Matti Ahde olisi täyttänyt ensi maanantaina, 23.12. 74 vuotta.

Hän ehti osallistua vielä kaksi viikkoa sitten Linnan itsenäisyyspäivän juhliin, ja hänen puolisonsa Hilkka Ahde kertoi tuolloin Avulle, miten tärkeää Matille oli olla mukana tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

Matti Ahteen voimat ehtyivät kuitenkin itsenäisyyspäivän jälkeen, ja hän hiipui vaimonsa mukaan hiljaa pois.

Lähtö oli kaunis. Se tapahtui Ahteitten kotona rakkaan vaimon vieressä, käsi kädessä.

–Matille oli tärkeää, että hän sai olla kotona loppuun saakka, enkä voi kylliksi kiittää kotisairaanhoidosta saamaamme apua, Hilkka Ahde sanoo hiljaa.

Pitkä taistelu on päättynyt. Hilkka Ahde sanoo, että vaikka kuolema oli odotettavissa, lähdön lopullisuus on musertava suru.

Ministeri, moninkertainen kansanedustaja ja eduskunnan entinen puhemies Matti Ahde vastaa puhelimeen kesäasunnoltaan Pertunmaalta.

– Pääsimme Hilkan kanssa eilen ensimmäistä kertaa tänä keväänä golfaamaan. Pelasimme yhdeksän reikää Hartolan golfkentällä, hän iloitsee.

Se yksityisistä kuulumisista, mutta sitten Matti Ahde innostuu analysoidessaan sadan vuoden takaista toukuista päivää Nivalan kirkossa. Historiaa ja varsinkin poliittista historiaa harrastava ja sitä tunteva Ahde sanoo, että 5. toukokuuta oli historiallinen päivä.

Tuolloin senaattori, sittemmin tasavallan neljäs presidentti Kyösti Kallio piti kuuluisan sovinnonpuheensa. Hän toivoi siinä, ettei Suomessa olisi jatkossa enää punaisia eikä valkoisia, vaan suomalaisia.

Puhetta pidetään yhtenä parhaimmista puheista Suomen historiassa siitäkin huolimatta, ettei alkuperäistekstiä ole löytynyt eikä sitä välttämättä ole kirjoitetussa muodossa koskaan ollutkaan.

– Puheella oli todella suuri merkitys, ja se oli silloisissa olosuhteissa, juuri kansalaissodan taisteluiden loputtua äärettömän rohkea. Puhe sisälsi isoja riskejä, varsinkin, kun puhuja edusti porvarillista puolta. Puhe kaikui kuuroille korville valkoisessa Suomessa, jossaa valkoinen terrori oli vasta pääsemässä valloilleen, Matti Ahde sanoo.

Nivalan kirkossa istuva seurakunta paheksui Kallion puhetta. Jo ennen puhetta hän sai kuulla kovia mielipiteitä.

– Kun Kallio tuli 4. toukokuuta Nivalaan Heikkilän talon pihalle, eräs rouva vaati häneltä, että punaiset on ammuttava.

Puheella oli kuitenkin hetkeään isompi ja kauaskantoisempi merkitys kuin osattiin kuvitella.

– Puheen sanoma jäi elämään, ja se vaikutti merkittävästi Suomen vaiheisiin. Vuoden 1937 presidentinvaaleissa sosialidemokraatit tulivat siihen tulokseen, että presidentti Svinhufvud oli vaihdettava Kallioon ja näin saatiin syntymään myös punamultahallitus. Silloin puheen suuri sisältö toteutui konkreettisesti.

Matti Ahde sanoo monesti miettineensä, että jos punamultaa ei olisi saatu aikaiseksi vuonna 1937, niin miten Suomen kansa olisi lähtenyt talvisotaan.

– Sovinto oli otettu vastaan, ja kansa oli yhtenäinen.

Urheilumiehenä ja Urho Kekkosen aikalaisena Matti Ahde kiittää Kyösti Kalliota siitä, että tämä ikään kuin löysi Kekkosen.

– 1930-luvun puolivälin jälkeen Kekkosesta tuli jo merkittävä vaikuttaja, kun Kallio halusi vasta pari kuukautta kansanedustajana olleen miehen oikeusministeriksi hallitukseensa. Kallio antoi eheytyksen viestikapulan Kekkoselle, joka toi punamullan myös suomalaiseen urheiluun.

Matti Ahde sanoo, että mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Kyösti Kallio oli Suomi-Viro-seuran puheenjohtaja ja niin myös Kekkonen myöhemmin.

Oman sukunsa kansalaissodan aikaisista tapahtumista Matti Ahde ei tiennyt mitään ennen kuin kävi vuosi sitten Orimattilassa sijaitsevassa UKK-arkistossa. Häntä haasteltiin Orimattilan Sanomiin, ja haastatteluun laitettiin Ahteen pyynnöstä hänen puhelinnumeronsa.

– Halusin tietoja isäni suvun vaiheista - olin ollut paikkakunnalla kuusivuotiaana isoisäni, työmies Yrjö Ahteen hautajaisissa. Isäni Risto ei koskaan kertonut mitään hänen vaiheistaan. Sainkin sitten neljä puhelinsoittoja ja kuulin, että isoisäni oli ollut vankina pahamaineisella Tammisaaren vankileirillä.

Yrjö Ahde oli myöhemmin Orimattila-Niinikosken sosialidemokraattien sihteeri ja sittemmin myös puheenjohtaja.