Käydessäni raketti-iskun jälkeisenä päivänä tragedian tapahtumapaikalla Vinnytsjan hieman alle 400 000 asukkaan kaupunki vietti surupäivää. Lizan kuolinpaikka oli raketti-iskun tapahtumapaikalla täyttynyt kaupunkilaisten lähettämistä kukista ja pehmoleluista.

Vaikka olen todistanut Venäjän hyökkäyssotaa paikan päältä Ukrainassa sodan alkamisesta lähtien, raketti-iskujen tuhojen näkeminen on aina raskas kokemus.

4-vuotiaan Lizan kuolinpaikalla olevat verijäljet ja niitä nuuhkimaan saapunut kulkukoira pysäyttivät. Tytön bloggarina toimiva äiti on tehohoidossa. Hän oli julkaissut sosiaalisessa mediassa vain kaksi tuntia ennen iskua videon, missä hän on oli menossa downin syndroomaa sairastavan Lizan kanssa puheterapeutille.

Raketti-iskujen tapahtumapaikasta noin 50 metriä olevassa talossa asuva Taisia kertoi selvinneensä talonsa katon sortumisesta ja ikkunoista lentäneistä pirstaleista täpärästi.

– 30 vuotta asuin tässä talossa ja yhdessä päivässä tuhoutui kaikki. En unohda koskaan maalla makaavien ihmisten ruumiita taloni edustalla.

Samalla kun ukrainalaiset joukot ovat kyenneet pääosin pysäyttämään Venäjän armeijan etenemisen Itä-Ukrainassa, ovat venäläisten tekemät raketti-iskut siviilikohteisiin merkittävästi lisääntyneet viime kuukauden aikana. Mykolajivin ja Harkovan kaupunkien lähes päivittäisten iskujen lisäksi ovat kohteiksi joutuneet myös rintamalinjoista kaukana olevat asutuskeskukset. Esimerkiksi Keski-Ukrainassa sijaitsevan Krementsukin kaupungin ostoskeskukseen osuneessa raketti-iskussa menehtyi 20 ihmistä.

Moskovassa odotettiin ukrainalaisten ottavan venäläiset vastaan vapauttajina vastaan. Venäjän avoin hyökkäys sai ukrainalaiset kuitenkin yhdistymään ennennäkemättömällä tavalla vastarintaan vihollisen edessä. Viime aikojen systemaattisilla siviilialueiden pommituksilla Venäjä pyrkiikin horjuttamaan ukrainalaisten yhtenäisyyttä ja taistelumoraalia. On vaikea sanoa, missä menee se raja, jolloin järkyttävä tuhoaminen ja terrori saa kansakunnan epäilemään vastarinnan mielekkyyttä hyökkääjän edessä.

Kaukana rintamalinjoista tapahtuvat iskut aiheuttavat pelkoa ja luovat turvattomuuden tunnetta koko Ukrainan alueella.

Ukrainalaisten kanssa keskustellessani en kuitenkaan tähän asti ole huomannut lisääntyneiden raketti-iskujen määrän vaikuttavan taistelumielialaan muuta kuin vahvistavasti. Täällä tiedostetaan, että mitkä tahansa alueluovutukset rauhaa vastaan antaisivat venäläisille mahdollisuuden hyökätä muutaman vuoden päästä uudestaan huomattavasti heikentynyttä Ukrainaa vastaan. Taisian mukaan ukrainalaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella.

– Vaikka meitä lyödään, niin me vain vahvistumme. Emme ikimaailmassa alistu näille venäläisille, jotka pyrkivät tuhoamaan meidät kansakuntana. Toivon kuitenkin, että sota loppuisi jo pian.

Lukas Stasevskij on suomalais-ukrainalainen sellisti ja Kiovassa opiskeleva elokuvaohjaaja.