”Koulutyttö kuoli kuorma-auton alle Naantalissa”, kertoi Helsingin Sanomien pieni uutinen.

”Tyttö oli ylittämässä tietä suojatietä pitkin, kun Luostarinkadulta Tullikadulle kääntynyt kuorma-auto osui häneen”, juttu kertoo.

Uutisessa ei ole mitään epätavallista. Se on surullista.

Toivoisin, että toimittajakollegani eivät kirjoittaisi enää yhtään samanlaista uutista. Se ei nimittäin kestä tarkempaa tarkastelua.

Mikä jutussa sitten mättää? No se, että se ei pidä paikkaansa: Tyttö ei kuollut kuorma-auton alle, vaan kuorma-autoilija ajoi tytön päälle.

Joku, siis kuorma-autolla ajanut ihminen, ajoi suojatiellä kävelevän kymmenvuotiaan tytön päälle. Auto ei osunut itsestään tyttöön, eikä tyttö jäänyt tahallaan sen alle. Tyttö ylitti suojatietä ja auto – siis sen kuljettaja – ajoi häntä päin.

Jostain syystä autoilijat (paitsi rattijuopot) eivät uutisissamme aja ihmisten päälle, vaan ihmiset jäävät autojen alle. Se miten me puhumme tai kirjoitamme jostain asiasta määrittää sitä, miten me asiasta ajattelemme.

Auto ei ole luonnonvoima, myrsky tai sade, jonka alle jäädään ja joka tulee väistämättä päälle. Autolla on aina kuljettaja, jolla on oma tahto, mahdollisuus ajaa varovasti suojatien kohdalla.

Toisin sanoen: Lapsi ei ole syypää kuolemaansa suojatiellä. Ajaja taas voi olla syypää lapsen kuolemaan.

Jos uutiset kirjoitettaisiin toisin, ne saattaisivat muuttaa myös autoilijoiden asenteita.

Päivitetty 22.4.2021 – Ilmestynyt 4.4.2012