Kuva: Presidentti Putin tapasi duuman edustajia 7. heinäkuuta 2022.

Yhdestä asiasta Venäjällä ollaan varmoja. Maan johto – laajasti ottaen – tarvitsee sotaa Ukrainassa.

Eniten diktaattori, Vladimir Putin, 69, mutta hän ei johda maata täysin yksin.

Jotkut kansalaiset kyseenalaistavat valtiojohdon erikseen korostamia totuuksia. Ulkomaalaisten kanssa tekemisissä olemista halutaan karsia.

Pelottelu ja kokoontumissäännöt kurittavat aktiivista kansalaista. Parempi olla kysymättä ja kyseenalaistamatta päätöksiä.

Venäjällä on käynnistetty satoja rikosoikeudellisia kanteita niitä kansalaisia vastaan, jotka ajattelevat ja puhuvat perheiden tuhoamisesta, nuorten elämän murtamisesta.

Venäjällä on nyt nähty, että ne, jotka eivät pysy hiljaa, jotka arvostelevat valtiojohtoa, jotka puhuvat sodasta, joutuvat rikosoikeuteen.

– Putin tarvitsee jatkoa sodalle, sanoo moskovalainen liikemies brittitoimittajan Catherine Beltonille The Washington Postissa julkaistussa analyysissa.

– Sodan olosuhteissa hän voi hallita yhteiskuntaa. Rauhan aikana ihmiset alkavat kysyä, miksi heidän elämänsä on niin huonoa.

Tutkija Tatjana Stanovaja arvioi, että Venäjän turvallisuusneuvoston pääsihteeri Nikolai Patrušev, 71, oli yksi niistä harvoista turvallisuusneuvonantajista, jotka luultavasti tiesivät Putinin päätöksestä ennen Ukrainaan hyökkäyksen aloittamista.

Kun sodan aloittamisesta on kulunut lähes viisi kuukautta, ei kumpikaan ehkä näe – tai halua – ulospääsyä syntyneestä tilanteesta.

Venäjän heikon opposition ääni kuuluu ennen muuta ulkomailla ilmestyvissä medioissa ja kansainväliseen levitykseen tarkoitetuissa julkilausumissa.

Sanoma on selkeä.

Ukrainan sodasta ei voi puhua sivuuttamalla kymmenet tuhannet kuolleet ja miljoonat pakolaiset, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan.

Mutta emme saa unohtaa sodan syitä.

Käsittämättömän sodan taustalla on pitkään jatkunut kehitys Venäjällä.

– Poliittiset vangit ja poliittinen sorto ovat yksi sodan edellytyksistä, arvioi toimittaja Aleksandr Tšerkasov, Venäjällä kielletyn Memorial-järjestön edustaja.

– On tuhansia, monia tuhansia ihmisiä, joita uhkaa rikosoikeudellinen rangaistus, jos he osoittavat avoimesti sen, mitä mieltä he ovat tapahtuvasta.

Tšerkasov viittaa siihen, että Venäjälläkin vain tutuimmat oppositiopoliitikot nousevat laajemmin julkiseen keskusteluun.

Huhujen ja epävarmuuden levittäminen on politiikkaa ja keino hallita kansalaisia.

Kansanedustajilta on jo viety mahdollisuus käydä julkista keskustelua, ja tarvittaessa keskusteluun sopivat areenat suljetaan tai ne joutuvat tiukempaan valvontaan.

Tämän tuntevat nahoissaan varsinkin toimittajat ja yhteiskunnallisesti valveutuneet – sellaiset kansalaiset, joiden pidätyksillä ja tuomioilla voidaan määritellä kuuluvasti ja selkeästi yleinen linja.

Sodan merkitystä yhteiskunnan sisäiseen tilaan ei helppoa hahmottaa. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että valtion johdon kannatus pienenee.

Taistelu itsenäisyyden säilyttämiseksi tai kansallisen turvallisuuden vuoksi tai veljeskansojen auttamiseksi ovat yksinkertaisempia syitä sodan oikeuttamiseksi kuin epämääräiset lupaukset tai kamppailu sisäisiä vihollisia vastaan, jos ei ole näytettäväksi konkreettisia tuloksia.

Venäjän parlamentin alahuone, duuma kiirehti hyväksymään vielä ennen lomaansa lain ulkomaisen vaikutuksen alaisena olevien henkilöiden toiminnan valvonnasta.

Uusi "ulkovaltojen agentteja" koskeva laki tiukentaa entisestään kansalaisten tarkkailua. Jokainen "vieraan vaikutuksen alainen" voidaan julistaa agentiksi.

Aiemmin rekisteriin voitiin liittää henkilö, joka sai ulkomailta rahaa vaikka vain muutaman euron verran esimerkiksi uutisaineiston myynnistä.

Rekistereistä tulee jatkossa myös aiempaa yhtenäisempi, kun siihen liitetään neljä olemassa olevaa ulkovaltojen agenttien listausta. Kenestä tahansa voi tulla "agentti" eli kansan vihollinen.

Kovia rikosoikeudellisia tuomioita on tulossa lisää. Viime viikkoina annettuja tuomioita on osattu odottaa.

Kaikkiaan tuomioistuimissa on käsitelty ja niissä tuomittu 71 ihmistä. Hallinnollisia pidätyksiä ja sakkoja on määrätty reilut pari tuhatta.

Kovin tähän mennessä langetettu tuomio annettiin Moskovan Krasnoselskyn kaupunginosan valtuutetulle, Aleksei Gorinoville, 60, josta tuli ensimmäinen erikoisoperaation vuoksi säädetyn julkisuuslain mukaisesti vankilaan tuomittu henkilö Venäjällä.

Ensikertalainen sai mitättömältä vaikuttavasta rikkeestä seitsemän vuoden tuomion.

Lähes kaikki suomalaisetkin tuntevat nimeltä liikemies Mihail Hodorkovskin, 59, ja politiikko Aleksei Navalnyin, 46.

Monille Venäjää seuraaville on tuttu myös poliitikkona valtakunnallista mainetta saanut Ilja Jašin, 39, josta on hyvää vauhtia tulossa toinen vanki, jonka rikos on epäkunnioittava puhe Venäjän aloittamasta "erityisoperaatiosta".

Jašin vangittiin kahdeksi kuukaudeksi. Hänen syntinsä on Butšan murhista puhuminen.

Venäjä ei ole tutkimuksia aloittanut.

Jašin on ollut tuttu näky mielenosoituksissa. Aiemmin hänet nähtiin muun muassa Boris Nemtsovin rinnalla. Nemtsov murhattiin vuonna 2015.

Arvostettu toimittaja Mihail Fisman, 49, muisteli Facebookissaan heinäkuun 13. päivä, mitä Jašin sanoi hänen tekemässään elokuvassa seitsemän vuotta sitten.

"Minun on mahdotonta lähteä Venäjältä Nemtsovin murhan jälkeen. Pettäisin hänen muistonsa. Tapahtuipa mitä tahansa, minkä tahansa vaaran ilmestyessä, olisi erittäin vaikeaa lähteä."

Myös valtiovalta odotti hänen lähtevän, koska aikaa poistumiseen annettiin useampi kuukausi.

Eikä hän lähtenyt. Siksi Jašin on monelle sankari, kuten Nemtsov.

Toista viime päivien paljon huomiota herättäneistä tuomioista, joka oli seurausta moskovalaisen paikallispoliitikon ehdotuksesta jättää piirustuskilpailu pitämättä niin kauan kun Ukrainassa kuolee lapsia, on ehditty analysoida enemmän.

Jašinin kanssa saman kaupunginosan aluevaltuutettuna istunut Gorinov tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen lain perusteella, joka kieltää "väärän tiedon" levittämisen ja maan armeijan halventamisen.

Politiikan tutkija Jekaterina Schulman muistuttaa, että Moskovassa paikallispoliitikosta tuli tutkinnan kohde, koska internetiin ladattu video oli kahden Venäjän parlamentin alahuoneen, duuman jäsenen mielestä asia, jota ei voinut jättää huomiomatta.

Keskustelusta verkkoon ladatusta osasta näkee hyvin, että se on rauhallinen ja asiallinen. Puhetta käydään loppujen lopuksi hallinnollisesta asiasta, josta kasvaa, kuten toimittaja Sergei Parhomenko kirjoittaa, nyky-Venäjää kuvaava tapahtuma.

Muutaman minuutin puhe videolla voi muuttaa ihmisen elämän ja jakaa sen "ennen" ja "jälkeen" -tilanteiksi. Keskustelussa puhetta johtanut valtuutettu Jelena Kotenotškina pakeni Venäjältä.

Videoon suhtaudutaan monella tavalla: toiset nähneet siinä syyn tuomioon; toiset ymmärtävät, että videon julkaisu antaa toivoa siitä, että sota voidaan joskus saada loppumaan.

Selvää on se, että video antoi näyttävän syyn tutkintaan.

Sodan keskellä inhimillisyys näyttää pääsevän harvoin uutisiin.

Gorinovin puolustusasianaja Katerina Tertuhina itki kuultuaan oikeuden päätöksen. Seitsemän vuotta vankeutta raiskaajien ja lasten hyväksikäytöstä tuomittujen kanssa oli liikaa.

Tertuhina taisteli Gorinovin puolesta, mutta jäi yksin oikeussalissa, ja samalla tavalla monet sotaa vastustavat ihmiset ovat jääneet ilman tukea myös muualla yhteiskunnassa.

Poliitikko ja toimittaja Vladimir Kara-Murzan, 40, ja Gorinovin oikeudenkäynnit pidettiin osittain suljettujen ovien takana.

Myös Jašinin oikeudenkäynti käytiin pääosin ilman yleisöä. Tämän arvioidaan viittaavan siihen, että viranomaiset varovat ärsyttämästä ihmisiä.

Tarkoitus on osoittaa, että provokaattoreita ovat olleet syytetyt, eivät heidät tuomitsevat Kremlin ohjeita noudattavat virkamiehet.

Tuomari Olesja Mendelejevan mukaan Gorinov syyllistyi rikokseen osana ”ryhmää, jonka päätarkoitus on poliittinen vihanpito”.

Medelejevan mukaan Gorinov ja maasta paennut valtuutettu Kotjonotškina ”johtivat venäläisiä harhaan” sotaan liittyen aiheuttaen ”pelkoa ja ahdistusta”.

Kansainvälistä huomiota herättävien oikeudenkäyntien varjossa tuomitun Andrei Pivovarovin, 40, kohtalo on osa uuden Venäjän karmeuksia.

Vuosi sitten, juuri ennen maasta lähtöään vangittu aktivisti sai lopulta neljä vuotta vankeutta rikoksista, jotka käsittävät 30 postausta Facebookissa ja halun muuttaa Venäjää Hodorkovskin aiemmin rahoittaman säätiön johtajana.

Venäjällä on jo aiemmin tuomittu mielenosoittajia niin sanotun Dadin-pykälä mukaan. Tämä tarkoittaa väitettyjen kokoontumislakien toistuvia rikkomuksista. Nimensä laki on saanut kansalaisaktivisti Ildar Dadinin, 40, mukaan. Hänet tuomittiin vankeuteen pelkästään mielenosoitukseen osallistumisesta.

Venäjällä on neuvostoaikojen alusta 1920-luvulta tuttu rauhan rikkomisen käsite "huliganismi", pantu toimimaan kovan linjan päätöksissä.

Huligaanit palasivat keskusteluun Venäjällä jo aiemmin, osittain ainakin siksi, että sosiaalinen media toimii hyvänä alustana erilaisten voimakkaiden tunteiden näyttävään jakamiseen.

Räävittömistä esityksistä innostuvat niin vanhukset kuin nuoret. Eri syistä tosin. Pussy Riot -bändiä vastaan nostettiin syyte Punk-rukouksesta vuonna 2012.

Viranomaiset ovat aina yrittäneet kuvata protestit väkivaltaisuuksina.

Gorinovin oikeudenkäynti on uusi malli: nyky-Venäjällä rikossyytteeseen riittää pelkkä "kriittinen arvio" hallituksen toimista.

Syyte nostetaan "epäystävällisestä asenteesta" viranomaisia kohtaan. Uusi lainsäädäntö kriminalisoi erimielisyyden sellaisenaan.

Omassa loppupuheenvuorossaan Gorinov nimitti lopputulosta surulliseksi, johon ajautuminen vaatii aikanaan historioitsijoilta huolellista tutkimusta ja pohdintaa eikä johtopäätöksien teko ole helppoa.

– Meidän on hyväksyttävä, että sota on sotaa. Meidän on kuntoutettava uhrit ja tuomittava tekijät. Meidän on palautettava kansamme, maamme maine, Gorinov sanoi.

Ulkomailta Venäjää seuraava miettii sitä, kuinka tuttua kaikki on historiaa tuntevalle.

Basmannin tuomioistuin Moskovassa pidätti poissaolevana professori, historioitsija Juri Pivovarovin, 72, petoksesta, joka on samantapainen kuin se, josta syytetään Venäjän aluehallintoa kouluttavan yliopiston rehtoria Vladimir Mauta, 62.

Tekaistu syyte koskee valtavan yliopiston budjetin kirjauksia omaksi hyväksi.

Pivovarov asuu Saksassa, Mau on kotiarestissa Moskovassa.

Oikeusjuttuja yliopistojen opettajia vastaan on nostettu laajemmin jo vuodesta 2017 alkaen.

Akateemikkojen syytteitä viime päivien muihin näyttäviin juttuihin yhdistää niiden absurdius: kunnanvaltuutetulle lätkäistiin seitsemän vuoden tuomio sodan kutsumisesta sodaksi ja professorin varsinainen rikos oli hänen käyttämänsä vertaus nyky-Venäjästä samankaltaisena Neuvostoliiton ja natsi-Saksan kanssa.

Meduza-sivustolla asianajaja Vadim Prokhorov kertoo koruttomasti, että tietyn tyyppisten juttujen osalta "vapauttavien tuomioiden määrä on nyt monta kertaa pienempi kuin Stalinin aikana".

Näytösoikeudenkäynneistä ei vielä ole kyse. Ajalle ominaisesti oikeuden istunnot pidetään suljettuina. Tulokset kerrotaan.

Aiemmin rikosasioita, jotka koskivat "neuvostovastaista propagandaa" ja "neuvostojärjestelmää halventavan tietoisen väärän tiedon levittämistä", käsiteltiin avoimesti.

Pinnan alla liikkuu kuitenkin myös toisenlaisen Venäjän ajattelua. Riippumattomien sosiologien toteuttaman mielipidekyselyn mukaan sodan kannatus laskee.

Sosiologien Hronika-ryhmän esittelemät tulokset osoittavat, että vain muutama prosentti haastatelluista tuntee tyydytystä uusista aluevaltauksista.

– Venäjäläiset haikailevat rauhaa, mutta ovat valmistautuneempia pitkittyvään sotaan, kertoo Republic-lehden päätoimittaja Dmitri Kolezov, 37, arvioidessaan mielipidemittausta.

46 prosenttia mielipidetiedusteluun vastanneista uskoo, että venäläisillä pitäisi olla oikeus arvostella avoimesti sotilasoperaatiota. Kyselyssä 26 prosenttia ajattelee, että kritiikkiä tulisi rajoittaa, 24 prosentin oli vaikea vastata tähän kysymykseen ja 9 prosenttia kieltäytyi vastaamasta.

Jokainen menetetty ihmishenki syventää Venäjän tappiota, jonka vuoksi maan toipuminen sodasta kestää pidempään.

– Sota Ukrainan kanssa on jo aiheuttanut Venäjälle valtavia vahinkoja kehitykselle vuosikymmenten ajaksi. Kymmenet miljoonat perheet joutuvat ovat jo elämään huonommin – ja huonommin tulee olemaan ainakin 10–20 vuotta – sodan takia. Sillä ei ole väliä, ymmärtääkö Putin tämän vai ei. Nyt hän saa tietoa vain niiltä, jotka hänen tavoin ovat mukana jo tehdyissä rikoksissa.

Muutamat näyttävät oikeusjutut leimaavat Venäjää.

Poliitikon saama tuomio on osoitus maan muille oikeusistuimille siitä, että mielipide sodassa kuolevista lapsista – jota pitää kutsua erityisoperaatioksi – voi johtaa samanlaiseen tuomioon kuin saisi taposta.

Samaan aikaan voidaan tietysti kysyä sitä, kuinka luotettavia mielipidemittauksia voidaan ylipäätään tehdä maassa, jossa yleisön tunteita mittaava lämpömittari on rikki, ja nyt tunnelmia voi arvioida pääosin vain välillisistä merkeistä.

Mielenosoituksissa kävijät pidetään poissa kaduilta kieltämällä viimeisetkin mahdollisuudet julkisiin kokoontumisiin koronamääräysten varjolla.

Venäjän uutisten seuraajaa eivät totalitaariseen kuriin johtavat päätökset enää yllätä. Lähinnä on kyse aikataulusta. Kehitys on ollut johdonmukaista vuosien ajan.

– Diktaattori ei myönnä, että hän laittaa ihmisiä vankilaan ilman syytä.

Tätä mieltä on poliittisia vankeja tukevan järjestön johtaja Sergei Davidis.

Putinille tämän pääministerikaudella puheita kirjoittanut politologi Abbas Galiamov arvioi, että Venäjän vauraimpien kansalaisten elämän muuttuneen rajusti. Heidän strategianaan on ollut ansaita Venäjällä ja siirtyä vähitellen länteen.

Putinin hallinto piti kahden vuosikymmenen ajan vihollisen kurissa. Putin näytti vahvalta ja voittajalta – kuten ennenkin.

Länteen muuttaminen on ollut monen perimmäinen tavoite. Menestyneemmät, myös virkamiehet, joille on kertynyt varoja, ovat avanneet pankkitilit lännessä; ostaneet kiinteistöjä, lähettäneet sinne lapsiaan ja vanhempansa. Investoineet länsimaiseen talouteen.

– Kummallisia ovat olleet he, jotka eivät toimineet mallin mukaan, Galiamov sanoo.

Yhdessä yössä malli romahti.

– He menettivät paljon, mutta eivät kaikkea. Yksityisissä keskusteluissa he saattavat arvioida, että 'isoisä on hullu', ja tämä on vielä lievästi sanottu. Mutta keittiöpuheen ja poliittisen toiminnan välillä on pitkä matka, Galiamov arvioi Novaja Gazeta Europen haastattelussa.

Viime aikojen mielipidetiedustelut osoittavat, että tunnelma on Venäjällä muuttunut.

Suuri osa ihmisitä puhuu edelleen "voitosta", jota vahvistetaan epämääräisillä ajatuksilla.

Edellisten vuosien aikana on mielipidetiedusteluista voitu päätellä, että hieman yli kolmannes äänestävistä venäjäläisistä on ollut nykyhallinnolle lojaaleja, runsas kolmannes oppositiossa ja loput epäröiviä.

Horjuviin äänestäjiin on panostettu, koska nämä ovat olleet opposition vaikutuspiirissä. He eivät olleet vielä valmiita tukemaan radikaalia protestia, mutta yleisesti ottaen heistä oli tulossa yhä vähemmän uskollisia.

"Itse asiassa siksi Putin tarvitsi sotaa."

Tällä tavalla Putin ikään kuin pakottaa epäröijät päättämään niin, että heidän on omaksuttava hänen puolensa. Hän haluaa puolueettomien kansalaisten tekevän päätöksen juuri nyt, ennen kuin heidän protestitunnelmansa vahvistuu ja he hyväksyvät mieluummin opposition näkemykset.

Juuri nyt kansalaisten on mahdotonta arvioida sitä, mitä hyötyä sodasta on heille. Monelle riittää ajatus siitä, että pakotteita saatetaan päästä purkamaan ja maan talous vahvistuu. Mutta kaukana on mahdollisuus siihen, että nykyinen politiikka vahvistaa maan kansainvälistä asemaa.

Paluu kuluvan vuoden helmikuun tilanteeseen voisi kelvata monelle voittona, jos paluu vain olisi enää mahdollinen.

Kremliä yleensä kysymyksillään tukeva tutkimuslaitos arvioi, että Venäjällä sotaa kannattavia on 10–15 prosenttia väestöstä. Saman verran on sodan vastustajia.

Tuoreen selvityksen mukaan kolmannes VtSIOM-laitoksen mielipidetiedusteluun vastanneista lopettaisi sodan heti. Tutkimuslaitoksen maine Venäjän johtoa tukevana on saanut monet epäilemään selvitystä eivätkä kaikki halua lukua edes kommentoida.

Juuri nyt on vaikea nähdä muuta kuin sortoa – toimia, joita maata johtavat turvallisuuspalvelujen miehet ovat valmiita tiukentamaan. Venäjän kova linja heijastuu kaikkialle.