Sanan ahneus voisi siirtää sanakirjassa muiden vanhentuneiden sanojen joukkoon. Sellaisten kuin pehtoori ja vanhurskas. Nykyään ei ole mahdollista liikaa haluta omaisuutta.

Niinpä perijät tavoittelevat jättiomaisuuden moninkertaistamista ja yritysjohtajat nauttivat toinen toisilleen siunatuista optiomiljoonista. Viisinumeroisia palkkoja kierrätetään veroparatiisi Jerseyn kautta, kuten kansanedustaja Elina Valtosen edellisessä työpaikassa brittipankissa tehtiin. Helsingin Sanomien haastattelussa Valtonen ajatteli käytännöstä, että mikäs siinä, ja vertasi sitä ulkomaisten asiantuntijoiden kevyem­pään verotukseen Suomessa.

Helppo on toki ajatella, että mikäs siinä, koska verojärjestelijää ei pidetä moraalittomana tai yhteisistä talkoista lintsaavana vaan fiksuna. Kukapa ei haluaisi maksimoida omaa siivuaan?

Järjestely on kuitenkin mahdollista vain osalle eli rikkaille, joille kaikki on muutenkin mahdollista. Lastenhoitaja ei saa vähentää veroistaan ulkovaatteita. Ei vaikka ulkoiluttaa päivittäin lapsia säässä kuin säässä. Kuoma-kenkien hyöty ei valu alaspäin, niin kuin rikkaiden etujen on väitetty valuvan. Nyt tosin koko trickle down -vaikutus on todettu paikkaansa­pitämättömäksi. Mutta rikkailla on jo uudet teoriat, joilla oikeuttaa omaisuuden kasaantuminen.

Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan tutkimukseen perustuvassa kirjassa Huipputuloiset (Vastapaino) kerrotaan, miten valtavien omaisuuksien selitetään hyödyttävän koko Suomea. Johtajat kertovat optioidensa palvelevan osakkeenomistajia. Kukaan tutkijoiden haastattelemista johtajista ei mainitse, että muut työntekijät ansaitsisivat palkkion yhtiön menestyksestä.

Mediassa köyhä saa esittää vain köyhyyttä, muusta häneltä ei kysytä. Äveriäs sen sijaan kertoo näkemyksensä vaikka mihin. Toimittajat juoksevat mikrofoneineen paikalle, kun Björn Wahlroos yskäisee. Tesla-miljardööri Elon Musk saa hölöttää otsikoissa maksavansa Vladimir Putinista miljardin tapporahaa ja kustantavansa nälän poistamisen maailmasta.

Aikoinaan varallisuuden väitettiin olevan tulos luonteen jaloudesta tai Jumalan armosta. Yhäkin rikkaan uskotaan olevan ihmisenä ylivertainen. Tai ainakin moni ajatteli varallisuuden pätevöittävän Donald Trumpin presidentiksi ja Juha Sipilän pääministeriksi. Bill Gates on pätevä kirjoittamaan tietokirjan myös ilmastokriisin ratkaisusta. Mediaa kiinnostaa enemmän miljardöörin optimismi kuin se, että hänen luotsaamansa Microsoft on tukenut huomattavilla summilla ilmaston vastaista politiikkaa. Naomi Klein on kirjoittanut kirjassa Kun ei ei riitä – Vastaisku sokkipolitiikalle (Into) ilmiöstä, jossa miljardöörien uskotaan ratkovan kaikki yhteiskunnan ongelmat. Onhan pakko olla nerokas, kun on saanut kasaan noin paljon rahaa.

Helsingin Sanomat kertoo pariskunnasta joka ”ennen asui vuokralla, nyt heillä on sata sijoitusasuntoa”. Miksi kenelläkään pitäisi olla sata asuntoa?

Mediatutkijoiden mukaan raportointi rikkaista keskittyy pitkälti heidän kulutukseensa. Puhuttaisiinpa joskus myös siitä, millaisella työllä rikkaudet syntyvät. Tai siitä, miten ylitsepursuava kulutusihanne lietsoo tavallisten ihmisten velkaantumista.

Rikkautta palvovassa maailmassa palkansaajan osa on yrittää luotolla päästä kiinni ihannoituun elämään. Niinpä koti­talouksien velkaantumisaste on paisunut niin suureksi, että se uhkaa Suomen talouden vakautta.

Maailman rikkain prosentti tuottaa yhtä paljon ilmastopäästöjä kuin köyhin puolikas väestöä. Tutkimusryhmä onkin ehdottanut, että ilmastotoimia kannattaisi kohdentaa tähän isopäästöiseen ryhmään sen sijaan, että keskitytään maapallon köyhimpiin.

Jos rikkaita arvostelee, saa eteensä kateuskortin. Minä olen niin hyväosainen, etten kadehdi kenenkään rahoja. Olen ilman omia ansioita enemmän osa ongelmaa kuin ratkaisua. Enkä minäkään ole immuuni ahneudelle. Vai miksi muuten kirjaan veroilmoitukseen vähennyksiä?

Koska nykyihanne vaikuttaa minuunkin, haluan järjestelmän ohjaavan parempaan. Verottakaa minulta ylimääräinen. Rajallisella planeetalla päättäjien pitää tasata varallisuus.

Kaikki eivät voi olla rikkaita ja käyttää paljon valtaa yhtä aikaa. Suuret rikkaudet vaativat suuria köyhyyksiä, suuret valtiaat suuria orjajoukkoja.

Riikka Suominen on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.