Eletään maaliskuuta 2012. Kahden helsinkiläispojan välit ovat kiristyneet. Lopulta vihanpito purkautuu riitaan erään talon pihalla. Vaikka vain kaksi poikaa riitelee keskenään, toista heistä vastassa on kokonainen joukko. Muut pysyttelevät kuitenkin taustalla.

On suunsoittoa, tönimistä, tuuppimista, käsikähmää, lyönti, potku, lumipallo. Riitatilanne kuvataan, ja kameran takaa provosoidaan: "Pistä nyt pataan! Hakkaa sitä. Lyö naamaan, kovempaa." Lopulta nujakan keskeyttää aikuinen, joka vie rähinän kohteena olleen pojan sisälle.

Kaikki pojat ovat 10–13-vuotiaita ja tuntevat toisensa. He asuvat samalla asuinalueella ja ovat lähekkäisissä kouluissa.

Lasten sinisilmäisyyden takia riitavideo päätyy Facebook-sivustolle, josta se salamannopeasti leviää YouTubeen. Sieltä se lähtee kiertämään keskustelupalstoja ja päätyy lopulta Iltalehteen, joka nostaa sen otsikoihin rajuna kiusaamisvideona.

Netissä alkaa kiivas ja ikävä kommentointi. Näkökulmaksi nostetaan se, että kohteena on kantasuomalainen ja raivoavana osapuolena nimeltään ulkomaalainen poika – etunimi huudetaan videolla useasti. Myös taustalla hyörivät kannatusjoukot näyttävät ulkomaalaisilta.

Tässä nähdään kiitos siitä, kun somalikusipäät on päästetty suomeen pakoon sotia!! JUMALAUTA KAIKKI LAKUPÖTKÖT HIRTEEN EI KELLÄÄN TUU IKÄVÄ!"

Saatanan koiranpaskan väriset apinat helvettiin

tollaset saatanan neekeripellet pitäs ampuu vitun turkkilainen skidi. sen pitäs olla vääntämäs mulle just nyt kebabbii eikä hyppimäs toisten silmille...

Kiusaamisvideosta tulee polttoaine rasistiselle ja aggressiiviselle nettikeskustelulle.

– Lopulta 10-vuotias poikani hermostui ja kommentoi valtavirtaa vastaan: tehän olette rasisteja kaikki! Parin päivän päästä poika tuli luokseni ja sanoi, että hänen nimensä on ympäri nettiä, helsinkiläisisä kertoo.

Joku – henkilöllisyys tuskin selviää – oli koonnut "kiusaajalistan", jossa nimettiin seitsemän lasta. Lista lähti kiertämään keskustelupalstoja, ja samalla annettiin ymmärtää, että kyseessä ovat videolla esiintyvät lapset.

– Se oli aikamoinen järkytys. Ensiksi piti tietysti selvittää, mitä on tapahtunut ja miksi poika on listalla. Koska perheessämme on useita lapsia, selvitin tietoa ristiin rastiin. Katselin ja kuuntelin moneen kertaan videon. Varmistin, ettei poika ole läsnä edes taustalla, isä kertoo.

Iltalehdessä julkaistussa videossa lasten kasvot on sumennettu, mutta netissä löytyy myös video, jossa lasten naamoja ei ole peitetty. Siitä isä pystyi todistamaan, ettei poika ole ollut mukana tilanteessa.

– Ottamatta kantaa pikkupoikien riitaan: video on kyllä ikävä. Joukkona yhtä vastaan.

Nimien julkaiseminen puhdistaisi maineen, mutta myös nostaisi ikävät muistot pintaan. Koska vanhemmat eivät hae julkisuutta ja lapsen on jo aika saada rauhoittua, tässä jutussa ei mainita nimiä. Isä olkoon isä, ja poika olkoon poika.

– Haluamme vain kertoa tämän tarinan ja herättää ihmiset miettimään sekä keskustelemaan vihalistojen levittämisen seurauksista, isä sanoo.

Listan seitsemästä nimestä peräti neljä on väärää.

– Lapseni lisäksi listalla on kolme muuta, joilla ei ole mitään tekemistä videon kanssa.

Netissä videon kommentointi jäi taka-alalle, ja keskustelu kääntyi listalla nimettyjen lasten parjaamiseksi ja uhkailuksi:

tollaset homo mamut pitäs teurastaa

Käykää joku nyt vittu raiskaamassa ja polttamassa nämä vitun banaanipaska-apinat.

Tää on kuitenkin SUOMALAISTEN maa, niiden maa joiden isät on verensä vuodattanu tän maan vapauden puolesta! Ja jos tommonen 12 v mamujonne ei sitä tajua, niin painukoot sotiin omaan sotaansa.

Lapset perheineen huomasivat olevansa täysin aseettomia.

– Oli turhaa lähteä keskustelupalstoille selittelemään mitään, sillä se olisi heti kääntynyt meitä vastaan: "Isä yrittää pelastaa lapsensa pulasta." Tuollaisessa tilanteessa olet yksin valtavaa massaa vastaan – mitä siinä olisi voinut tehdä?

Millä motiivilla lista rakennettiin?

– Pitäisi ensin tietää, kuka sen on tehnyt.

Poika on tällä hetkellä 11-vuotias, tavallinen viidesluokkalainen, joka on aina harrastanut urheilua. Koulu menee hyvin.

– Meidän vanhempien virhe oli päästää 10-vuotias, äkkipikainen kaveri käyttämään muun muassa Facebookia. Mutta se on nuorten arkipäivää, realismia ja kaveripiiritoimintaa, isä miettii.

Heti listan julkaisemisen jälkeen vanhemmat kielsivät poikaa kommentoimasta mitään netissä. Samaan aikaan keskustelu kiihtyi. Lapsia haukuttiin, herjattiin, loukattiin ja ennen kaikkea uhattiin väkivallalla: hirttämisellä ja hakkaamisella. Netissä alettiin julkaista osoitteita ja puhelinnumeroita. Eräässä keskusteluketjussa annettiin jopa suoraan ohjeita siitä, miten lasten osoitteet saa selville Enirosta.

Keskustelun taso oli tätä luokkaa:

– Tuun käymää ton somalipojan luona

– Joo. Se asuu (paikan nimi)…

– ok tuun raiskaamaan

Isä ojentaa 25 liuskaa yhdeltä keskustelupalstalta printattuja sivuja.

– Aivan hirveää luettavaa.

Kontrolli oli vedettävä tiukaksi: oli koko ajan tiedettävä, missä poika on ja mitä tekee. Tilanne sai myös koomisia piirteitä. Eräs listan pojista sai uhkaussoiton: vihainen aikuinen soitti ja huusi poikaa painumaan sinne, mistä tämä on tullut. Siis syntyperäinen suomalainen soitti toiselle syntyperäiselle suomalaiselle.

– Kun kuulimme uhkaussoitosta, lasten puhelinnumerot vaihdettiin salaisiksi saman tien.

Minäkin ilmiannoin united broherhoodille kiusaajien nimet, sekä poliiseille. Katotaa kuka kerkee ensin.

United Brotherhood on rikollisjärjestö.

– Jossain vaiheessa olimme oikeasti peloissamme lasten puolesta.

Tilanne saavutti absurdiuden huipun suositulla Vauva-lehden keskustelupalstalla. Ryhmä äitejä päätti närkästyneenä ryhtyä kansalaispoliiseiksi. Lista julkaistiin palstalla, ja äidit alkoivat yllyttää toisiaan jakamaan listaa. Viha "kiusaajia" kohtaan oli vahva.

– Äidit yllyttivät äitejä. Se meni yli ymmärryksen. Mitä he kuvittelivat tekevänsä? Parantavansa maailmaa vetämällä vessanpöntöstä lasten kunnian?

– Toivon totisesti, että he lukevat tämän artikkelin. En ymmärrä edelleenkään, kuinka äitien palstalla voidaan tehdä jotain tällaista, vaikka he tiesivät koko ajan, että kyse on lapsista! Jokainen äiti voi tehdä testin ja laittaa häpäisylistalle oman lapsensa nimen. Miltä tuntuu?

Isän mielestä raadollista on se, että äidit kiusasivat lapsia samalla tavalla kuin lapset toisiaan videolla: joukkona muutamaa vastaan.

– Pelottavaa, että tällainen menee läpi tuollaisella palstalla.

Jotkut urheat yrittivät rauhoitella netin keskustelua:

Ihan tosissaan nyt jotain rajaa. Tunnen muutamia "ulkomaalaistaustaisia" henkilöitä ja ovat kyllä tosi ystävällistä ja lepposaa porukkaa. Ei voi yleistää tällästen nutipäiden perusteella.

Vastaus: "Suomi suomalaisille ja ählyt VITTUUN TÄÄLTÄ!!!!"

Toinen yritys: "Te ihmiset olette aivan toivottomia. Kaikki lapset tappelevat. Et voi syyttää siitä maahanmuuttoa. Plus, ketään ei sattunut, joten säälittävä tappelu."

Vastaus: Vittu mä nii nauttisin siit, ku noi vitun ählämit roikkuis puussa pinatan ja niit hakattais pesareil, vittu jos ite nään jonku noist ni monotan hampaat sisää!

Olitteko yhteydessä nettipoliisiin?

– Emme tienneet nettipoliisista, isä huoahtaa.

– Mutta vaimoni teki ilmoituksen poliisin "nettivinkkiin" eikä ikinä saanut sieltä mitään vastausta. Hän puhui myös lähipoliisin kanssa siitä, kannattaako tehdä rikosilmoitus. Lopulta päätimme luottaa viranomaisiin.

Esitutkintaa tehdessä poliisi sanoi, että kyseessä on vaikea tapaus, sillä jopa vakavissa rikoksissa he ovat välillä aseettomia.

– Silti odotin, että asian eteen tehdään jotain: kaikki näytöt olivat netissä, kohteena pienet lapset.

Vanhempien pyynnöstä keskustelupalsta Suomi24 ja Vauva-lehti poistivat kaikki videoon ja listaan liittyvät keskusteluketjut. Pyyntöön suhtauduttiin asiallisesti ja ymmärtäväisesti.

– Mutta Iltalehti otti pois vain pieniä osia.

Netissä on edelleen palstoja, joista listaa ja videota ei ole saatu pois.

– Lasten naamojakaan ei ole peitetty – moni pitää videota ylpeästi omalla sivustollaan. Kun menen nettiin, lapseni on edelleen ensimmäiseksi kiusaaja, sitten vasta urheilija. Ennen listaa hän löytyi netistä urheilusaavutustensa ansiosta.

Isä miettii, että kun lapsi kasvaa ja alkaa hakea esimerkiksi kesätöitä, työnantaja saattaa googlaamalla tarkistaa taustatiedot ja törmätä listaan. Leima pysyy ja kantaa ties kuinka pitkälle.

– Samat nimimerkit pyörivät keskustelupalstoilla edelleen.

Syyskuussa 2012 tuli Helsingin syyttäjävirastosta pettymyksen aiheuttanut syyttäjän päätös: "Määrään, että esitutkinta lopetetaan kustannusperusteella."

Syyttäjä vetosi resurssipulaan: koska kirjoittajia on ollut kymmeniä, ellei satoja, esitutkinnan jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa asian laatuun ja odotettavissa olevaan seuraukseen. Päätöksessä eräs lause sorahtaa korvaan: "Tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi esitutkinnan jatkamista."

– Lapset eivät siis saaneet oikeutta edes oikeusjärjestelmän kautta, ja kyse on sentään aika pienistä pojista. Tämä voi kuulostaa katkeralta, mutta keneen kohdistuvia kunnianloukkauksia yhteiskuntamme tutkii? Hjallis Harkimoon.

Vanhemmat tekivät rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, mutta isä miettii, että olisi varmaan pitänyt käyttää jotain muuta nimikettä.

– Mutta meillä ei ole aiempaa kokemusta vastaavasta. Olisihan se kunniakas teko, jos syyttäjä ottaisi asian uudelleen käsittelyyn.

Isä kertoo, ettei olisi ikinä uskonut, millaista meno useilla netin keskustelupalstoilla on.

– Jos joku lykkäisi listan kadulla käteen, varmasti kysyisi, mikä tämä on, keitä nämä ihmiset ovat ja miksi tämä lista pitää laittaa jakoon. Netissä kukaan ei kysele tai kyseenalaista asioiden oikeutusta tai niiden todenperäisyyttä.

Ovatko moraali, arvot ja laki netissä erilaiset?

– Palstojen nimettömyys ja ihmisten anonyymius mahdollistaa väärinkäytökset. Uskon, että suurin osa kunnianloukkauksista tapahtuu vastedes netissä, koska teoista ei joudu siellä vastuuseen.

– Netin ja sosiaalisen median suurimpia ongelmia on toisten oikeuksien rikkominen tahallisesti tai tahattomasti. Lakia ei pystytä saattamaan voimaan netissä. Nähtävästi poliisilla ei ole resursseja, osaamista eikä oikeuksia tutkia nettirikoksia kohtuullisella tavalla, isä sanoo.

Kursivoidut lauseet netin keskustelupalstoilta.

******* 

Nettipoliisi puhuttaa pyynnöstä

Poliisityöllä netissä pyritään ennaltaehkäisemään rikoksia, madaltamaan kynnystä ottaa yhteyttä poliisiin ja puuttumaan akuutisti etenkin sosiaalisessa mediassa tapahtuviin rikoksiin, kuten kiusaamisiin, kunnianloukkauksiin ja laittomiin uhkauksiin. Poliisi ei kuitenkaan ole netin vahti.

– Jokainen vastaa omista kirjoituksistaan. Paras vaihtoehto on aina se, että asianomistaja itse ottaa yhteyttä ylläpitoon. Kunnianloukkaus on asianomistajanrikos, samoin laiton uhkaus. Jos asianomistaja ei ilmoita siitä poliisille, poliisi ei voi asiaan puuttua. Jokaisella on eri mitta siihen, millaisen asian kokee loukkaavaksi. Pyynnöstä poliisi voi esimerkiksi käydä puhuttamassa tekijöitä, kertoo nettipoliisi Jutta Antikainen Helsingin poliisilaitokselta.

– Pääsääntöisesti teemme ennaltaehkäisevää työtä ohjein ja neuvoin. Osa yhteydenotoista johtaa toimenpiteisiin, osa löytää avun ongelmaansa poliisin kotisivuja lukemalla.

Netissä on myös keskusrikospoliisin alainen Nettivinkki-lomake, jolla voi jättää poliisille ei-kiireellisen tiedon internetissä havaitusta epäilyttävästä aineistosta.

Kuinka hyvin ihmiset tietävät, mitkä asiat ovat laittomia netissä?

– Uskoisin, että normaali aikuinen ymmärtää, mitä voi tehdä reaalimaailmassa, ja vie samat käyttäytymissäännöt myös virtuaalimaailmaan. Totta on silti, että netissä on helpompaa syyllistyä törkeään kunnianloukkaukseen kuin oikeassa maailmassa.

Antikainen sanoo, että joskus kannattaa myös katsoa peiliin. Huudetaan paljon yksityisyyden perään, mutta samalla annetaan yksityiskohtaisia tietoja sosiaaliseen mediaan. Esimerkiksi avierokiistoja puidessa voidaan helposti syyllistyä kunnianloukkaukseen tai jopa kiusaamiseen.

Maailma myös muuttuu. Ennen kylähullut huutelivat torin laidoilla kylttiensä kanssa, mutta nykyään he saavat yleisön netistä ja saattavat mielipiteillään päästä jopa valtalehtien otsikoihin.

– Ei nähdä, että joskus jonkin asian takana on vain muutaman ihmisen mielipide. Kun lukee jotain netissä, olisi ehkä hyvä miettiä, onko se oikeasti totta.

Jos vihapuhe kohdistuu sinuun henkilönä (yleensä kunnianloukkaus ja/tai laiton uhkaus), kannattaa säilyttää mielenmaltti ja ottaa yhteyttä sivuston ylläpitäjään. Suunsoittoon ei kannata lähteä mukaan.

Asiasta voi tehdä rikosilmoituksen joko sähköisesti poliisin nettisivujen kautta tai käymällä poliisilaitoksella. Lisäksi voi olla yhteydessä nettipoliisiin. Poliisi voi esimerkiksi antaa huomautuksen suunsoittajalle, jolloin asiassa ei välttämättä tarvitse aloittaa esitutkintaa.

www.poliisi.fi/nettipoliisi

********

Mitä sanoo laki?

Kunnianloukkaus:

Kun lähettää toiselle tai toisesta pilkkaavia ja ivaavia viestejä, valheellisia tietoja, rasistisia huomautuksia tai ulkonäköä arvostelevia kommentteja. Rangaistusasteikko on sakosta puoleen vuoteen vankeutta, ja usein kyseeseen tulee myös rahallinen korvaus henkisistä kärsimyksistä.

Törkeä kunnianloukkaus:

Kun tieto levitetään joukkotiedotusvälineen kautta tai muuten toimitetaan lukuisten ihmisten saataville / aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa. Jos edellä mainituista asioista täyttyy edes toinen ja rikos on myös kokonaisuutena arvosteltuna törkeä, tuomitaan törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Laiton uhkaus:

Kun uhatulla on perusteltu syytä olettaa, että hänen henkilökohtainen turvallisuutensa tai omaisuutensa ovat vakavassa vaarassa. Rangaistus sakosta kahteen vuoteen vankeutta.

Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen:

Kun levittää toisen yksityiselämästä arkaluotoisen tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että se aiheuttaa vahinkoa ja kärsimystä toiselle joukkotiedotusvälineiden kautta tai muuten saattaa sen lukuisten ihmisten saataville. Erona kunnianloukkaukseen on se, että tieto on totta. Tuomiot sakoista kahden vuoden vankeuteen korvauksien kera.

Viharikos:

Kun asettaa yleisön saataville tai levittää muutoin yleisön keskuuteen tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella. Törkeä tekomuoto voi täyttyä, kun levitettävä materiaali sisältää kehottamisen tai houkuttelemisen vakavaan väkivaltaan.

Teksti Eve Hietamies 

Kuvitus Timo Mänttäri

Juttu on julkaistu Avun numerossa 8/2013.