Haastattelussa Antti Rinne vaikuttaa mutkattomalta ja poikamaiselta. Hän elehtii rennosti ja nauraa hörähtelee, tosin nauru päätyy usein kakovaan yskänpuuskaan: sunnuntain vapaalla hän meni metsään sieneen, sai paljon suppilovahveroita ja flunssanalun.

Onko hän kovis vai pehmo?

Ihmettelyyn mielikuvan ristiriidasta Rinne kertoo tarinaa ay-juristin ajaltaan.

Tehtiin analyysi siitä, miten ammattiliitto voisi kasvattaa jäsenmääräänsä ja saisi jäsenet uskomaan, että tämä puheenjohtaja kykenee edunvalvontaan, luotiin tietoisesti ja Rinteen suostumuksella tiettyä mielikuvaa hänen persoonastaan. Siitä yrmyn kuvasta hän ei tunnista itseään lainkaan.

Kun ay-johtajasta kuoriutui poliittinen johtaja, entisiltä ajoilta tuttu ristiriita seurasi mukana.

– Minulta meni kolme vuotta sosialidemokraattisen puolueen haltuunottoon – monesta eri syystä, joita en käy sen enempää läpi. Se oli aika rankkaa henkisesti, ja ehkä se näkyi käyttäytymisessäni. En ollut sinut puolueen puheenjohtajan tehtävän kanssa.

Eniten Rinne sanoo pelänneensä sitä, miten luovia julkisuudessa, miten tulla median kanssa toimeen.

– Huomasin pian kovan ja aika raa’an kohtelun, jonka kohteeksi joutuu. Sekin piti tiettyä ilmettä yllä. Se, mitä sairastumisessani kävin läpi, saattaa vaikuttaa näin: kun tostakin selvisin, niin tästäkin voi.

Sairastumisestaan hän kertoo myös Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittamassa, juuri ilmestyneessä elämäkerrassa Antti Rinne – koko tarina (Into).

Lue myös: Antti Rinne kävi lähellä kuolemaa: ”Olin häipymässä oranssiin valoon” – Pääministeriltä elämäkerta

Rinne myöntää, että ankarasta ay-johtajalle rakennetusta imagosta on saanut maksaa aika kovaa hintaa.

– Poliitikonuralla se on vaikuttanut aika pitkään. Muistan miten Maikkarin puolueiden puheenjohtajatentissä Timo Haapala sanoi, että ay-gangsteri. Se oli aika ikävästi ja tökerösti sanottu ammattitaitoiselta toimittajalta. Vähin erin olen alkanut ymmärtää, että jos joku kuvittelee minun olevan sellainen, en sille mitään voi. Enkä hirveästi haluaisikaan voida, ei näitä kannata pyörittää. Eli so what?

Osuvia poliittisia kannanottoja on turha kysellä tässä maailmantilanteessa ja kotimaan politiikassa, kun ei ole tietoa, onko mikään enää voimassa, kun viikkolehti ehtii painosta ulos.

Tulevaisuudenuskosta ja Rinteen hallituksen hallitusohjelman odotusarvoista kannattaa kysyä.

– Kerron yhden tosielämän tarinan viime kesältä, jonka kuvittelen kuvaavan sitä, miksi meillä on voimia tehdä asioita. Istuttiin Hetan kanssa Korppoon vierasvenesataman laituriravintolassa ruokaa odottelemassa. Siihen tuli sellainen Elias, samanniminen kuin lapsenlapseni, ehkä 18-vuotias poika. Seisahtui eteeni ja sanoi: ”Antti Rinne, olet antanut minulle toivoa elämässä. Saanko kiittää?”

Rinteen mukaan samanlaisia kohtaamisia on tullut hallitusohjelman julkaisun jälkeen.

– Nuoret tulevat sanomaan, että nyt on syttynyt toivoa elämään. Olen luottavainen sen suhteen, että onnistutaan tässä jutussa. Se vie jonkin verran aikaa – pitää odottaa. Mutta on mahdollista tehdä maailmaa paremmaksi, ja se antaa minulle voimaa jaksaa päivästä toiseen. Asennemuutoksen merkitys on valtava, se ruokkii itse itseään. Jos minussa näkyy tietty muutos rennompaan suuntaan, se tulee juuri tästä ilmapiirin muutoksesta SDP:ssä ja koko keskustelussa. Se on ollut hieno kokemus.

Onko edessä entisen ay-johtajan kannalta ikäviä ratkaisuja?

– Sanon sen tässä taas kerran: minun vetämäni hallitus ei tule ihmisten toimeentuloa leikkaamaan! Varsinkaan niiltä, joiden toimeentulo on pientä. En näe toimeentuloleikkauksena sitä, jos vaikkapa minun tulotasoni ihmiseltä parin prosentin verran veroja kiristettäisiin.

Entäpä tulevaisuus, kohti Mäntyniemeä?

– Ei, ei. Haluan hoitaa tämän homman niin hyvin, että luvattu muutos saadaan oikeasti toteutumaan. Se saattaa hyvinkin vaatia toisen vaalikauden. Tavoitteena on voittaa toisetkin vaalit. Vähän reilummin, Rinne naurahtaa.

Vielä on kysyttävä, mitä onni on?

– Onni syntyy siitä, että omassa arjessa on mukava elää. Hetan ja minun, tyttärien, lastenlasten ja omien vanhempieni suhteisiin liittyvää mutkattomuutta voisi onneksikin kutsua. On helppo olla, Antti Rinne sanoo.

Illan tullen, ennen kuin isoisä matkaa Brysseliin maailman sotkuja puimaan, lapsenlapsi Elias taitaa tulla aika onnelliseksi. Aamuposti toi pääministerin pöydälle paketin Norwich City -joukkueelta Suomen Huuhkajien illalla pelattavan maaottelun kunniaksi.

Paketissa oli Teemu Pukin kanarialinnunkeltainen pelipaita no 22. M-koko mahtuu paremmin Eliakselle.

Pukki taituroi illalla kaksi maalia ja Suomi voittaa Armenian 3–0. Pääministeri twiittaa onnittelunsa.

Lue Antti Rinteen koko haastattelu Avun numerosta 44/2019