Siististi nyljetyt ruhot roikkuvat katossa olevista koukuista. Ne ovat Inkoossa viikonloppuna järjestetyn niin sanotun kyttäysjahdin saalista, valkohäntäpeuroja, joita seudulla riittää riesaksi asti. Ajojahti koirien kanssa alkaa vasta lokakuun puolella.

Metsästäjät ovat tehneet niille alkutarkastuksen, jossa muun muassa tutkitaan, että eläimen sisäelimet ovat kunnossa. Kaadon jälkeen eläinlääkäri on käynyt lätkäisemässä ruhoihin siniset tarkastusleimat.

– Eläinlääkäri käy täällä kerran viikossa eli yleensä jahtiviikonlopun jälkeen. Tämä teurastamo ei ole muuten sananmukaisesti teurastamo, tuodaanhan eläimet tänne varsinaisista teurastamoista poiketen jo kuolleina, sanoo Viltgården - vapaata riistaa -yrityksen toimitusjohtaja Matti Korhonen.

Fagervikinlahden rannalla sijaitsevan Mariebergin-tilan yhteydessä toimiva Viltgården on toiminut vuodesta 2013. Yrityksen toimintafilosofian ydinkohdat ovat selkeät: riista on ympäristöystävällinen, eettinen valinta, ja jahteihin osallistuvat ovat kurssin käyneitä metsästäjiä.

– Kaikki liha on metsästetty ammattitaidolla ja riistakantoja kunnioittaen. Koska riistaeläimet saavat juosta metsissä vapaina, eivätkä ne laidunna, lihan hiilijalanjälki on pieni.

Ainoat päästöt tulevat teurastamosta ja riistalihan kuljetuksesta kuluttajille.

Unkarista Suomeen yli kymmenen vuotta sitten muuttanut lihamestari Péter Vámosi paloittelee kylmähuoneen viereisessä leikkaamossa peuraa. Hän arvelee sen iäksi kaksi vuotta, mikä on peuranlihan laadun kannalta paras mahdollinen ikä.

– Tämä on käsityötä alusta loppuun, hän sanoo käsitellään taitavasti terävää veistään.

Peuran ulko- ja sisäfileet ovat jo pöydällä siistissä rivissä. Seuraavaksi lihamestari irrottaa sujuvasti kalvot pois peuran takakoiven eli sisäpaistin päältä.

– Ruho hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti, ja osasta saaliista tehdään jauhelihaa. Hävikkiä tulee todella vähän, hän sanoo.

Jauheliha on Eviran säädösten mukaan tehtävä kuuden päivän sisällä kaadosta. Jauhelihaa voidaan käyttää naudanjauhelihan tavoin, mutta peuranliha on vähärasvaisena sitä terveellisempää ravintoa. Rasvattomuuden takia se säilyy pakkasessakin yli vuoden.

– Raakamakkaran tekijät arvostavat peuran jauhelihaa, Péter Vámosi sanoo.

Mariebergin-tilan isäntä, Viltgårdenin omistaja Tomas Landers on asunut tilalla syntymästään lähtien ja tuntee lähiseudut kuin omat taskunsa.

Hän kertoo tutun tarinan siitä, miten amerikansuomalaiset lähettivät lahjana Suomeen, Laukon kartanon maille vuonna 1935 viisi valkohäntäpeuraa.

– Sen jälkeen saatiin vielä seitsemän peuraa. Nyt valkohäntäpeuroja on Suomessa yli 100 000, joten metsästettävää riittää. Kilpailuakaan ei ole esimerkiksi hirvenlihan tavoin, sillä kanta on koko Euroopassa harvinainen.

Tilalla noudatetaan kestävän metsästyksen periaattetta. Se on luonnon ymmärtämistä ja luonnonvarojen hyödyntämistä.

– Se tarkoittaa myös sitä, että luomme muun muassa kosteikkoja hoitamalla hyviä elinympäristöjä vesilinnuille. Riistatiheiköt ja riistapellot ovat osa riistan hoitoa. Ja yhtä tärkeää on valikoiva metsästys, jolla tarkoitan sitä, että metsästetään ammattitaidolla juuri oikeita eläimiä. Riistakantoja pitää hoitaa ympäri vuoden.

Ammattitaito on sitä, että metsästäjä hankkii taitonsa ampumaradalla, ei metsässä. Jahdissa käytetään aina koiria, eikä saalista jätetä maatumaan pitkin metsiä.

– Tärkeää on myös kannanhoito, eli pyritään jättämään vahvimmat siitoseläimet henkiin. Jos ne tapetaan, hirvinaaraat hylkivät liian pitkään nuoria uroksia, ja vasat syntyvät väärään vuodenaikaan, Tomas Landers toteaa.

Hän sanoo myös, että meikäläisessä metsästyskulttuurissa ja riistataloudessa olisi vielä paljon parannettavaa.

– Onneksi nyt jo saadaan EU-tukia riistan kannalta tärkeälle ympäristönhoidolle ja ymmärretään sen merkitys. Ja ekotekoja aletaan yhä enemmän myös arvostaa.