Föri on syyshuollossa, mutta eiväthän turkulaiset selviä ilman Aurajoen ylittävää uutteraa lauttaa.
Syyshuollon aikana Förin korvaa Ruissalo-niminen lautta. Sen kannella seisoo kaksi tiukkailmeistä miestä aurinkolasit silmillään. Muut matkustajat vilkuilevat heitä vaivihkaa, onko pidempi yksityisetsivä Jussi Vares?
Ei, hän on Varesta kuudessa elokuvassa näytellyt Antti Reini. Toinen mies on Vareksen isä, kirjailija Reijo Mäki.
Näyttelijä on täyttänyt juuri viisikymmentä ja tullut Yhdysvaltojen itärannikolta valkopäämerikotkien maisemista, missä hän oli puolitoista kuukautta filmaamassa 1800-luvulle sijoittuvaa indie-elokuvaa. Rooliin etsittiin pohjoismaista näyttelijää, ja siihen löytyi Antti Reini.
Kirjailijalla on siirtymäkausi; urbaani elämä alkaa taas täysillä, kun kesäkausi Paraisilla sijaitsevassa saaressa on lopuillaan.
– Kahdeskymmeneskuudes Vares on kirjoitusvaiheessa. Työstän tekstiä nyt toista kertaa, työnimenä on Vulkaani, mutta se ei ole romaanin lopullinen nimi.
Näyttelijän seitsemäs Vares-elokuva tulee ensi-iltaan seitsemäs tammikuuta. Se on Sheriffi, joka ilmestyi Otavan kustantamana kirjana vuonna 2012.
Syysaurinko viistää aamupäivällä matalalta Läntisen Pitkäkadun talojen välistä. Kaksi miestä livahtaa sisään porttikäytävään.
Numero kuudentoista porttikongista avautuu näkymä kuin Tukholman Södermalmille. Satavuotiaita kerrostaloja, erkkereitä, kauniita ikkunoita, pihaterasseja ja sammaloituneita portaita tasanteelta toiselle.
Turku on mäkinen kaupunki, entinen pääkaupunki, jonka kulttuurissa ja arkkitehtuurissa näkyy pitkä läntisen yhteyden vaikutus.
Reijo Mäki on yhtä vikkelä puheissaan kuin tuottelias kirjailijana.
– Kun kerran eksyin tälle pihalle, ajattelin heti sijoittaa Jussi Vareksen asumaan tuohon taustalla näkyvään kerrostaloon. Ja tällä pihaterassilla hän on jakanut aamiaisjuustoaan pihaorava Orkun kanssa.
Orkkua tai muutakaan elämää ei hiljaisella pihamaalla nyt näy, mutta se täyttyy kahden miehen tarinoinnista. Antti Reinille pihamaa on tuttu, onhan siellä filmattu monta Vares-elokuvan ottoa.
Vareksen hahmoon Reini ei ole mitenkään työlääntynyt. Päinvastoin. Seitsemän elokuvan putki on ollut intensiivinen ja dynaaminen kokemus.
– Roolihahmo on saanut kehittyä elokuva elokuvalta, ja Sheriffissä Vares saa olla aktiivinen osallistuja.
Uusi Apteekki on puolenpäivän aikaan hiljainen kapakka. Kirjailija ja näyttelijät ottavat reilut kupilliset kahvia, näyttelijä myös alkoholittoman siiderin, sillä yhdeksän ja puoli vuotta kestänyt raittius pitää ja kantaa.
Vareksen suosimaan ”talonmiehen vapaapäivään” eli yhden tähden jallukolaan ilman kolaa ei kukaan tunne houkutusta.
Reijo Mäki ja Antti Reini ovat tutustuneet Vares-elokuvien myötä ja tapaavat toisiaan yleensä niiden ensi-illoissa. Muuten yhteyttä ei pidetä, ja siksi Reini kuuntelee kiinnostuneena, mitä Mäki kertoo Jussi Vareksen synnystä.
– Ensimmäinen kirjani vuonna 1986 ei ollut Vares-dekkari, mutta toinen oli. Se oli sellainen ”kerran ja karkuun” -projekti, kolmas kirja olisi voinut olla jo jotain muuta.
Toisin kävi, vaikka ensimmäisten dekkareiden painosluvut olivat vain pari-kolmetuhatta. Mäki ei lannistunut, ja yhtäkkiä pallo alkoi pyöriä yhä nopeammin. Pimeyden tango nosti painosluvut kymmeneentuhanteen, ja suosikkihahmo tuli tutuksi kautta Suomen.
Ensi vuonna Reijo Mäen kirjojen myynti ylittää kahden miljoonan kappaleen rajapyykin.
– Vareksen ja minun elämät tangeeraavat joten kuten toisiaan, hän oli opiskellut oikiksessa Turussa, jossa suoritti viiden vuoden aikana vain viisi tenttiä. Minä puolestani valmistuin kauppatieteen maisteriksi Turun kauppiksesta.
Mikään alter ego Vares ei kirjailijalle ole, vaikka he ovat molemmat syntyneet vuonna 1958. Jo se erottaa kirjailijan Vareksesta, että hän on syntynyt Siikaisissa, Vares juhannusaattona Merikarvialla Vaasan tien varressa olevalla levähdyspaikalla laturiongelmista kärsivän Mersun takapenkillä.
– Vares on arvoiltaan, olemukseltaan ja elämäntavoiltaan tavallinen suomalainen mies. Hän jätti opintonsa kesken, koska ei halunnut hovioikeuden auskultantiksi.
Vares ei ole aina tyytyväinen valitsemaansa tiehen, Mäki puolestaan on paljon tyytyväisempi kirjailijana kuin pankkialalla, josta hän aloitti uransa.
Nopea lähtö Vareksen rooliin vuonna 2010 merkitsi melkoista haipakkaa Antti Reinille. Juha Veijonen oli tehnyt jo kaksi Vares-elokuvaa, jotka olivat huomattavasti komediallisempia kuin myöhemmät Varekset.
– Minulle oli lupailtu kolmannesta Vareksesta jotain roolia, ja odottelin pari viikkoa vastausta pääsenkö mukaan. Sitten agenttini Laura Munsterhjelm soitti ja kysyi, onnistuuko Vares. Vastasin että kyllä, mutta mikä rooli? Vares, Laura vastasi.
Antti Reini halusi miettimisaikaa. Hän sytytti tupakan, poltti sen ja vastasi, että sopiihan se. Pahan suudelma oli alkua nyt jo seitsemän elokuvan sarjalle.
– Lähdin liikkeelle täysin puhtaalta pöydältä ja elokuvan käsikirjoituksen pohjalta. En ollut nähnyt edellisiä Vares-elokuvia, enkä ollut lukenut yhtään Reijon kirjaa. Päätin lukea ne vasta, kun elokuvat on tehty, mutta näillä näkymin vaikuttaa siltä, että luen ne vasta 85-vuotiaana.
Reijo Mäki kuuntelee paljastusta loukkaantumatta.
– Itselleni on vapauttavaa, että elokuvien käsikirjoitukset ovat erilaisia kuin kirjani. Ne ovat 400–450-sivuisia, elokuvan käsikirjoitus noin sata sivua. Ja sitten taas se, mitä kirjailija voi kuvata vain viiden rivin mittaisena, vaatii elokuvaan ison visuaalisesti näyttävän kohtauksen. Tämän vertailun on esittänyt kirjailija Antti Tuuri puhuessaan kirjastaan tehdystä Talvisota-elokuvasta.
Antti Reinin näyttelemä Vares ei ole näyttelijälle toiston puuduttama taakka, koska roolihenkilö on saanut kasvaa ja kehittyä elokuva elokuvalta.
– Häneen on tullut aina joku uusi piirre. Näen Vareksen novellihahmona, tarina alkaa kuin kesken lauseen ja jatkuu seuraavassa elokuvassa aina uudesta tilanteesta.
Ohjaaja Hannu Salosen jäljiltä Sheriffi-elokuvassa nähdään jälleen uusia piirteitä Jussi Vareksesta.
– Hän on yhä boheemi hahmo, mutta ei istu niin paljon Apteekissa ja osallistuu dynaamisesti tapahtumiin. Salonen ja kuvaaja Pini Hellstedt toivat elokuvaan uudenlaista visuaalisuutta ja tunnelmaa, mutta en halua tässä vaiheessa paljastaa liikaa, Antti Reini sanoo.
Sen sijaan hän paljastaa olevansa Papillon-romaanin fani.
– Luin romaanin ensimmäisen kerran nuorena ja palaan siihen viiden vuoden välein. Olin aikoinani pettynyt siitä tehtyyn elokuvaan, koska se ei millään kyennyt tavoittamaan kaikkia romaanin tasoja ja tapahtumia.
Jos hyvä haltija antaisi Reinille kolme toivomusta, yksi sijoittuisi Pirunsaarelle.
– Lähettäisin Reijo Mäen ja Hannu Salosen kirjoittamaan sinne yhdessä.
Varesta ruotivat miehet eivät ole halukkaita analysoimaan omaan luonnettaan, mutta erot ja yhtäläisyydet käyvät kyllä tapaamisen aikana selväksi.
Reijo Mäki puhuu paljon, Antti Reini vähemmän.
Antti Reini on musiikkimiehiä, Reijo Mäki kuuntelee musiikkia sujuvasti.
Molemmat kuitenkin kirjoittavat. Kun Mäen sanat tempaavat pitkien tapahtumien pyörteeseen, Reinin kirjoittamista sanoista syntyy lauluja.
– Kahdeksan hengen bändimme levy julkaistaan ensi vuoden puolella. Levyn biisit ovat kirjoittamiani, säveltämiäni ja sanoittamiani.
Hän soittaa kännykästään pari tekeillä olevan levyn kappaletta. Yleensä ne syntyvät puolenyön jälkeen.
– Jostakin syystä ne haluavat ilmoille aamuyöllä.
Musiikin tekeminen ei ole hänelle uutta, hän on soittanut ja laulanut eri kokoonpanoissa jo vuosia.
– Minä olen puolestani puukorva, jolla oli koulussa vitonen laulussa. Kunnioitan suuresti näitä musiikkimiehiä, Reijo Mäki sanoo painokkaasti.
Kun Antti Reinin levy ilmestyy, Reijo Mäki hykertelee toisesta syystä. Vares-romaanien epäonninen novellikirjailija Luusalmi julkaisee omalla nimellään kirjan Siivellä eläjä (Otava).
– Kurkkuni saa katkaista, jos ikinä paljastan, kuka on Luusalmen takana. Hän on mainio kirjailija, jonka teksti on oikeastaan liiankin sujuvaa ollakseen surullisen hahmon novellikirjailijan tuotosta.
Entä miten on kahdeksannen Vares-filmin laita? Reijo Mäki on Sheriffin jälkeen julkaissut jo Intiaanin ja Cowboyn, joten filmattavaa riittäisi.
– Kaikki riippuu Suomen elokuvakansasta. Lompakkoäänestys kinojen kassoilla alkaa ensi tammikuussa, miehet vastaavat.
Merkille pantavaa on, että niin elokuvissa kävijät kuin lukijatkin pitävät Vareksesta. Eivätkä fanit ole vain miehiä.
– Pahan suudelmalla oli 200 000 katsojaa, ja olen kuullut, että joukkoon mahtui myös naisia. En väitä, että se mitenkään johtuisi minusta, Antti Reini sanoo.
– Kustantajan lukijatutkimusten mukaan puolet Vares-romaanien lukijoistakin on naisia, Reijo Mäki sanoo.
Vareksen hahmossa on juuri sitä renttua, johon naisten väitetään ihastuvan.
Teksti: Liisa Talvitie
Kuvat: Kari Kaipainen
