Esko Kovero on monelle sarjaa seuranneelle yhtä kuin koko Salatut elämät. Suosion salaisuutta kysyttäessä mies hämmentyy. - Jaa-a, jos sen tietäisin, olisin perustanut koulun, jossa sitä opettaisin ja olisin rikas mies, hän nauraa. - Ehkä se on siinä, että Ismo Laitela on helposti lähestyttävä perusssuomalainen mies, vähän melankolinen kaveri. ”Enhän mie mittää, miulle käy aina huonosti”, ja kuitenkin hän sieltä aina nousee. Ismo tunnustaa, että näyttelijänä hän laittaa oman persoonansa likoon. Hänessä on myös yhtäläisyyttä roolihahmonsa kanssa. - Tuumaakaan ei kumpikaan anneta periksi, hän naurahtaa.

Ismo on viisastunut

Esko on tyytyväinen siihen, että vaikka kysymyksessä on nopeatempoinen päivittäissarja, sitä tehdään huolellisesti käsikirjoituksesta alkaen. - En täällä olisi jos en viihtyisi. Työstä on tullut minulle kuin toinen koti. Täällä on upeat kollegat, tekniikka ja tuotantopuoli toimii, hän kiittää. - Rytmi on älyttömän nopea, teemme jakson per päivä. Sarja tarttuu arkoihinkin aiheisiin ja pyrkii olemaan ajassa kiinni. Esko sanoo roolihahmonsa muuttuneen vuosien myötä, mutta vain vähän. - Ismo ehkä nykyisin ajattelee hieman ennen kuin tekee, aikaisemmin teki ennen kuin ajatteli. Hän jopa pohtii, että jospa ei aina tekisi samoja virheitä.

Maailmanmeno hirvittää

Siviilielämästään Esko on melko vaitonainen, niin on perheen kanssa sovittu. - Minulla on kaksi lasta ja niiden äiti, hän naurahtaa. - Oli kaksi kissaa ja koirakin, mutta ne ovat jo siirtyneet eläinten taivaaseen. Maailmanmenoa Esko ihmettelee. - Vanhempana sitä reagoi asioihin voimakkaammin, eikä hyvältä näytä, hän pudistelee päätään. - Viime vuosi oli monella tapaa hurja. Ensinnäkin tästä maailmasta lähti liian monta suunnilleen ikäistäni kollegaa. Maailmalla sodittiin, oli terrorismia ja kansannousuja ja sitten vielä Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Toivon todella, että tämä vuosi olisi valoisampi. Kunpa ihmiset tulisivat järkiinsä.