Ei voi sanoa, että on kokonaisuutena radikaalisti huonontunut, mutta nykyinen hallitus on tehnyt joitain lakimuutoksia, jotka ovat heikentäneet joidenkin ryhmien asemaa. Perheenyhdistämisen tiukennukset voivat heikentää joidenkin oikeutta perhe-elämään. Asia, josta puhutaan vähemmän, on, että jos katsotaan kaikkein köyhimpiä suomalaisia, niin tällä hallituskaudella samoihin ihmisiin kohdistuu useita etuusleikkauksia, vaikka toimeentulon perus-turvan taso oli jo edellisen hallituksen aikana kansainvälisestä ihmisoikeusnäkökulmasta katsottuna liian alhainen. Toisaalta esimerkiksi homoseksuaalien oikeudet ovat parantuneet, kun tasa-arvoinen avioliittolaki saatiin voimaan.
Liittyvätkö muutokset nimenomaan nykyiseen hallitukseen?
Osa liittyy, mutta toki oppositio ottaa nykytilanteesta kaiken irti. Luin juuri liittomme avoimen kirjeen juuri aloittaneelle pääministerille Juha Sipilälle. Siinä kiitettiin viime hallitusta tietystä parannuksista, kuten isyyslaista, mutta silloinkin jätettiin pöydälle translaki ja laki paperittomien sairaanhoidosta. Eikä se hallitus myöskään tehnyt vahvaa turvapaikanhakijoiden oikeuksien politiikkaa: pakolaiskiintiö pysyi alhaisena. Suomen politiikka on ollut aina nihkeää ihmisoikeuksien ja humanitääristen asioiden näkökulmasta. Sama juttu köyhyyskysymyksissä, joissa katsotaan sosiaalietuuksien detaljeja. Nyt sitä ruuvia kiristetään. Samoin se näkyy siinä, ettei kansalaisjärjestöjä enää pyydetä kuultavaksi samalla tavalla kuin ennen tai jos pyydetään, sillä on hyvin vähän vaikutusta ihmisoikeusasioissa.
Perustuslakikortti on viuhunut viime aikona taajaan. Onko poliitikkojen suhtautuminen perustuslakiin muuttunut ihmisoikeusnäkökulmasta?
Lakiesityksiä, jotka ovat perustuslain kanssa ristiriidassa, on ollut edellisilläkin hallituksilla. Uutta on, että vaikka yhdenvertaisuus on fundamentaali periaate, meillä on ministereinä ihmisiä, jotka heittää siihen, että ”minä en oo ekspertti, mutta olisi mietittävä, pitäisikö perustuslakia muuttaa”. Perustuslaki toimii Suomessa oikein hyvin. Siihen on melko hiljan tehty mittava uudistus, joka perus- tui fantastiseen harkintaan.
Jatkuvasti vedotaan myös kansainvälisiin sopimuksiin. Ovatko ne enää millainen auktoriteetti?
Kun on tapahtunut ihmisoikeusloukkaus, järjestelmä on aika hidas, mutta siinä vaiheessa kun tulee huomautuksia, niillä on kyllä vaikutusta. Loukkauksen uhrin kannalta se on toki yleensä myöhäistä.
Toukokuussa valitaan uusi oikeuskansleri. Voiko yksittäisellä laillisuusvalvojalla olla vaikutusta lain tulkintaan?
En näkisi, että sillä tulee olemaan valtavan suurta merkitystä, eikä sillä pitäisikään olla. Uuden kanslerin kannanotot sen sijaan voivat vaikuttaa poliitikkoihin ja muihin. Kansalaiset ymmärtä- vät prosesseja aika heikosti. Kenties siksi, että Suomi on oikeusvaltio, jossa useimpien ryhmien oikeudet toteutuvat oikein hyvin. Yksi ryhmä, jolla ymmärryksen soisi lisääntyvän, on kansanedustajat, koska moni ei välttämättä tunne ihmisoikeusjärjestelmää kovinkaan hyvin.
Onko ihmisoikeuksien ympärillä paljon populismia?
Viime kaudella olin menossa eduskuntaan seuraamaan paperittomien terveydenhuoltoa käsittelevää keskustelua, joka olikin siirtynyt. Paperittomissa on populistista imua, hyvä tietenkin niin, mutta kun tilalla olikin keskustelu työllisyysturvan heikennyksistä ja peruspäivärahasta, siellä oli salissa suunnilleen viisi ihmistä, kristillisistä, perussuomalaisista ja vasenryhmästä. Muita lähinnä piipahti.
Mikä sitten on ”populistisesti imevin” ihmisoikeuskysymys?
Eri aikoina eri oikeudet. Mutta eivät toimeentulokysymykset kiinnosta keskiluokkaa, vaikka keskiluokka on usein se, joka vie uudistuksia eteenpäin. Olemme nyt ajaneet sitä, ettei vammaispalveluita alistettaisi kilpailulle uuden hankintalain myötä. Siinä on ihmisoikeusvinkkeli, mutta ei siitä moni puhu. Nyt uskon, että Suomessa on paljon voimaa käydä pitkään puuttunutta rasisminvastaista keskustelua.
Ketkä tästä kärsivät eniten?
Ne ryhmät, joiden asiaa ei ole freimattu ihmisoikeuksien vinkkelistä. Suomessa ei nähdä köyhyyden lisääntymistä tai lapsia, vammaisia ja vanhuksia koskevia heikennyksiä, jotka voivat rikkoa yhdenvertaisuusperiaatteita. Sote-uudistuksessa pitäisi ottaa perustuslaki ja ihmisoikeudet ohjenuoraksi nyt, eikä vasta sitten, kun Suomi 12 vuoden päästä alkaa saada huomautuksia, kun tämä muutos tarkoittikin tätä ja tätä ja eriarvoisuus on de facto lisääntynyt. Ylipäätään on kansainvälisesti nuori ajatus, että taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ovat myös ihmisoikeuksia. ■
