Elokuussa ilmestyi uusi kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti. Oliko siinä jotakin uutta ja mullistavaa?

Ilmastouutisia tarkasti seuraavalle yllätyksiä ei ollut paljon. Se alleviivasi hyvin selkeästi sitä, että järeillä toimilla on kiire ja tämä vuosikymmen on ratkaisevan tärkeä. Tarve hiilidioksidin sidonnalle suurimmassa osassa 1,5 asteen skenaarioita keskustelutti. Hiilidioksidia voi sitoa metsiin, maaperään tai käyttää ilmakehästä hiilidioksidia kerääviä koneita. Meidän tekemässämme raportissa oli samanlainen tulos: negatiivisten teknologioiden rooli korostui. Tykkään verrata tätä jätevuoriongelmaan. Meillä on jätevuori, joka on jo nyt liian suuri. Sen lisäksi, että mietimme, paljon siihen lisätään jätteitä joka vuosi, pitää miettiä myös jätteiden poistamista ja sitä, miten siitä tulee taloudellisesti kannattavaa.

Esimerkiksi ilmastotieteilijä Michael E. Mann on kritisoinut uskoa hiilenpoistoteknologioihin. Hänen mukaansa tällaisia ihmelaitteita ei ole aikaa skaalata markkinakelpoisiksi.

Ensisijaista on vähentää päästöjä mahdollisimman paljon ja nykyisillä keinoilla. Jätevuori on jo iso, ja jotta meillä olisi paremmat mahdollisuudet rajata lämpeneminen 1,5 asteeseen vuoteen 2100 mennessä, arviolta vuodesta 2040 tai 2050 alkaen tarvitaan myös uutta negatiivista päästöteknologiaa.

Sitra julkaisi keväällä raportin, jossa todettiin sekä talouskasvun jatkumisen että lämpenemisen pysäyttämisen 1,5 asteeseen olevan mahdollisia samanaikaisesti. Mikä tässä tuloksessa on merkittävää?

Historiallisesti päästöjen kasvussa ja talouskasvussa on ollut yhteys. Monia on huolettanut aika pitkään, voiko sen linkin poistaa tarpeeksi nopeasti. Huoli on ymmärrettävä ja globaalilla tasolla merkittävä. On paljon maita, joissa ihmisiä pitäisi saada nostettua pois äärimmäisestä köyhyydestä, mikä tapahtuu talouskasvun avulla.

Eikö päästöt ja talouskasvu ole irtikytkeytyneet Suomessa ja monissa länsimaissa aikaa sitten?

Irtikytkentää on tapahtunut tuotanto- ja kulutuspohjaisesti laskettuna esimerkiksi Suomessa, Pohjoismaissa ja Isossa-Britanniassa. Meidän tutkimus todistaa, että tässä on ollut taustalla hyvin vahva poliittinen ohjaus, kuten Suomessa esimerkiksi hiilidioksidivero, jonka olemme ottaneet käyttöön vuonna 1990 ensimmäisenä maana maailmassa. Myös vanhat ja uudet mallinnukset päätyvät johtopäätökseen, että talouskasvun ja kasvihuonekaasujen irtikytkentä on mahdollinen. Vain jos ilmastotoimet vaikuttaisivat negatiivisesti molempiin, energian hintaan ja tuottavuuden kasvuun, kasvu voi kärsiä. Tämä ei vaikuta toden­näköiseltä. Sen sijaan pitää muistaa, että mitä enemmän me sallimme ilmaston kuumeta, sitä enemmän meille tulee kustannuksia.

Miten talouden laskusuhdanne tai jopa BKT:n tarkoituksellinen laskeminen vaikuttaisi ilmastotoimiin?

Koronan aikana talous syöksyi, mutta päästöt eivät laskeneet lainkaan tarpeeksi. Irtikytkentäkeskustelussa on ollut ongelmallista, kuinka jotkut ovat vaatineet kirjaimellisesti bruttokansantuotteen alentamista. Tutkimuksemme mukaan reaalipalkkojen ja arvonlisäyksen lasku voisi vaikeuttaa merkittävästi ilmastotoimia, jotka vaativat kuitenkin massiivisia lisäyksiä sekä julkisiin että yksityisiin investointeihin. Jos reaalipalkka laskisi, suuri osa kokisi mahdottomaksi ostaa ilmalämpöpumppuja tai vähäpäästöisempiä autoja haja-asutusalueille.

Sen sijaan korostitte tutkimuksessanne, että varsinainen ongelma on luonnonvarojen ylikäyttö. Miten se kytkeytyy talouskasvukysymykseen?

Uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen on huolestuttanut tosi pitkään, mutta myös uusiutuvia luonnonvaroja on imetty tyhjiin. Kaloja, tropiikin metsiä ja maa­talousmaata. Tarvitaan nopeasti korvaavia ratkaisuja ja luonnonvarojen käyttö pitää rajata kestävälle tasolle. Tällä hetkellä on aika vähän hyvää tutkimusta siitä, miten talouskasvu ja luonnonvarojen käyttö saadaan irtikytkettyä toisistaan. Meillä ei ole tarpeeksi edes hyviä malleja ja tietokantoja.

Millaisia toimia luonnonvarojen ja talouskasvun irtikytkentä voisi vaatia?

Selkeä kuva on se, että pitää muuttaa sekä tuotantoa että kulutusta ja lukuisia eri politiikkoja: esimerkiksi talouspolitiikkaa, innovaatiopolitiikkaa, maatalouspolitiikkaa. Suomelle pitäisi saada selkeästi parempi pitkän aikavälin visio, jonka pohjalta taloudellisia kannustimia ja infraa laitettaisiin kuntoon. Tarvitaan järkeviä mittareita, joilla seurata, mitä tapahtuu luontopääomalle, kun arvonlisää syntyy. Talouskielellä ei siis seurattaisi vain liikevaihtoa mutta myös tasearvoja. Me saadaan usein sitä, mitä me mitataan. Keskitytään siis siihen. Ikkunan rikkominen ja korjauttaminen kasvattaa kyllä bruttokansantuotetta muttei vaurautta. Raporttiemme selkeä viesti on, että tarvitaan merkittävästi aikaisempaa voimakkaampaa poliittista ohjausta. Monille maille se on uudistus, mutta pohjoismaisessa markkinatalousmallissa on tälle erittäin hyvä pohja.

Avaaja-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä.