Ilmastonmuutoksen hillinnässä maanviljelijöillä on tärkeä rooli. Jaana Sorvalin väitöskirja suomalaisten maanviljelijöiden ilmastonmuutokseen liittyvistä asenteista kertoo, että valtaosa viljelijöistä ottaa ilmiön vakavissaan.

Kyselyt, joita tehtiin vuonna 2018 ja 2020, herättivät intohimoja vastaajissa. Sorvali sai paljon soittoja ja sähköposteja, joissa vastauksia selitettiin lisää ja niihin tarjottiin lisää näkökulmia.

– Huomasin, että viljelijöillä oli sanottavaa, jota eivät olleet päässeet sanomaan. Ensimmäisen kyselyn aikaan maataloudelle ei ollut vielä asetettu päästövähennystavoitteita, eikä maataloudesta puhuttu ilmastokeskustelussa niin paljon kuin nykyään, Sorvali kertoo.

Väitöskirjan kyselytutkimukseen ja haastatteluihin vastanneista maanviljelijöistä yksi prosentti ei usko ilmastonmuutokseen. Kaksi prosenttia ei ollut mielestään nähnyt riittävästi päteviä todisteita ilmastonmuutoksen tueksi. Loput allekirjoittivat ilmastonmuutoksen, ja heistä 83 prosenttia oli sitä mieltä, että siihen vaikuttaa kokonaan tai osittain ihminen toiminnallaan.

Osa vastaajista kuitenkin koki, että he ovat työssään aina reagoineet ympäristön muutoksiin parhaan tietämyksensä mukaan. Siksi Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka soveltuu heille osittain huonosti.

– On paljon epätietoisuutta siitä, mitä EU:n säännökset tarkoittavat, ja mitä nyt oikeastaan saa ja ei saa tehdä. Ilmasto- ja maatalouspolitiikassa heitä täytyy kuunnella. Jos näin tärkeä ryhmä jää ulkopuolelle, siitä voi seurata pitäkää tunkkinne -asennetta.

Luonnonvarakeskuksen tutkijana Sorvali on säännöllisesti yhteydessä Maa- ja metsätalousministeriön virkamiehiin. Hänen mukaansa viljelijöiden ymmärrys ilmastonmuutoksesta ja halu hillitä sitä tiedostetaan ainakin virkamiestasolla. Miksi se ei kantaudu hallitusohjelmiin eli miksei Suomen maatalouspolitiikka ole maailman vihreintä kärkeä?

– Suurin osa siitä tehdään EU:ssa. Ja politiikka on aina kompromissien suo, Sorvali toteaa.

Lisäksi väitöksen kyselytutkimukseen vastanneet tuhannet viljelijät eivät tietenkään kata kaikkia maatilallisia, vain reilun kymmenen prosenttia. Väitöskirjan mukaan innokkaimmin ilmastonmuutoksen hillintään suhtautuu keski-ikäinen, pientä luomutilaa pyörittävä, korkeakoulutettu ahvenanmaalainen nainen. Tilastollisesti todennäköisimmin ilmastotoimille pitkät haistattaa viljelijä, jolla on vastakohtaiset ominaisuudet.

Maanviljelijät eivät siis ole homogeeninen ryhmä, ja siksi yleistyksiä pitäisi välttää.

– Kun ymmärretään psykologiaa, ymmärretään mikä motivoi eri ryhmiä eri toimiin. Ahvenanmaalaista luomuviljelijänaista motivoi jo hyvän tekeminen, toisille täytyy keksiä rahallisia porkkanoita.

Maanviljelys myös eroaa Sorvalin mielestä monesta muusta elinkeinosta, sillä aina päätöksiä ei tehdä pelkän rahan tai ympäristönkään takia. Maahan liittyy tunnetta.

– Yksi viljelijä totesi, että niin kauan kun anoppi on hengissä, pellolla täytyy kasvaa viljaa.