkitys välttämätön. Jos se on, vaihtakaa se sellaiseksi, ettei sinun tarvitse vaeltaa käsijarru päällä.
Kysy ja asiantuntijamme vastaavat
Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.
