Turun henkirikokseen yhdistetyssä alakultturin lajissa, jota kutsutaan suomeksi turreiluksi, voi olla harrastajalleen seksuaalisia sävyjäkin. Siinäkään ei ole mitään tuomittavaa, sanoo Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja, filosofi-seksologi Tommi Paalanen.

– Turriharrastusta on hyvin monenlaista. Osalle harrastajista turri on rooli tai alter ego, eli toinen minä, osalle se on puolestaan fetisistinen seksileikki, eli seksuaalinen mielihalu kohdistuu johonkin tiettyyn kohteeseen, kuten turriasuun ja -rooliin.

Paalasen mukaan ihmisillä on erilaisia tasoja esimerkiksi turriharrastuksen rooleissa tai seksuaalisuudessa. Joillekin turrihahmo on toinen persoonallisuus, eli erittäin syvä rooli, toisille eläinhahmoksi eläytyminen on vain kevyttä leikkiä.

– Sama kuvio pätee seksuaalisuuden suhteen: joillekin turriudessa ei ole mitään seksuaalista, toisille se on voimakkaasti seksuaalista, ja joillekin turriroolissa voi olla seksuaalisuutta, mutta se ei ole pääasia.

Seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden asiantuntijatyössä toimiva toiminnanjohtaja Paalanen muistuttaa, ettei mikään turreiluunkaan liittyvistä rooleista sinänsä ole ”perverssi”, sairaana pidetty.

– Myös fetissiturreilu on täysin ok, ja harjoittajilleen kiihottavaa sekä merkityksellistä. Jos turreilu ei ole itselle seksuaalista, sen voi aina sanoa, mutta suosittelen välttämään niiden ihmisten väheksymistä tai häpäisemistä, joille se on seksuaalista. Jokainen tyylillään.

Paalanen muistuttaa lopuksi, ettei muitakaan harrastuksia automaattisesti niputeta rikosten syyksi.

– Jos painija murhaa jonkun, ei painia aleta pohtia "sairaana harrastuksena", jolla on jokin rooli murhassa. Murha ei aiheudu harrastuksesta, vaan harrastus on ennemmin sivuseikka. Murhan taustalla on lähes aina ihan muut syyt.