Naapuri soitti vehmaalaiselle sikatilan emännälle Margareta alias Peppe Puttaalle keväällä 1997, että terveyskeskuksen järjestämällä bussimatkalla olisi vielä tilaa: lähdetkö Seinäjoelle katsomaan Aspects of Love -musikaalia?

– Anteeksi minne, anteeksi mitä? Äh, no ei, no jos, Peppe, 61, muistelee ja naureskelee kohtalonsormea.

Aspects of Love on Andrew Lloyd Webberin säveltämä, ja Seinäjoella Alexin pääroolia esitti Jari Sillanpää.

– Varmaan olin nimen kuullut ja ehkä Satulinnankin, mutta ne eivät sanoneet minulle mitään. Muistan sen hetken, kun Jari alkoi laulaa: mikä tämä on, aivan uskomaton laulaja! Kotiin palattuani sanoin miehelleni Karille, että tämä sinun kuorolaulajan on pakko nähdä ja minun on pakko nähdä uudelleen.

– Tapanani on sanoa, että olen yhä sillä bussireissulla. Sieltä se lähti. Ensin kiertämään kesän 1997 keikkoja, mukaan fanimatkoille Lontooseen, Barcelonaan, kaikkialle, Peppe kertoo silmät säihkyen.

Hän ehti käydä yli 400:lla Sillanpään keikalla, ennen kuin hommaan alkoi tulla työn makua. Hänen kaksi poikaansa olivat 1990-luvun lopulla toisella kymmenellä. Oli mies, maatila ja sikala.

– Ei perhe mitään sanonut. Kari oli joskus huolestunut, kun ajoin pitkiä matkoja pimeällä kotiin. Hyvin hän ymmärtää, tuntee nykyään Jarin hyvin ja tykkää tästä, pitää loistavana artistina.

Nykyään Peppe ajaa Jarin kuskina noin 40 000 kilometriä vuodessa, pimeällä ja valoisalla. Hän ajaa pääsääntöisesti silloin, kun ollaan liikkeellä asuntoautolla.

Tamperelaisella lasten syöpähoitajalla Anne Niemisellä oli tapana lähteä 13 vuotta nuoremman veljensä kaveriksi, kun artisteja fanittava Pasi halusi katsomaan Tampereen Anttilassa esiintyviä laulajia – Anne otti aina yhteiskuvat. Niin myös tammikuussa 1997, kun keikalle tuli Jari Sillanpää.

Pasilla on suuri merkitys Annen elämänkulussa muutenkin.

– Olen koko ikäni tiennyt haluavani sairaanhoitajaksi, mutta kun Pasi sairastui 3-vuotiaana leukemiaan ja hoidin häntä aika paljon sairaalassa, tiesin tasan tarkkaan silloin 16-vuotiaana, että minusta tulee lasten syöpähoitaja. Sitä olen ollut nyt 25 vuotta, Anne sanoo.

Pasi tiesi Anttilan vierailijasta sen verran, että nimi on Jari Sillanpää, jokin tangokuningas.

– Minä olin ihan, että never heard, en ole kuullutkaan semmoisesta. Olin Elvis-fani, en tangon. Oli lauantaiaamu kello 10, Jari nousi lavalle ja aloitti ensimmäisen biisinsä. Mitä, kuka tämä on – olin myyty samalla sekunnilla, kun Jari rupesi laulamaan!

Nimmareiden jaossa sairaanhoitaja rekisteröi laulajan punaiset silmät – edellisen päivän levyjulkkareiden juhlinnassa oli mennyt koko yö. Anne kaivoi laukustaan päänsärkypillerit avuksi, ja artisti nieli ne kiltisti, vaikka oli siihen aikaan kovasti homeopatian kannalla. Illalla Anne meni jo kuuntelemaan Jarin keikkaa Hepokattiin.

Nykyään Annen lääkeboksi pelastaa tarpeen tullen vaikka koko Sillanpään bändin: närästyslääkettä, buranaa, allergialääkkeitä, astmapiippu.

Tammikuussa 1997 Anne päätti saattaa isän, äidin ja kehitysviiveisen Pasin mukaan Sillanpää-hurmokseen. Nelikko lähti risteilylle Sillanpäätä kuuntelemaan.

Anne, 50, sanoo olevansa vapaa kuin taivaan lintu, ei aviomiestä eikä lapsia. Hän ehti nähdä yli 500 Sillanpää-keikkaa, ennen kuin ryhtyi vetämään kahta työtä rinnakkain. Hän hoitaa puolikasta tai 75-prosenttista sairaanhoitajan virkaa Tampereella.

Jari Sillanpää on käynyt Annen osastolla kylässä. Peppen tilallakin hän on käynyt, mutta sikalaan ei nykysäädöksien takia pääse vieraita. Ovelta sai kurkata.

Sillanpään fanklubi on poikkeuksellisen laaja, vannoutunut ja tarmolla hoidettu. Kun edellinen fan-klubin vetäjä lopetti 2008, Jari tiesi heti, keitä pyytää jatkajiksi: Anne ja Peppe olivat käyneet tutuiksi. He ryhtyivät tekemään fanilehteä ja myymään tuotteita klubin kautta, hyppäsivät kesäkiertueelle mukaan, kauppasivat levyjä keikoilla.

Pian Sillanpää ehdotti, että voisitte tehdä enemmänkin. Jarin kiertuemanageri Lilja Kainulainen päätti jäädä vuorotteluvapaalle joulusta 2009.

– Ja niin me aloitimme Jarin assistentteina alkuvuodesta 2010. Olimme kauhuissamme, että ei pystytä eikä osata. Jari väitti, että osaamme ja kaiken oppii. Kiertueella oli mukana muusikko ja manageri Olli Peuhu. Hän murjaisi, että kyllä te pärjäätte, sillä teillä on aivan oikea koulutus, sikojenhoitaja ja lastenhoitaja – mitä muuta muusikkojen kanssa voisi tarvita? Anne ja Peppe hihittävät.

He ryhtyivät varaamaan ja vuokraamaan saleja, tilaamaan busseja ja hotellihuoneita sekä toimimaan Jarin keikkakuskina – Anne ajaa mieluummin henkilöautoa. Ensimmäinen kevät oli rankkaa, mutta sitten alkoi sujua.

Peppe hoitaa talouspuolen, laskuttaa, kerää ja niputtaa kuitit tilitoimistolle tiliöitäväksi. Anne tunnustaa, että Peppe hoitaa kaikki hänenkin raha-asiansa. Sairaalassa Anne on jonohoitaja, järjestelee aikatauluja, kutsuu hoitoihin – siis organisoi ja tekee tietokonehommia, mutta on myös kolmivuorotyössä hoitajana.

Pitääkö Sillanpään hommissa olla 24/7 ja 365, aina tavoitettavissa?

– Minä laitan kännykän kiinni yöllä, Anne ei. Olemme me aina tavoitettavissa ja valmiustilassa. Jommankumman saa aina kiinni, myös silloin kun Anne on sairaalatyössä. Lomiakin on, mutta tietokoneet ovat aina mukana, ja sähköposteja tulee ja menee, Peppe sanoo.

– Lomatkin vietetään Annen kanssa usein yhdessä, ollaan kuin paita ja peppu. Puhelimessa puhutaan monta tuntia päivässä, joskus niin, että katsellaan ja kommentoidaan television antia. Mieheni Kari on reissuissa mukana, ja toisinaan tavataan Jariakin maailmalla, niin kuin alkuvuodesta Thaimaassa, Peppe kertoo.

Anne jatkaa, että ei tätä hommaa yksin jaksaisi.

– Me tarvitsemme tosiamme, että pystymme purkamaan. On asioita, joita ei voi kertoa kenellekään. Ja katastrofin tullen soitetaan heti toisillemme: mitenkäs tämä selvitetään? Murheet puolittuvat, kun ne jakaa, ja ilot moninkertaistuvat: jee, tämä onnistui, vaikkei ikinä olisi uskonut!

He vaikuttavat mutkattomilta, pontevilta, tasapainoisilta, iloisilta ja avuliailta. Empaattisuudessaan hyödyksi ja hyväksi käytettyjä?

– Ei, jonkun mielestä voimme olla hyödyksi käytettyjä, mutta me tiedämme asemamme ja tilanteemme. Meidän itsetuntomme kestää sen, että joku ajattelee noinkin. Itsetuntoni ei ole siitä kiinni, että teen jotakin sellaista, jota joku voi pitää alentavana tai erikoisena. Vessanpytyn pesijä on ihan yhtä arvokas kuin toimitusjohtaja. Kaikkia tarvitaan ja arvostetaan, Peppe sanoo.

Anne toteaa, että kun on sairaanhoitaja ammatiltaan, on syntynyt palvelemaan ja haluaa olla avuksi.

He myöntävät, että totta kai joskus kyllästyttää ja väsyttää, kuten kaikissa töissä. Peppe sanoo, että toisinaan väsyy fyysisesti, mutta vanhempikin leijona jaksaa vaikka mitä, kun lähtee taas liikkeelle ja tekee sitä, mistä tykkää. Anne jatkaa, että tätä työtä täytyy rakastaa niin kuin artisti rakastaa omaansa. Muuten ei tule mitään.

Sillanpään fanit ovat kiihkeitä ja omistavaisia. Joidenkin oli vaikea hyväksyä kahden fanittajan nousu avustajiksi ja läheisiksi. Alkuun Anne ja Peppe yrittivät pitää muuttuneen tilanteen salassa. Kademieli velloi, ja ilkeitä kommentteja sinkoili, varsinkin kun he osallistuivat Jarin 40-vuotissynttäreille.

– Jari oli saanut minulta joulukinkun varmaan tusinan vuotta. Sitten joku kirjoitti, että pitäisi varmaan puolikas lehmä Sillanpäälle antaa, että pääsisi synttäreille! Peppe nauraa.

Tilanne on rauhoittunut. Fanikunta on nuorentunut varsinkin Vain elämää -televisio-ohjelman ja tuoreen Rakkaudella merkitty mies -levyn jälkeen.

Temperamenttinen tähti

Tähdet on tehty lahjakkuudesta, karismasta, läsnäolosta, antamisen kyvystä ja temperamentista, kiukuttelusta ja tietystä lapsenomaisuudesta, niin myös Jari Sillanpää.

Yhteen ääneen Anne ja Peppe sanovat näin:

– Jari on rauhoittunut. Ehdottomuuksiin ja mielipiteisiin on tullut harmaan sävyjä, kuten tukkaankin – vaikka muuten hän ei ole vanhentunut. On aika kakara vielä. Hyväryhtinen, notkea, askel pitkä, sellainen mies, jonka perään ihmiset kääntyvät katsomaan vaikkapa Budapestin kaduilla, vaikka mies onkin täysin tuntematon.

– Hänellä on jokin valo ympärillään. Fanit näkevät auroja ja sanovat, että Jarin ympärillä lavalla on paljon hyviä valo-olentoja, energiaa ja kirkkautta. Me emme sellaisiin usko, mutta ei meistä ole myöskään kiistämään, koska emme tiedä.

Anne ja Peppe määrittelevät, että Jari on samanlainen vilpertti ja jekkujen tekijä kuin aina. Temperamenttikohtauksia tulee välillä. Jari kohdistaa ne Anneen, koska hän tietää, että Anne on vahva eikä ota kiukutteluja ja rähjäämisiä henkilökohtaisesti, vaan kestää ne. Peppe on murehtija ja stressaaja eikä kestä raivostumisia.

He sanovat arvostavansa ja ihailevansa Jaria edelleen, näkevät tämän taitavuuden ja karisman. Vaikka siitä pääsee nykyään nauttimaan harvemmin katsomon puolelta keskittyneesti, he ovat onneksi usein tekniikkaa auttamassa tai prompteria pyörittämässä, siis sentään salin puolella.

Peppe Puttaa aikoo jossain vaiheessa jäädä eläkkeelle, mutta vannoo silti käyvänsä Jarin keikoilla yhä.

– Jatkan hamaan maailman tappiin! Aina sanon Jarille, että minä olen sitten se, joka vaihtaa hänen vaippansa ja syöttää hänet. Koska olen sairaanhoitaja ja nainen, elän häntä pidempään. Vaikka olenkin häntä vuotta vanhempi, Anne Nieminen julistaa.

Juttu on julkaistu Avun Jari Sillanpää -specialissa vuonna 2015