Lokakuussa on Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjan aika. Rahaa kerätään rintasyöpätutkimukseen ja potilaille tarjottaviin neuvontapalveluihin monin eri tavoin. Ostin kuvassa näkyvän mekon tukeakseni tätä hyvää ja itselleni läheistä asiaa.

Roosa nauha -kampanjassa on mukavaa leikkimielisyyttä ja kepeyttä, vaikka syöpä ei siihen sairastuneelle koskaan leikin asia olekaan. Iloisten tempausten keskellä on hyvä muistaa, että vaikka meistä suomalaisista rintasyöpään sairastuneista huikeat 88 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista, rintasyöpään myös menehtyy vuosittain noin 800 naista.

Keskuudessamme elää tuhansia naisia, joiden rintasyöpä on kroonistunut. Nämä naiset eivät enää kokonaan syövästään parane, vaikka monet heistä voivatkin elää hyvien hoitojen turvin vuosia tai jopa vuosikymmeniä täyspainoista ja hyvää elämää. Kroonikot näkyvät julkisuudessa aivan liian vähän.

Syöpätutkijat ottavat yleensä elämäntehtäväkseen syövän nurjertamisen. Se on kova tavoite. Ilahduttavan usein tutkimusrintamalta kuuluu lupaavia uutisia. Tutkimus edistyy, mutta pienin askelin.

Medialla on syöpätutkimuksen raportoimisessa suuri vastuu. Meidän olisi viisainta unohtaa otsikko- ja lööppisanastosta syövän yhteydessä kokonaan sana ”ihme”. Se antaa asiasta aivan väärän kuvan.

Syöpätutkimusta tehdään meidän kaikkien hyväksi monella rintamalla. Tuon työn turvaamiseksi Roosa nauha -kampanjaan kannattaa osallistua.