Ensin kirja ydinaseriisunnasta, sitten kotimajoitus- ­yritystä pyörittämään.

– Elämässäni ovat aina vaihdelleet globaali ja paikallinen toiminta, Tarja Cronberg sanoo.

Tänä kesänä vaihtelu on ollut ihan konkreettista. Cronberg, 78, on keskittynyt europarlamentaarikon uransa jälkeen kansainväliseen työhönsä, ydinaseriisuntaan.

Koronapandemian vuoksi hän näkee toisessa kotimaassaan Tanskassa paikallisten luontokaipuun kasvaneen, ja se taas on saanut hänet miettimään pohjoiskarjalaisen kotitalonsa avaamista Teyrisaaressa myös tanskalaisille matkailijoille.

Nyt Cronberg istuu varjon alla helteisellä Joensuun torilla, syö muurinpohjalettua hillolla ilman kermavaahtoa ja vastaa useiden ohikulkijoiden tervehdyksiin.

Täällä kesäisellä torilla Cronberg tunnetaan, vaikka hän ei ole ihan viime vuosina julkisuudessa paistatellutkaan.

Muistetaan, että poliitikkona hän on toiminut paitsi europarlamentissa (2011– 2014), myös työministerinä Matti Vanhasen toisessa hallituksessa (2007–2009) ja vihreiden puheenjohtajana (2005–2009) ennen Anni Sinnemäen kautta.

Koulutukseltaan Cronberg on sekä tekniikan että kauppatieteiden tohtori. Hän on työskennellyt muun muassa Pohjois-Karjalan maakuntajohtajana, Kööpenhaminan rauhantutkimusinstituutin johtajana – ja luomuviljelijänä. Cronbergia on kuunneltu selvittäjänä niin taiteilijoiden sosiaaliturvaa koskevissa asioissa kuin kansainvälisesti merkittävänä Iranin ydinaseohjelman asiantuntijanakin.

On siis syytä tarttua kahvimukiin ja kuunnella, mitä sanottavaa Cronbergilla on tästä ajasta.

Koko maailmaa koskevat asiat ensin. Cronbergilta on juuri julkaistu kirja Renegotiating the Nuclear Order. Siinä vaaditaan vallan uusjakoa. Sitä, että YK:n sopimuksen ydinaseiden kieltämisestä hyväksyneet 87 valtiota saisivat äänensä kuuluviin yhdeksän ydinasevaltion sijasta.

Vanhan ydinsulkusopimuksen mukaan Yhdysvalloilla, Venäjällä, Kiinalla, Ranskalla ja Britannialla on oikeus varustautua ydinasein. Lisäksi ydinaseita on Intialla, Pakistanilla, Israelilla ja Pohjois-Korealla.

– On vallalla räikeä ristiriita sanojen ja tekojen välillä, Cronberg sanoo.

– Kaikkialla on tavoite, että ydinaseista luovutaan. Se tavoite toimii retoriikassa jokaisessa maassa, mutta kun pitäisi toimia, ei tapahdu mitään.

Cronberg puhuu nimenomaan ydinaseista, vaikka vastaava railo puheiden ja tekojen välillä on havaittavissa muuallakin maailmassa näinä aikoina. Juhlapuheiden julistuksia ei välttämättä edes pyritä toteuttamaan.

EU:sta irtautunut Britannia on Cronbergin mukaan hyvä esimerkki siitä, missä maailmalla mennään. Vaikka työväen­­puolueen johtajana viisi vuotta toiminut Jeremy Corbyn on vaatinut ”ydinaseetonta maailmaa” ja saanut vaatimukselle kannatusta, on Britannia lisäämässä ydinaseistustaan peräti neljänneksellä.

– Tiedot ovat julkisia, Britannia on kasvattamassa ydinaseidensa määrän 260:een.

Aseet ovat pelotteita. Ne ovat myös politikoinnin kohde: Iran-asiantuntijana Cronberg toivoo, että Yhdysvallat luopuu Iran-pakotteista, joita se asetti presidentti Donald Trumpin kaudella. Iranilla ei ole ydinasetta, ja se on suostunut olemaan suunnittelematta sellaista, jos pakotteista luovutaan.

Israel ei sitä usko, vaan painostaa Yhdysvaltoja jatkamaan pakotteita. Israelin ja Iranin viileät välit hohkaavat kylmää myös Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan. Erityisesti republikaanit näkevät Iranin uhkana.

Oma lukunsa on arvaamaton Pohjois-Korea. Cronberg avaa maailman suljetuimman maan asevarustelu­ajattelua. Pohjois-Korea katsoo, että Korean sodan (1950– 1953) seurauksena Yhdysvallat uhkaa sitä ydinasein.

Lisäksi Pohjois-­Korean johtajat pelkäävät Libyan Muammar Gaddafin ja Irakin Saddam Husseinin kohtaloa. He uskovat, että Yhdysvallat saattaa hyökätä maahan ja tuhota epädemokraattisena pitämänsä valtionjohdon, ellei Pohjois-Korea ole uskottavan uhkaava ja varustautunut ydinaseella.

Onko sitten mitään syytä toiveikkuuteen ydinaseiden riisunnasta, jos puheisiin ei ole lainkaan luottamista? Jos edelleen on valtioita, jotka rakentavat oman puolustuksensa ydinaseiden pelotevaikutuksen varaan?

– On, vastaa Cronberg.

Toiveikkuus perustuu Cronbergin mukaan siihen, että ydinsulkusopimukseen kuuluu jo nyt noin 190 valtiota.

– Siis toisin sanoen: ydinsulkusopimuksen ovat allekirjoittaneet kaikki maat lukuun ottamatta niitä, joilla on ydinaseita laittomasti. Pohjois-Korea oli allekirjoittanut sopimuksen, mutta se irtisanoutui siitä vuonna 2003 – ja esimerkiksi Iran on mukana sopimuksessa. Käytännössä kyse on siis lupauksesta olla hankkimatta ydinasetta.

Korona on siirtänyt viime vuodesta kokousta, jossa Cronbergin mukaan tulisi keskustella myös siitä, poistetaanko lupa varustautua ydinasein Yhdysvalloilta, Venäjältä, Kiinalta, Ranskalta ja Britannialta. Neljä muuta ydinasevaltiota eivät ole lupia kyselleetkään.

– Alun perin lupa oli väliaikainen. Siitä ei ole missään vaiheessa tehty pysyvää.

Toisen maailmansodan jälkeen tahdottiin, että tilanne rauhoittuu. Voittajat takaavat rauhan, ja sen jälkeen päästään aseriisuntaan.

– Se ei ole toistaiseksi onnistunut.

– Tällä hetkellä keskustelua aseriisunnasta käydään kahdella tavalla. Halutaan poistaa ydinaseiden aiheuttamia riskejä – siitä kaikki ovat samaa mieltä – mutta ydinasevaltioiden mielestä riskien vähentäminen riittää. Ei tarvitse poistaa itse aseita. Muut maat ovat toista mieltä.

Cronbergin kirja käsittelee sitä, että ydinsulkusopimuksen allekirjoittaja­maiden järjestäytyminen uudelleen voisi johtaa ydinaseettomaan maailmaan. Se vaatisi valtioilta toimia ja painostusta ydinasemaita kohtaan yhtenä rintamana.

Onko se mahdollista?

– On. Siitä on historiallinen esimerkki. Kun ydinsulkusopimusta neuvoteltiin 1960-luvulla, latinalaisen Amerikan maat loivat ydinaseettoman vyöhykkeen. Ne saivat vastapainoksi lupauksen, että heidän kimppuunsa ei hyökätä ydinasein.

Joensuun torilla hyörii kesäpäivänä paikallisia ja matkailijoita. Kuuma kesä, jo toinen koronapandemian mullistamassa maailmassa, on nostanut kotimaanmatkailun suosiota.

On aika puhua paikallisista kuvioista. Cronberg uskoo, että pandemia on lisännyt Suomen vetovoimaa laajemminkin.

– Kiinnostus erityisesti villiin luontoon on kasvanut. Se näkyy Tanskassa kaikessa, ei tarvitse kuin avata televisio.

Se on johtanut pienimuotoiseen liike­ideaan. Cronberg aikoo pitää läheistensä vuoksi edelleen elämänsä toisen tuki­kohdan Tanskassa, mutta muutoin hän muuttaa elämänsä pysyvämmin Teyrisaareen. Ja sinne hän alkaa järjestää matkoja Tanskasta. Ihan pienimuotoisesti, kuten hän itse sanoo.

– Jos toisi ihmisiä kuutena viikkona vuodessa. Uutenavuotena, talvella aurinkoisten hiihtokelien aikaan, pääsiäisenä sekä jäiden lähdön aikana, se on saaressa aina jännittävää. Kesällä yksi viikko, ja syksyllä yksi sienien keruun aikaan.

Talossa on kolme huonetta, joten matkailubisnes tosiaan rajoittuisi vain muutamaan ihmiseen kerrallaan.

– Mutta heille se olisi mahdollisuus villin luonnon kohtaamiseen.

Cronbergin elämään mahtuvat siis koko ihmiskuntaa koskevat, valtavan suuret asiat – sekä käsitettävän kokoiset, yhdessä pikkubussissa kulkevat suunnitelmat.

Ristiriitaista? Kaikkea muuta.

Cronberg on elänyt harvinaisen vaiheikkaan elämän.

Hän on luonut edelleen jatkuvaa työuraa kansainvälisesti ja kertonut Suomessa yksityiselämänsä vaikeuksista ja menetyksistä avoimesti. Cronberg on sairastanut rintasyövän ja hänen puolisonsa Erik Agger kuoli vuonna 1995.

– Tällä hetkellä minulle kuuluu pelkkää hyvää, hän sanoo ja hymyilee leveästi.

Kolme lasta, joita Cronberg kutsuu ”sosiaalisiksi lapsikseen”, koska ne ovat Aggerin aikaisemmasta liitosta, seitsemän lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta ovat sitoneet hänet viime vuosina Tanskaan.

Side sinne on siis vahva, mutta helsinkiläissyntyinen, irtojuurensa Pohjois-­Karjalaan siirtänyt Cronberg tuntee nyt palaavansa kotiin asettuessaan tästä lähtien yhä tukevammin Teyrisaareen.

– Aion olla vähän enemmän suomalainen kuin olen ollut kymmenen viime vuoden aikana.