Sosiaaliseen mediaan ja digitaalisuuteen ylipäänsä suhtauduttiin pitkään optimistisesti. Onko viime aikoina koittanut pessimistinen käänne?

Optimismi on selvästi kariutunut. Nähtävissä on vastaliike idealle, että sosiaalisella medialla olisi demokratisoiva vaikutus. On sillä se edelleen, mutta hyvien ja huonojen puolien välinen balanssi on keskustelussa heilahtanut vakavien ja huolestuttavien vaikutusten suuntaan. Kesti yli kymmenen vuotta, että alettiin puhua laajemmin siitä, kuka näillä palveluilla käyttää valtaa. Yhdysvalloissa kehityskulut ovat olleet synkempiä. Euroopassa on ollut yritystä vastustaa datajättejä. Meillä ei ole Yhdysvaltoja vastaavaa eriarvoista yhteiskuntaa, jonka eriarvoisuutta teknologiat pahimmillaan syventävät. Digitaalisilla teknologioilla on helppo valvoa, joten niillä on helppo myös rangaista.

Johdat konsortiota, joka tutkii algoritmisten järjestelmien murtumia. Alankomaiden hallitus joutui eroamaan vuonna 2021, kun algoritmin virheen vuoksi tuhansia perheitä syytettiin lastenhoitotukien huijaamisesta ja tukia perittiin aiheettomasti takaisin. Voisiko sama sattua Suomessa?

Hollannissa algoritmin vääryydet lävähtivät silmille niin, että asioista oli pakko käydä parlamentaarista keskustelua. Hollantilainen kollegani oli ihmeissään, miksi meillä on niin hiljaista. Kriittistä teknologiajournalismia ei käytännössä ole. Suomessakin on pilottihankkeita, joita voisi nostaa esiin. Olisi hyvä tietää, minkä tyyppiseen kehitykseen yhteisiä varoja laitetaan. Nyt kokeiluja tehdään pistemäisesti, jonka jälkeen ne usein unohdetaan. Mikä järki on esimerkiksi lastensuojelun huostaanottojen riskientunnistusmenetelmässä, joka on kyennyt tunnistamaan kolme tapausta kahdestakymmenestä.

Mitä ovat algoritmisten järjestelmien murtumat?

Murtuma on metafora. Esimerkiksi terveyden­huollon tietojärjestelmä Apotissa on julkisesti näkyvissä oleva murtuma, eli jokin on pielessä. Se on kuin narun pää. Kun sitä tutkii, alkaa löytää uudentyyppisiä murtumia, kuten sen, että Apotti edellyttää, että lääkäri kirjaa sille tietoa tietyllä tavalla. Toisille se sopii, toisia se haittaa. Sitä kautta alkaa löytyä muita murtumia. Mikä on tämän systeemin taloudellinen logiikka? Miksi lääkäreiden ja Apotti Oy:n välillä on luottamusvaje? Miksi järjestelmän uudistaminen pitää hyväksyttää Amerikassa?

Millainen on suomalainen teknologiasuhde?

Meillä on hyvin neutraali suhde teknologiaan, jopa liian neutraali. Ajatellaan, että se olisi yhteiskunnasta erillinen asia. Sitä ei politisoida, vaan sen annetaan vain tapahtua. Ei vaalikampanjoissa puhuttu tietojärjestelmistä, vaikka olisi pitänyt. Usein pitäisi kysyä, tuottaako teknologia oikeasti tehostusta, jota se lupaa. Emme tiedä, onko Apotilla tekemistä hoitovelan kanssa. Ei meillä ole siitä seurantaa tai evidenssiä. Sen sijaan on paljon esimerkkejä, ettei Apotti tehosta työtä vaan pikemminkin hidastaa. Mikä arvo tälle annetaan? Meidän pitäisi päästä pisteeseen, jossa kysytään, miten teknologiat palvelevat niitä asioita, joita haluamme edistää.

Eikö tällä hetkellä ole näin?

Suomalaiselle tekemiselle tyypillistä on uskoa teknologioihin liikaa ja jättää seuraukset pohtimatta. Teknologioita ei voi vain lätkiä yhteiskunnan tai toisten teknologioiden päälle, koska silloin ne eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Jotenkin ne silti toimivat, mutta niiden käyttö voi olla niiden sietämistä. Ajattelemme teknologiaa yksiulotteisesti, jonkinlaisena kokonaispakettina, vaikka digitalisaatio muuttaa syvällisesti toiminnan rakenteita. Sen kehittäjät muovaavat koko ajan yhteiskuntaamme uusiksi. Suomalaisissa datainfrastruktuurikaavioissa on datavirtoja mutta ei ihmistä. Meillä ei ole samanlaista osallistavan suunnittelun perinnettä kuin vaikka Tanskassa. Mutta onnistumisiakin on.

Kuten?

Ei ole juuri noteerattu, miten korona­oirearvio toimikin niin hyvin. Se oli pääosin yksinkertaista teknologiaa, mutta pandemian aikana se auttoi vähentämään terveyden­hoitojärjestelmään kohdistunutta painetta paljon ja opetti ihmiset käyttämään Omaoloa. Esitäytetty veroilmoitus on toinen onnistuminen. Sitä on kehitetty vaiheittain, käyttäjät huomioonottaen. Yle Areena on kolmas. Se ei ole kaatunut kansainvälisten alustojen paineessa, ja ihmiset ovat siihen hyvin tyytyväisiä.

Miksi tehostamisesta tulee hidastamista?

Tyypillinen epäonnistuminen on, ettei teknologian tulevia käyttäjiä kuunnella tärkeissä kehitysvaiheissa. Silloin ei nähdä, mitä työprosessissa kannattaa digitalisoida ja mitä ei. Usein perusteluksi riittää digitalisaatio ylipäätään. Että tuosta me tilataan tuollainen tietojärjestelmä, vaikka tuollainen Apotti. Sitten huomataan, että Suomen parhaat lääkärit sanovat, etteivät pysty tekemään työtään yhtä hyvin kuin ennen.

Vaalien alla yksi jos toinen poliitikko lupasi säästöjä julkisen hallinnon tehostamisesta. Usein perustelut liittyivät juuri digitalisointiin. Mitä ajattelet näistä lupauksista?

Kysyn, missä on evidenssi? Kuka sen digitalisoinnin tekee ja missä? Onko se synonyymi sille, että on vähemmän ihmisiä töissä? Näistä asioista pitäisi puhua rehellisesti ja esimerkkien kautta, jotta ihmiset pääsevät mukaan keskusteluun. Me ajatellaan, että digitalisaatio on jotenkin abstrakti, mutta se on hyvin konkreettista. Se tarkoittaa tietojärjestelmiä, sovelluksia ja teknologiakytköksiä. Niitä ja niiden vaikutuksia pitäisi kaivaa esiin, ei puhua epämääräisesti ja yleisellä tasolla ’teknologiasta’. Lisäksi pitäisi olla itseluottamusta miettiä, mitä uudet teknologiat tarkoittavat ja missä vaiheessa niitä ei tarvitse väkisin ottaa käyttöön, vaikka edistysajattelu siihen painostaisi.

Miksi ajattelemme, että digitalisaatio on abstraktia?

Mitä paremmin teknologia toimii, sitä näkymättömämpää se on. Silloin tulee yhä tärkeämmäksi tutkia, mitä teknologiat itse asiassa tekevät. Loppujen lopuksi se ei ole yhtään abstraktia vaan läsnä kaikessa siinä, miten me ajatellaan itseämme ja suhdetta muihin. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ihmisten kanssakäyminen muuttuu sellaiseksi, jonka ne järjestelmät ymmärtävät. Puhutaan ohjelmoidusta sosiaalisuudesta. Silloin jotain osia sosiaalisuudesta putoaa pois. Eihän algoritminen järjestelmä pidä vaikka tätä meidän kasvokkaista tapaamistamme minään.

Toukokuussa sinulta ilmestyy kirja The Feel of Algorithms. Mitä siinä väität?

Teknologiasuhteistamme on tullut aiempaa tunteikkaampia. Ja syy siihen on, että teknologiat tunkevat yhä tarmokkaammin osaksi arkeamme. Erottelen teknologiasuhteita ohjaavia tunnerakenteita. Hallitseva tunne on neutraali ja positiivinen, sen vastavoimana on pelko ja lievä paranoia. Kolmas, josta puhutaan vähemmän, on turhautuminen ja ärtymys. Ihmiset kiintyvät teknologioihin kuin lemmikkeihin. Niiden odotetaan olevan ihmisen kaltaisia. Ärtymys syntyy siitä, ettei algoritmikaveri luekaan omia ajatuksia, ja antaa vaikka huonon musiikkisuosituksen.

Suomen kaltaisessa maassa etenkin sosiaalisen median palveluita on hyvin vaikea lähteä sääntelemään tai kiistämään. Tuleeko teknologian käytöstä eriarvoisuuskysymys?

Puhun kirjassani kokemuksellisista digitaalisista jakolinjoista. Ratkaisevaa on, kenellä on kykyä ja itsekuria päästä teknologioiden päälle. Toiset osaavat hyödyntää niitä, toiset saavat niiden huonot puolet. Silloin ongelmat alkavat herkästi kasautua, koska algoritmeja käytetään tunnistamaan haavoittuvaisuuksia. Jos ihminen on profiloitu peliriippuvaiseksi, niin sille tuppaa tulemaan kasinomainoksia. Tiktokissa taas on valtavasti anorektikoille suunnattua materiaalia.

Mitä kehitykselle voisi tehdä?

Ajatus, että netissä olisi aukioloajat, on käsittämätön, mutta jotkut tutkijat sitäkin jo ehdottavat. Heiluriliike kohti vastuullisempaa teknologiaa voisi käynnistyä, jos ihmiset ymmärtäisivät paremmin, millaisia teknologiset välineet ja sosiaalisen median sovellukset ovat. Jo nyt ihmiset puhuvat siitä, miten keskittymisestä on tullut vaikeampaa ja punainen lanka meinaa kadota. Eli tämä oikeasti kalvaa meitä. Se ei kuitenkaan kalva tarpeeksi, että tyytymättömyys kanavoituisi johonkin. Kollektiivista joukkovoimaa digijättejä vastaan ei ole, koska sovellusten käyttö on meidän oma valintamme. Jos on elokapina, miksi ei ole somekapinaa? Kuvaavaa on, että ideakin tuntuu vitsikkäältä.