Sohaiset oireellisesti tärkeään ja monella tavalla väärin ymmärrettyyn paikkaan. Kaikki, mikä kutisee naisen alapäässä, ei ole hiivaa. Vain neljäsosa kaikista ulkosynnyttimien kutinaoireista on hiivaperäisiä. Niitä on todella harvoin postmenopausaalivaiheessa, kun viimeiset kuukautiset ovat jo takana. Tästä näkökulmasta ei ole järkevää hoitaa kutinaa tuossa iässä hiivalääkkeellä. Siihen on kuitenkin helppo langeta, sillä paikallishoitovalmisteita saa apteekista ilman reseptiä. Farmaseuttien antama neuvonta on avainasemassa. Lääkkeiden myynti tulee säilyttää apteekeissa, sillä marketeissa asiantuntemusta ei ole tarjolla.

Kiminkisellä on ollut läpi uransa tapana sanoa, ettei valkovuodon määrällä sinänsä ole merkitystä, vaikka sitä tulisi ämpärillinen päivässä, jos se ei oireile kutinana, kirvelynä tai Amaryllixin kalakaupan aromina (Amaryllix on Astrerix-sarjakuvan kalakauppias, jonka tuotteet tunnetaan siitä, että ne eivät ole tuoreita). Tosin ämpärillinen saattaisi jo hivenen vaivata.

Emättimen eli vaginan valkovuoto on osa sen puolustus- ja puhdistusprosessia. Se muodostuu kohdunkaulan eritteestä, vaginan normaalista bakteerimassasta ja uusiutuvasta solukosta. Kun erite poistuu emättimestä, se saattaa aiheuttaa pientä kirvelyn ja kutinan tuntemusta, mikä johtuu valkovuoden happamuudesta. Se taas aiheutuu emättimen normaalista bakteeri­eliöstöstä (normaalifloora), joka koostuu lähinnä maitohappobakteereista. Ne pitävät emättimen pH-arvon ­neljän tuntumassa, mikä suojaa taudin­aiheuttajilta (Pekka Nieminen).

Maitohappobakteerit lisääntyvät ­joskus liikaa, jos ne saavat ravinnokseen emättimen pintasolujen hilseilemisestä vapautuvaa glykogeenia. Hapan erite lisääntyy, ja vaginan pH alenee lisää. Tätä ilmiötä kutsutaan sytolyysiksi. Hapan ja runsas valkovuoto voi lisätä ulkosynnyttimien ja emättimen aukon kutina-kirvely­oiretta. Se tulkitaan helposti hiivan tekosiksi, jolloin nainen hakee apteekista hiiva­lääkkeen. Paikallishoitovalmiste voi auttaa oireisiin muutaman päivän ajan, sillä se vähentää vuodon happamuutta. Oireet kuitenkin palaavat, kun happamuus ­normalisoituu. Potilas ajattelee silloin helposti, että hiiva uusii.

Vaihdevuosien jälkeen hiivainfektiot vähenevät, koska hiiva tarvitsee estrogeenin kypsyttämiä emättimen pintasoluja viihtyäkseen vaginassa. Tässä iässä yleisin syy kutinaan on estrogeenin puutteen aiheuttama emättimen pintasolukerroksen ohentuminen. Ohut atrofinen (surkastunut) epiteeli rikkoutuu helposti, jolloin pieniin haavaumiin voi syntyä tulehdus. Se aiheuttaa kutinaa ja joskus emättimen tulehduksen.

Vagina-atrofian oireista kärsii puolet 50–60-vuotiaista ja yli 70 prosenttia yli 70-vuotiaista naisista. Oireet alkavat usein vasta 4–10 vuotta kuukautisten poisjäännin jälkeen. Tavallisimpia oireita ovat kuivuus, polttelu ja kutina. Lisäksi esiintyy yhdyntäkipuja, pakkovirtsan­karkailua ja tiheävirtsaisuutta. Herkkyys emätin- ja virtsatietulehduksille lisääntyy. Seniili atrofinen emätintulehdus ­johtuu estrogeenin puutteesta emättimen limakalvoilla ja samanaikaisesta tulehduksellisesta prosessista.

Limakalvo-oireista kärsivistä 80–90 prosenttia saa merkittävän avun paikallis­estrogeenista. Se vähentää emättimen oireiden lisäksi genitaalialueen ärsytys­oireita sekä mahdollisesti virtsatieinfektioita, pakkoinkontinenssia ja etenkin öisiä virtsauskertoja. Emättimen paikallisten estrogeenihoitojen ei ole todettu lisäävän rintasyöpäriskiä. Rintasyövän hoidon ­jälkeen voidaan käyttää paikallisia estrogeenejä (Aila Tiitinen, Katja Kero).

Kaikille vaihdevuosi-ikäisille ja sitä iäkkäämmille naisille suosittelen lämpimästi paikallisestrogeenin säännöllistä käyttöä. Se sopii myös rintasyövän sairastaneelle, mutta potilaan on parempi keskustella valmisteen käytöstä ensin oman lääkärinsä kanssa. Sytolyysin hoidossa käytän paikallisestrogeenia myös nuorilla naisilla ja joskus synnytyksen jälkeen, kun emätin on kovin atrofinen imetyksen jatkuessa. Pidän yhden lasikaton murtamisena sitä, että estradiolipaikallishoito tuli Kelan korvattavaksi 1.9.2020 alkaen. Korvaus edellyttää lääkärin kirjoittamaa reseptiä. Teen reseptin aina kahdeksi vuodeksi ­kerrallaan ja otan huomioon sen, että aika usein tarvitaan suositeltua hieman suurempaa annosta. Siksi varustan reseptin sic-merkinnällä.