Puolukka, siinä on sentään kunnon marja. Makeat mansikat ovat enemmän lasten herkku ja mustikat nössöjen nykyihmisten superfoodia. Puolukka sen sijaan uhkuu sisua, miltei talvisodan henkeä. Ainavihanta varpu ei välitä pakkasesta. Sen yli voi astella raskailla saappailla, ja silti se nousee pystyyn. Eikä puolukan säilömiseen tarvita edes sokeria, sillä sen sisältämä sitruuna- ja bentsoehappo riittää itsessään säilöntäaineeksi. Aikamoinen luonnonjäärä!

Vai onko sittenkään? Puolukan hapan maku hämää. Oikeasti marja sisältää enemmän luontaista sokeria kuin vaikkapa mustikka. Kaikki puolukka ei myöskään ole samaa tavaraa, vaan marjan ravinnepitoisuus kasvaa, kun se kypsyy loppukesän ja alkusyksyn mittaan.

Puolukka on Suomen kerätyin marja ja yksi metsiemme yleisimmistä kasveista. Kasvin nimi on johdettu sanasta puola, joka on vanha suomalaisugrilainen sana: se tarkoittaa marjaa kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Englannissa sitä kuvataan tutun lingonberryn lisäksi monilla eläimiin viittaavilla nimillä, kuten cowberry, foxberry ja beaverberry.

Nykyihmistä patistetaan syömään enemmän marjoja, ja metsään mätäneviä terveyspommeja itketään mediassa joka syksy. Aina marjojen siunauksellisuudesta ihmiselle ei kuitenkaan ole oltu yhtä mieltä. Vaikka puolukkaa ja muitakin marjoja on syöty Suomessakin keskiajalta lähtien, niitä ei aina pidetty terveellisinä. Monet lääketieteilijät ja aikansa valistajat epäilivät erityisesti kaikkia tummia marjoja ja liittivät niistä nautiskelun pahuuden voimiin.

Köyhillä oli muitakin syitä vieroksua marjametsään lähtemistä: torppareiden piti toimittaa maanomistajille ”veromarjoja”. Pakkopoiminnan jälkeen ei välttämättä ollut enää voimia poimia huvikseen tai omaan käyttöön.

Yleensä keittiössä on tapana kesyttää puolukka sokerilla. Pirtsakanpunaisesta marjasta tehdään vispipuuroa, piirakkaa, kääretorttua, hilloa, kiisseliä ja mehua. Puolukkasurvos taas on perinteinen lisuke monille kaali- ja liharuoille. Poronkäristys ei maistu oikealta ilman puolukoita.

Sokeroimaton ja pakastamaton puolukkasurvos säilyttää jopa 80 prosenttia marjan sisältämästä C-vitamiinista. Sen valmistamisessa on kuitenkin syytä muistaa pari niksiä.

Marjoja tulee survoa niin, että mehua muodostuu riittävästi – nesteen tulee peittää marjat kokonaan. Survos kuuluu säilyttää viileässä. Kun survosta käyttää, ennen purkin uudelleen sulkemista pitää olla tarkkana, että marjat ovat survotun soseen peitossa ja pinta jää tasaiseksi.

Puolukkacurd

3 dl puolukoita (n. 200 grammaa)

3 munaa

1 dl sokeria

Ripaus suolaa

75 grammaa voita

Timjami-juustoteeleivät

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

ripaus suolaa

1 rkl sokeria

1,5 tl kuivattua timjamia

1 dl raastettua cheddar-juustoa

1,5 dl maustamatonta jogurttia

tai piimää

1 muna voiteluun

75 grammaa voita

Tarjoiluun

ranskankermaa

1. Valmista ensin puolukkacurd. Voit tehdä curdin jo edellisenä päivänä. Soseuta aluksi puolukat mahdollisimman hienoksi soseeksi.

2. Riko kananmunat pyöreäpohjaiseen metallikulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisää puolukkasose, sokeri ja suola. Sekoita. Kuutioi voi sentin kokoisiksi kuutioiksi

3. Keitä vettä kattilassa. Nosta kulho kattilan päälle (kulhon pohja ei saa koskettaa vettä). Lisää voikuutiot seokseen yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Kypsennä seosta kunnes se muuttuu paksuksi (n. 10 min.).

4. Siirrä curd toiseen astiaan jäähtymään. Peitä kelmulla. Jäähdytä jääkaapissa vähintään pari tuntia.

5. Valmista timjamiteeleivät. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuutioi voi ja raasta juusto. Sekoita kuivat aineet.

6. Nypi voi sekaisin kuivien aineiden kanssa. Lisää juustoraaste sekä jogurtti tai piimä ja sekoita tasaiseksi.

7. Levitä taikina jauhotetulle leivinalustalle noin 3 sentin kerrokseksi. Ota pyöreällä muotilla paloja ja siirrä pellille leivinpaperin päälle. Voitele kananmunalla. Paista 200 asteessa n. 15 min.

8. Tarjoile teeleivät puolukkacurdin ja ranskankerman kanssa.